Kaikki aineistot
Lisää
Tutkin työssäni J. V. Snellmanin filosofian käsittelemää siveellisyyttä ja sen todellistumista arkielämässä. ”Siveellisyys” on Snellmanin filosofian keskeinen käsite, jonka alunperin laaja merkitys on supistunut nykykielessä sukupuolimoraaliin. Tutkielman keskeisiä teemoja ovat yksilösubjektin moraalinen toiminta, siveellisyys perheen, kansalaisyhteiskunnan ja valtion olemuksena sekä siveellisyyden todellistuminen näissä yhteisöissä. Käsittelen lisäksi siveellisyyden olemusta sekä osoitan Snellmanin siveellisyysfilosofian yhteyksiä Hegelin, Kantin, Millin, Tocquevillen ja Herderin ajatusten kautta humanismiin, valistukseen ja romantiikkaan. Tutkimuksen keskeinen kysymys ”mitä on siveellisyys?” saa rinnalleen kysymyksen ”miten siveellisyys todellistuu?”. Siveellisyys on oikean todellisuus, jolloin siveellisyys todellistuu ihmisten toiminnassa. Oikean määrittyminen tapahtuu yhteisön kautta, jolla on yhteys maailmanhenkeen, jota voidaan kutsua Absoluutiksi, Kaitselmukseksi tai Jumalaksi. Yksilö todentaa itseään osana siveellistä maailmanjärjestystä ponnistellessaan sivistyksen kautta kohti totuutta. Siinä subjektin yksilöllinen tahto yhtyy yleiseen tahtoon, jolloin maailmanhenki todentuu yksilön itsetietoisissa, vapaaehtoisissa teoissa. Ihmisen toimintakenttäyhteisöinä ovat perhe, kansalaisyhteiskunta ja valtio. Siveellisyys kehittyy perherakkaudesta lainkuuliaisuuteen ja saavuttaa täydellisen muotonsa kansallishenkenä valtiossa. Snellmanin siveellisyys vastaa Hegelin käsitystä, jossa se sisältää moraalin objektiivisen puolen. Sen muodostavat yhteiskunnalliseen järjestykseen kuuluvat tavat ja normit. Edellä mainitut yhteisöt ovat siveellisyyden muotoja ja osia yhteiskunnallisesta järjestyksestä sekä sen ylläpitämisen toimintakenttiä. Snellman kuitenkin eroaa Hegelistä arvostellessaan yhteiskunnallisia oloja Lärän om staten-teoksessaan. Siinä Snellman hylkää idealismissaan hegeliläisen dialektiikan käsitteen syvän analyysin. Snellman painottaa yksilöitä ja heidän pyrkimyksiään enemmän kuin Hegel, jonka historiallisesti toimivat yksilöt jäävät yleensä hengen tiedottomiksi välineiksi. Jumaluuden tulee saada ilmauksensa kansallishengen valtaamassa yksilössä, mikä on yksi Snellmanin opin perusta. Yksilö ei saa olla egoistinen, vaan hänen on omistauduttava yhteisölle. Perheessä luodaan siveellisyyden perusta kasvattamalla lapset siten, että vanhemmat siirtävät sukupolvi sukupolvelta yhteiskunnan hyväksymät tavat ja käsitykset eteenpäin tuleville kansalaisille. Kansalaisyhteiskunnassa siveellisyys on passiivista lainkuuliaisuutta. Toisaalta arkielämän työ ja toiminta kuuluvat Snellmanin mukaan tärkeänä osana siveellisyyteen. Siveellisyys täydellistyy valtiossa kansallishengeksi, joka on yleisen hyvän tavan ja yksilön vakaumuksen täydellistä sopusointuusuutta. Se on sekä legaalista että moraalista toimintaa. Siveellinen yksilö saavuttaa täydellisyyden ja noudattaa tapaa, koska on vakuuttunut sivistyneen siveellisen omantuntonsa ohjeesta teon järjellisyydestä. Käytännön toiminnassa on tärkeää saada sivistynyt kansanosa ymmärtämään köyhälistön aseman parantaminen niin sivistyksen kuin talouden osalta. Historiallinen kehitys luo inhimillisen toiminnan kautta lujan yhteishengen kansaan, jonka päämääränä on kielellinen ja hallinnollinen itsenäisyys ja yhtyä muiden kansakuntien kanssa maailmanhengen toimintaan.
