Kaikki aineistot
Lisää
Tässä katsausartikkelissa tarkastelen vapaa-ajan historiaa Suomessa. Analysoin työ- ja vapaa-aikaa toisistaan erottavien normien ja käytäntöjen kehitystä sekä eri aikoina vallinneita ristiriitoja periaatteen ja käytännön välillä. Keskityn siihen, millä tavoin työmarkkinalainsäädäntö ja -käytännöt ovat säädelleet vapaa-ajan viettoa ja erottaneet vapaa-aikaa työajasta. Katsausartikkelin aikajänne ulottuu teollistumisesta nykypäivään. Jaan tarkasteltavan ajanjakson kolmeen eri kauteen, jotka ovat 1) työaikalainsäädännön ja modernin vapaa-ajan varhaisvaiheet, 2) viisipäiväisen työviikon ja normaalivapaa-ajan lyhyt kukoistuskausi ja 3) vapaa-ajan eriytymisen ja epätasa-arvoistumisen aika. Hyödynnetty tutkimuskirjallisuus edustaa vapaa-aikaa tai työn ja vapaa-ajan erontekoa käsittelevää, etupäässä kotimaista sosiaali- ja kulttuurihistorian, työmarkkinahistorian, työelämän ja ajan sosiologian tutkimusta. Pohdin, mitä ydinteemoja eri aikakausia käsittelevä kirjallisuus nostaa esiin, mitkä teemat toistuvat eri aikakausien välillä ja millaiset kysymyksenasettelut olisivat tulevassa tutkimuksessa hedelmällisiä. Katsausartikkeli osoittaa, että historiallinen tarkastelu on tarpeen, jotta työn ja vapaa-ajan välisiin jännitteisiin niin menneisyydessä kuin nykyhetkessä pystytään pureutumaan syvällisesti ja ajan moninaiset ulottuvuudet tavoittaen.
Kari-Vanhatalo, P. & Pukkila, H. 2013. Vanhempien epätyypillisten työaikojen yhteys kouluikäisen lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu –tutkielma. 78 sivua. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vanhempien epätyypillisten työaikojen sekä niihin liittyvien lastenhoitojärjestelyiden yhteyttä kouluikäisten lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Psyykkisellä hyvinvoinnilla tarkoitettiin tunne-elämän ongelmien, käytösongelmien, kaverisuhteiden ongelmien ja tarkkaavaisuuden ongelmien puuttumista sekä prososiaalisuutta. Lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, eroaako epätyypilliseen työaikaan työtä tekevien yksinhuoltajaperheiden lasten psyykkinen hyvinvointi säännöllistä päivätyötä tekevien yksinhuoltajaperheiden ja kahden vanhemman perheiden tai epätyypilliseen työaikaan työtä tekevien kahden vanhemman perheiden lasten psyykkisestä hyvinvoinnista. Tutkimus on luonteeltaan määrällinen survey –tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella talven 2012-2013 aikana. Tutkimukseen osallistui 24 miestä ja 55 naista, joilla oli vähintään yksi kouluikäinen lapsi. Tulokset osoittivat, että tutkittavana olleista vanhemmista 20 teki säännöllistä päivätyötä ja 59 työskenteli epätyypilliseen työaikaan. Yleisimmät lastenhoitojärjestelyt olivat lapsen ajanvietto kotona sisaruksen tai ystävien kanssa, lapsen ajanvietto kotona toisen vanhemman tai puolison hoidossa ja lapsen ajanvietto kotona yksin. Pojat viettivät tyttöjä enemmän vanhemman työssäoloaikaa toisen vanhemman tai vanhemman puolison seurassa. Nuoremmat lapset (6-8 -vuotiaat) viettivät aikaa ennen koulun alkua sekä koulun jälkeen useammin kerhossa, kun taas vanhemmat lapset (9-12 -vuotiaat) viettivät tuota aikaa enemmän yksin. Tutkimuksen mukaan epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien lapsilla oli merkitsevästi (p < .05) enemmän tunne-elämän ongelmia sekä kaverisuhteiden ongelmia verrattuna säännöllistä päivätyötä tekevien vanhempien lapsiin. Lapsilla, jotka viettivät vanhempien työssäoloaikaa yksin, sisaruksen tai ystävien kanssa (so. ilman aikuisen seuraa) oli enemmän käytösongelmia kuin aikuisen (esimerkiksi toisen vanhemman tai sukulaisen) seurassa aikaansa viettävillä lapsilla. Tutkimuksessa selvisi myös, että epätyypillistä työaikaa tekevien yksinhuoltajien lapsilla oli merkitsevästi enemmän tunne-elämän ongelmia (p < .05) ja suuntaa-antavasti enemmän (p < .10) kaverisuhteiden ongelmia verrattuna säännöllistä päivätyötä tekevien yksinhuoltajien tai kahden vanhemman perheen lapsiin. Tulokset osoittivat, että vanhempien epätyypilliseen aikaan tehtävä työ heikentää kouluikäisen lapsen psyykkistä hyvinvointia. Myös lapsen hoitojärjestelyt vaikuttivat lapsen psyykkiseen hyvinvointiin siten, että ilman vanhemman seuraa aikaansa viettävä lapsi voi psyykkisesti huonommin kuin aikuisen seurassa aikaansa viettävä lapsi.
