Kaikki aineistot
Lisää
Due to the reduction of cattle farming, the Finnish agricultural sector currently needs solutions to replace animal manure with new sustainable alternatives. This problem is especially acute for organic farms, which need livestock manure to improve soil fertility and soil organic carbon (SOC) to sustain yield. On the other side, plywood manufacturers aim to find ways to reuse waste fractions such as sandy, wet spruce bark waste. To address both issues, a new soil conditioner was developed from crushed bark (CB) and approved for organic farming by the Finnish Food Authority. To test the advantages of CB in organic wheat production, we conducted a two-year field experiment on a farmer’s field in Mikkeli (Finland) on loamy sand with moderate soil fertility (C 3.5%, C/N ratio 17, pH 6.2). CB (organic matter 80%, C/N ratio 78, pH 5.7-6.0) at 40 t ha-1 was applied either in the first year of the experiment or in both years. In addition to CB, half the plots received base ash (4 t ha-1) obtained from a power plant using wood to maintain the optimal soil pH. All plots were fertilised annually with commercial organic fertilisers. The control plots received no CB or base ash. A one-year application of CB with base ash statistically significantly increased the grain yield by 800 kg ha-1 and grain N uptake by about 10 kg ha-1 in the following growing season compared with the control. In terms of grain yield quality, a one-year application of CB with or without base ash already showed an improvement of 1000 seed weight by 2 g in the first year, and the effect was even more pronounced in the second year of the experiment. Hectolitre weight was increased in the following year after application of CB with base ash. In contrast, a two-year application of CB either alone or with base ash caused no changes in grain yield, N uptake, or yield quality compared with the control. The results indicate that the use of spruce CB with a high C/N ratio as soil conditioner in a large amount may be beneficial in terms of yield and quality when it is applied only once, but not twice in successive years. Future studies need to focus on the long-term residual effects of CB on productivity, as well as soil parameters such as SOC, cation exchange capacity, and soil microbial activity.
Suomen lintujen uhanalaisuustarkastelu tehtiin vuonna 2015 samoilla Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereillä kuin vuosien 2010 ja 2000 tarkastelut. Tarkasteltavina oli 248 lajia, joista uhanalaisuusarvio tehtiin 244 lajille. Suosirrin kaksi alalajia tarkasteltiin erikseen, joten tarkasteltavia taksoneita oli 249. Suosirrin alalajit rinnastettiin lajeihin tarkastelussa. Arvioiduista 245 lajista 87 (36 % arvioiduista) on uhanalaisia, 23 (9 %) silmälläpidettäviä ja 135 (55 %) elinvoimaisia. Uhanalaisista lajeista on 13 (5 %) äärimmäisen ja 36 (16 %) erittäin uhanalaisia sekä 38 (16 %) vaarantuneita. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit muodostavat yhdessä punaisen listan, jolla on siis 110 lajia (45 % arvioiduista). Edellisessä arvioinnissa uhanalaisia oli 59 (24 %), silmälläpidettäviä 30 (13 %) ja elinvoimaisia 152 (63 %) ja punaisen listan lajeja 89 (37 %). Uhanalaisuus jakautuu lintulahkojen kesken epätasaisesti. Erityisesti sorsalinnuissa, päiväpetolinnuissa ja kahlaajalinnuissa on uhanalaisia ja punaisen listan lajeja enemmän kuin koko lajistossa keskimäärin, kun taas pöllölinnuissa ja varpuslinnuissa osuudet ovat pienempiä. Pääelinympäristötyypeittäin tarkasteltuna rantojen, avotunturin, Itämeren ja sisävesien linnustossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin koko lajistossa; soiden linnustossa punaisen listan lajeja on enemmän, mutta uhanalaisten osuus on koko lajistoa vastaava. Metsien lajistossa uhanalaisten ja punaisen listan lajien osuudet olivat selvästi pienemmät kuin koko lajistossa. Uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä elinympäristön muutokset niin pesimäalueilla kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla ovat tärkeimpiä. Myös pyynti ja metsästys ovat tärkeitä uhanalaisuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta ei niinkään meillä kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla. Metsästys meilläkin voi olla uhkatekijä, mutta siihen on aina mahdollista reagoida metsästyslainsäädännön mukaisilla rauhoituksilla. Arviointi tehtiin myös kahden Itämerellä talvehtivan lajin talvikannoille, allille (elinvoimainen) ja allihaahkalle (äärimmäisen uhanalainen). Muiden Itämerellä talvehtivien lajien talvikannat ovat kasvussa, eikä muuta arviointia tehty niiden osalta. Arvioinnin yhteydessä päivitettiin alueellinen uhanalaistarkastelu, joka tehtiin nyt (samoin kuin aiemminkin) metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin.