Kaikki aineistot
Lisää
Tämä tutkielma tarkastelee Euroopan integraation keskeisiä kehityskulkuja vuosien 1958-1969 välisellä ajanjaksolla yhteisöllisen valtatasapainon instituution ideaalityypin avulla. Tutkielman tavoitteena on osallistua valtatasapainon käsitteestä käytävään tieteellisen keskusteluun sekä osoittaa, että valtatasapainon avulla voidaan tarkastella Euroopan integraatiota ja syventää ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka integraation viitekehyksessä vaikuttavat valtioiden päätöksentekoon. Tutkimuksellisesti tätä tavoitetta voidaan pitää tärkeänä, sillä valtatasapainoa ei juurikaan sovelleta Euroopan integraation tarkasteluun, ja käsite on myös muuttunut kansainvälisen politiikan tutkimuksen saralla epämuodikkaaksi. Tutkielmani lähestyy Euroopan integraatiota englantilaisen koulukunnan teoreettisesta viitekehyksestä ja omaksuu koulukunnan ajattelusta johdettavissa olevan valtatasapainokäsityksen, jota nimitän yhteisöllisen valtatasapainon instituutioksi. Tämä valtatasapainokäsitys ymmärtää valtatasapainon kansainvälisen yhteisön instituutiona, jonka avulla yhteisön suurvallat pyrkivät ylläpitämään kansainvälisen yhteisön järjestystä ja vakautta. Tieteellisen tiedontuottamisen osalta tutkielma omaksuu analytistisen viitekehyksen, mikä painottaa ideaalityyppien roolia tieteellisen tiedon tuottamisessa. Ideaalityypit ovat yleistäviä käsitteitä, jotka korostavat tiettyjä tekijöitä, joiden voidaan ajatella vaikuttaneen tarkasteltavaan ilmiöön tai kehityskulkuun. Näiden tekijöiden vaikutusten havainnoimisessa hyödynnän kontrafaktuaaleja, joiden kautta voidaan tarkastella sitä, miten tapahtumat olisivat kehittyneet ilman ideaalityyppiin kuuluvia tekijöitä. Analytismissa painotetaan myös analyyttisten narratiivien muodostamista, jotka rakentuvat ideaalityyppien korostamien ja aineistosta nousevien tilannekohtaisten tekijöiden varaan. Analyyttisten narratiivien avulla voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti sitä, mitkä tekijät vaikuttivat tapahtumien kulkuun, ja havainnollistaa, minkälaisia rajoitteita ideaalityypin kuvaamilla tekijöillä on. Aineistona käytän tutkielmassani historiallisia narratiiveja, joita tutkimastani ajanjaksosta on tuotettu. Tämän viitekehyksen kautta muodostuvat myös tutkielmani tutkimuskysymykset, joita on kaiken kaikkiaan kolme: 1) Miten yhteisöllisen valtatasapainon instituutio selittää Euroopan integraation keskeisiä kehityskulkuja vuosien 1958-1969 välisellä ajanjaksolla? 2) Mikä vaikutus yhteisöllisen valtatasapainon instituution ideaalityypin kuvaamilla toimintamalleilla oli Euroopan integraatioon tarkasteltavana ajanjaksona? 3) Mitkä muut tekijät vaikuttivat valtioiden toimintaan ja päätöksentekoon tarkasteltavana ajanjaksona? Analyysin pohjalta esitän, että yhteisöllisen valtatasapainon instituution vaikutus jäsenvaltioiden toimintaan ilmeni erityisesti silloin, kun jäsenvaltiot pyrkivät ratkaisemaan sellaisia tilanteita, jotka uhkasivat koko integraatioprojektin tulevaisuutta ja vakautta. Instituution mukaista toimintaa kuitenkin rajoittivat jäsenvaltioiden erilaiset näkemykset siitä, mitkä olivat Euroopan yhteisön sisäisen alueellisen yhteisön jäsenistön rajat, ja alueellisen yhteisön järjestyksen perustavoitteet. Nämä erimielisyydet kärjistyivätkin kriiseiksi erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa alueellisesti merkittävä suurvalta Ranska koki integraation kehittyvän sen näkemysten vastaiseen suuntaan. Huomionarvoista on myös se, että Euroopan yhteisössä valtiot tasapainottivat toisiaan pehmeän tasapainottamisen keinoilla, ja pehmeällä tasapainottamisella vaikutettiin jopa suurvaltojen alueellisiin ja globaaleihin tavoitteisiin, sekä alueellisen yhteisön keskeisiin toimintamalleihin. Tämän vuoksi sen vaikutusta voidaan pitää merkittävänä Euroopan integraation viitekehyksessä.
This publication is a co-created compilation of various conversations concerning our possibilities and pathways towards futures of work. A series of interviews conducted so far within the T-Winning Spaces 2035 project have been documented here to give food for thinking and discussions concerning transformations of work and spaces. The questions of the interviews were tailor-made to address the expertise of each interviewee, while the core of the interviews touches upon the exuberant topic of futures of work in its all dimensions as well as the issues of forward-looking thinking and action. Within the interviews we also addressed the topics of creeping crises and paradoxes as regards futures of work. Altogether eight interviews were made, many of them during the International Conference organized by Finland Futures Research Centre in Turku in June 2023, plus some interviews conducted after that. The interviews are documented here as entities for readers to grasp the whole interviewing contexts, where-from thematic analyses will follow in the next phases of the project to provide narratives of future work and workspaces.
This report “Flourishing Urban Futures to Overcome Polycrises – Roadmap for Resilience 2050” is published as the result of two Millennium Project Special Sessions, held at the annual FFRC Futures Conference in Turku, Finland, as interactive Futures Cliniques. The results for the two MP Special Sessions – 2022 and 2023 – are here combined to supply the reader with a continuum of reflections of urban resilience on which the overall results are based. Accordingly, the nature of the report is illustrative documentation of a methodological experiment for participatory cognitive crisis management within the RESCUE project. Developing resilient and smart cities have become increasingly important considerations for the future. The rapid development of AI will also undoubtedly influence this development in significant, yet to be determined, ways. The way in which AI will be regulated is under scrutiny and will determine its effectiveness, scope and ramifications, also in the field of urban planning. Resilient and smart cities will be influential in the future well-being of its citizens. Not only that, but the development of not one but two or more crises – polycrises – will likely become more prevalent in societies of the future. How could these cities look like, what services could be offered, how would these cities deal with polycrises, and what policies are needed, and which roadmap is adapted? These questions have been asked in the Millennium Project Special Sessions. Finding ways to secure resilient development of these cities for the future were the aim of the Special Sessions. The Futures Cliniques consisted of presentations and small group working. In the 2023 session, five groups addressed five different crises and even added another crisis to the one given to them for elaboration, to demonstrate immersion in a polycrisis. The insights provided by this report are intended to help give momentum to the rise of resilient, inclusive, and eco-smart cities of the future.