Sosiaali- ja terveysministeriön viisivuotisen Veto-ohjelmalla (2003–2007) oli yhdeksän tavoitetta, joilla pyrittiin pidentämään työuria, nostamaan työllisyysastetta ja parantamaan työkykyä. Ohjelma toteutettiin poikkihallinnollisesti yhteistyössä muiden ministeriöiden, työmarkkinajärjestöjen, alan tutkimuslaitosten ja työeläkevakuutusyhtiöiden kanssa. Tässä kolmannessa seuranataraportissa käydään läpi ohjelman keskeisimmät pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen. Työurat ovat pidentyneet, mutta lähinnä vain loppupäästä. Elämäntapoihin liittyvissä tavoitteissa on kehitys tupakan ja alkoholin käytön osalta kääntynyt positiiviseksi. Myös sairauspoissaoloissa on päästy aiempaa parempaan tilanteeseen, samoin työterveyshuollon kattavuutta ja sisältöä on parannettu. Kaikilta osin tavoitteita ei kuitenkaan ole saavutettu; muun muassa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä ei ole muutosta.
Tietoyhteiskunnan teknologia ja nykyisin yleinen informaation käsittelyyn perustuva tietotyö antavat mahdollisuuden työn tekemiseen varsinaisen työpaikan ulkopuolella. Etätyöstä on kirjoitettu pääsääntöisesti myönteisessä valossa. Positiivinen arvolataus ohjaa tutkimaan etätyötä palkitsemisen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa selvitetään sitä, millainen asema etätyöllä on organisaatiossa ja sovelletaanko etätyötä aineettoman palkitsemisen välineenä. Viitekehys on rakennettu tietotyön, etätyön sekä aineettoman palkitsemisen varaan. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on kerätty henkilökohtaisin tapaamisin teemahaastattelemalla kuntaorganisaatioiden henkilöstöhallinnon vaikuttajia keväällä 2009. Tutkimuksen tulokset kertovat, että etätyötä kuntaorganisaatioissa on vähän ja kiinnostus sitä kohtaan on myös laimeaa. Etätyötä ei ole sovellettu palkitsemistarkoituksessa, joskin siihen liitettiin palkitsevia elementtejä, kuten luottamus ja arvostus. Samat asiat nousivat esille puhuttaessa aineettomasta palkitsemisesta ja siihen liittyvistä kehittämistarpeista. Tämän yhteyden perusteella etätyö näyttäytyy palkitsevana luottamuksen rakentajana ja osoittajana.