Kehittämistehtävän tarkoituksena oli selvittää, millaisia koulutustarpeita logistiikka ja maarakennusalan yritykset tarvitsevat Porin alueella. Työ toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastatteluryhmän kokoamisessa huomioitiin alakohtaisesti substanssiosaaminen ja aikaisemmin koulutuksista kertyneet kokemukset. Ohjausryhmään kutsuttiin myös julkisen Ely-keskuksen edustajia, jotta voitiin kerätä mukaan yhteiskunnallinen näkemys koulutusten toteuttamisesta. Seurantaan ja haastatteluiden toteuttamiseen koottiin ohjausryhmä, jonka kokoontumisen yhteydessä käytiin läpi haastattelun tarkoitus ja toteutustapa. Selvityksen tuotteistamisen keskeinen kriteeri on yritykselle saavutettava konkreettinen, tiedollinen hyöty. Työn suorittajan kannalta keskeisiä kriteereitä voitaisiin kuvailla innovatiivisuudella, ammatillisen asiantuntijuuden kehittymisellä, teorian soveltamisella käytäntöön ja asiakkuuksien kehittämisellä. Haastattelututkimukseen päädyttiin ajatuksena saada laajempi sanallinen palaute. Lisäkysymysten avulla pyrittiin selvittämään yritysten ja kohderyhmän tarpeet. Selvityksen tuloksia tullaan hyödyntämään tarjonnan suuntaamisessa ja koulutusten kohdentamisessa.
Teho-osastolla vakavasti sairaiden potilaiden kipuja ja ahdistuneisuutta helpotetaan usein rauhoittavilla lääkkeillä. Rauhoituksen (sedaation) oikea syvyys on tärkeää paranemiselle. Huolimatta syvästäkin rauhoituksesta luonnollinen uni on myös tärkeää paranemiselle teho-osastolla. Rauhoituksen syvyyttä arvioidaan havainnointiin perustuvilla kliinisillä menetelmillä, joiden tulokset voivat riippua havaintojen tekijästä ja jotka eivät sovellu syvästi rauhoitettujen potilaiden arviointiin. Otsan aivosähkökäyrän (EEG) mittaukseen perustuvia leikkausanestesian syvyyden mittausparametreja ollaan soveltamassa tehopotilaiden tajunnantilan arvioon. Potilaiden liikkeet ja hoitotoimenpiteet teho-osastolla aiheuttavat uusia virhelähteitä EEG-signaaliin, joiden havaitsemiseen tarvitaan uudenlaisia tekniikoita. Selvitimme mahdollisuutta käyttää jatkuvaa impedanssimittausta otsalta mitatun EEG:n laadun mittarina. Impedanssi mitattiin 32 kHz taajuudella samoista elektrodeista EEG:n kanssa. Pään liikkeitä mitattiin otsalta kiihtyvyysanturilla. Onnistuimme havaitsemaan impedanssin avulla pään liikkeisiin, elektrodikontakteihin, lihassupistuksiin, silmänräpytykseen ja - liikkeisiin liittyvät EEG artefaktit. Tämä mahdollisti virheellisten EEG jaksojen hylkäämisen. Artefaktien poistaminen EEG:stä ei ollut mahdollista, koska virheet näkyivät EEG:ssä ja impedanssissa erilaisina. Impedanssin suorituskyky hitaiden ja kapeiden silmänliikkeiden havaitsemisessa oli huono. Tätä puutetta paikkaamaan kehitettiin kaksi uutta EEG:hen perustuvaa havaitsemismenetelmää normaalin EEG:n alapuolista taajuuskaistaa (0,05 - 0,5 Hz) hyödyntäen. Alustavat tulokset muutamilla potilailla olivat lupaavia, mutta tutkimuksia isommilla potilasmäärillä tarvitaan menetelmien toimivuuden osoittamiseen.
Eksploratiivinen data-analyysi tarkoittaa oleellisen informaation löytämistä tietoaineistoista, Koneoppimismenetelmät automatisoivat tämän tavoitteen sovittamalla dataan malleja. On oleellista, että kaikki taustatieto voidaan käyttää kyseisten mallien rakentamiseen. Pääkomponenttianalyysi on tyypillinen koneoppimismenetelmä eksploratiiviseen analyysiin. Viime aikoina sen probabilistiset tulkinnat ovat osoittaneet menetelmän rajoittuneisuuden tietyn tyyppiseen dataan. Pääkomponenttianalyysin laajennus eksponentiaaliperheen jakaumiin korjaa tämän ongelman. Työssä esitetään yleinen malliperhe, joka soveltuu usean aineiston analyysiin, rakentamalla pääkomponenttianalyysin eksponentiaaliperheen laajennuksen päälle. Yhtenäinen viitekehys sisältää menetelmiä, jotka soveltuvat ohjattuun ja ohjaamattomaan oppimiseen. Aiemmista menetelmistä poiketen työssä käytetään Bayesilaista menetelmää suurimman uskottavuuden menetelmän sijaan. Bayesilaisessa menetelmässä tausta- tietoa voidaan esittää priorijakaumien muodossa. Työssä esitetään yleinen priorijakauma, jolla voidaan ottaa jakaumille tyypilliset piirteet huomioon. Työssä esitetään useita parannuksia mallintamiseen, mallien rakentamiseen, oppimiseen ja tulkintaan liittyen. Empiirisillä kokeilla osoitetaan, että esitetyt menetelmät toimivat paremmin kuin perinteiset menetelmät.