The purpose of this thesis was to develop working models for immediate working hours and to describe the employees' experiences of the effects of direct working hours on their well-being at work. The objective was to utilize the knowledge and experience of managing working hours and promoting job satisfaction. The development work supported the well-being of the customers, the service they receive and the care they receive. The development work was a feasible method in the field of nursing. The thesis was done as a development project whose method and strategy was development of work. The staff participated in the development of work and the authors of the thesis acted as research roles and developers. The method of data collection was a working time monitoring, an 8x8 method, which is part of the developing work survey and a structured well-being survey. The survey provided extensive answers from the staff. The results confirmed that the elderly care requires development of the work content. The nurses have an interest in developing their work, especially in increasing their presence with clients. The result of the thesis can be applied in the service homes for the elderly. Concrete development goals should be created according to the needs of each unit.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pienten lasten päivittäisiä rytmejä kodin, päiväaikaan tapahtuvan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon sekä vuoro-hoidon konteksteissa. Työntekijöiden työajat ovat 24/7-talouden myötä erilais-tuneet ja epätyypilliset työajat, eli ilta-, yö- ja viikonlopputyöt ovat monien vanhempien arkea. Vanhempien epätyypilliset työajat tuovat tutkimusten mu-kaan perheiden arkeen monia ajallisia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Tutkimuksen aineisto on osa kahta laajempaa tutkimusprojektia (Perheet 24/7 sekä Pienten lasten perhearki), ja se on kerätty kännykkäpäiväkirjalla tutkit-tavien lasten vanhemmilta sekä päivä- ja vuorohoidon työntekijöiltä kolmesti päivässä viikon ajan. Tässä tutkimuksessa mukana oli yhteensä 32 keskisuomalaista perhettä, joista 17 oli vuorohoitoperheitä ja 15 oli päivähoitoperheitä. Tutkittavien lasten arki rakentui hoito- ja vapaapäivien rytmittämistä vii-koista ja sen päivittäisistä rutiineista. Arkeen myös liittyi kiinteästi erirytmi-syys, kiire ja kiireettömyys sekä väsymys. Vanhempien työaika oli vahvasti lapsen arjen rytmejä rakentava tekijä, joka määritti pitkälti lapsen hoitoajat, jotka taasen rakensivat lapsen päivä- ja viikkorytmiä. Tavanomaisessa päivähoidossa olevien lasten hoitoajat ja päivä- ja viikkorytmit olivat vuorohoitolapsia säännöllisemmät ja yhtenäisemmät. Vuorohoito aiheutti perheissä erirytmisyyttä, mutta mahdollisti osalla lapsista enemmän aikaa kotona ja vähemmän hoitopäiviä.
Toimivan yhteisöllisen työvuorosuunnittelun edellytyksenä on kaikkien osallistuminen suunnitteluprosessiin. Osallistumista tehostettiin kehittämällä työvuorosuunnittelun toimintoja paremmin käyttäjien tarpeita vastaaviksi palvelumuotoiluprojektin avulla. Työntekijöiden toimintatapoja selvitettiin kyselyn avulla, minkä jälkeen tulokset tiivistettiin ja esitettiin käyttäjäprofiileina. Jokainen käyttäjäprofiili edustaa yhtä työntekijäryhmää, jolla on samankaltaiset tavat toimia työvuorosuunnittelun eri vaiheissa. Käyttäjäprofiilit auttoivat saamaan näkyväksi toiminnan haasteet, joihin lähdettiin yhteiskehittelynä käyttäjien kanssa etsimään ratkaisuja. Tuloksena luotiin erilaisia parannuksia ja uusia toimintamalleja työyhteisön käyttöön.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Porin kaupungin henkilöstöpalvelut. Työajanseuranta on yksi henkilöstöhallinnon prosesseista, joten henkilöstöpalvelut vastaa Esmikko-kulunohjaus- ja työajanseurantajärjestelmän pääkäyttäjyydestä ja ohjeistuksen laatimisesta. Työajanseurannassa sovelletaan lakeja, kunnallista virka- ja työehtosopimusta sekä paikallisia sopimuksia. Opinnäytetyön aiheena oli tutkia liukuvan työajan määrityksiä toimistotyöajassa. Tutkimustehtävänä oli laatia ohjeistus Esmikko-järjestelmän leimauslaitteen käytöstä Porin kaupungin työntekijöille. Käyttäjillä oli ongelmia leimauslaitteen käytössä ja syykoodien valitsemisessa. Syykoodin avulla voidaan todentaa ja määritellä poissaolo omalta työpisteeltä työajan puitteissa. Leimaukset ja paluuajat ovat tärkeitä puhelinvaihteelle asiakaspalvelun kannalta. Täsmällinen työajanlaskenta on sekä työnantajan ja työntekijän etu. Käytössä oli ollut vain ohjelmistotoimittajan ohjeistus. Ohjeistusta, josta selviävät Porin kaupungin omat määritelmät, henkilöstölle ei ollut tehty. Tämä oli johtanut väärinkäsityksiin siitä, kuinka työaikapääte toimii käytännössä. Tähän toiminnalliseen opinnäytetyöhön kuului kaksi osaa. Työn teoreettisessa osassa käsiteltiin työaikaa ja sen laskentaperiaatteita sekä kuntaa työnantajana. Työn toiminnallinen osa oli ohjeistuksen tekeminen Esmikko- työaikapäätteen käytöstä toimistotyöajassa. Tutkimus tehtiin käyttämällä laadullista tutkimusmenetelmää. Ohjeistus tehtiin käyttäjän näkökulmasta. Käytettävyyttä tutkittiin haastattelemalla Porin kaupungin työntekijöitä. Ohjeistusta tullaan tulevaisuudessa käyttämään runkona muiden työaikaryhmien liukuvan työajan käyttöönotossa ja sen ohjeistuksessa.
35 tunnin työviikko on 1990-luvun suurin työvoimapoliittinen toimi Ranskassa.Tässä työpaperissa esitellään työaikauudistuksen käytännön toteutusta sekä käydään läpi selvityksiä, joita on tehty uudistuksen vaikutuksista työllisyyteen, valtiontalouteen ja tuotantoon.Hyvin karkea arvio on, että työllisyys on lisääntynyt noin 300 000 työpaikalla.Tähän lisäykseen on eniten vaikuttanut palkkojen maltillinen kehitys ja tuotannon joustavuuden kasvu, jotka on saatu aikaan työajan lyhentämisen toteuttamisen huolellisella suunnittelulla ja tukien saamisen ehdollistamisella. Joustavuus ja tuotannon uudelleenjärjestelyt ovat myös estäneet potentiaalisen tuotannon alenemisen ja työn tarjonnan kutistumisen. Toimenpiteen kustannus valtiontaloudelle on kuitenkin ollut huomattava. Asiasanat: Ranska, talouspolitiikka, työaika
This study focuses on flexibly scheduled early childhood education and care (ECEC), an institutional childcare service for Finnish families where both parents, or a single parent, work non-standard hours. Although many countries nowadays offer extended hours day care, only Finland has a publicly provided, law-based system guaranteeing ECEC during non-standard as well as standard hours. We explore, drawing on parental survey data, what kinds of families use such services and when. Furthermore, we utilise web-survey data obtained from early educators to find out what they report as the main challenges involved in implementing flexibly scheduled ECEC. The results showed that single-parent families and lower educated parents were over-represented among the families using flexibly scheduled ECEC. The unpredictability of working-life tends to spill over to ECEC. Due to varying parental work schedules, children have unique daily and weekly rhythms, which in turn impact on administration, pedagogical issues and meeting children’s needs.
Suuri osa terveydenhuollon henkilökunnasta tekee epäsäännöllistä vuorotyötä. Työ on sekä fyysisesti, psyykkisesti että sosiaalisesti kuormittavaa. Vuorotyöllä on myös vaikutusta työntekijän terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Viime vuosina työn kuormittavuus ja sairauspoissaolot ovat lisääntyneet terveydenhuollossa sekä koettu terveys ja työkyky ovat heikentyneet. Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena oli luoda työaika-autonomia Asikkalan terveyskeskuksen vuodeosaston tiimi I:n ja tiimi II:n henkilökunnan työvuorosuunnittelun toimintamalliksi. Työaika-autonomialla tarkoitetaan tässä hankkeessa hoitohenkilökunnan itse tekemää työvuorosuunnitelmaa, jota ohjaavat reunaehdot sekä itse luodut pelisäännöt. Tavoitteena oli, että jokainen henkilökuntaan kuuluva oppisi itse tekemään yhteistyössä toisten kanssa oman työvuorosuunnitelmansa ja se tukisi hänen työhyvinvointiaan sekä parantaisi perheen ja työn yhteensovittamista. Hankkeen koulutusosuus toteutettiin kahtena samansisältöisenä tiimipalaverina sekä erillisenä palaverina reunaehdoista lokakuussa 2010. Ensimmäinen työaika-autonomisesti suunniteltu työvuorosuunnitelma oli joulua koskeva ja aikaa sen suunnitteluun oli viisi viikkoa. Kolmen ja puolen viikon jälkeen suunnittelun aloittamisesta työvuorosuunnitelmat olivat valmiina henkilökunnalla. Uudessa mallissa jokainen loi omat työvuoronsa, jonka jälkeen henkilökunta yhteistyössä suunnitteli ne toimiviksi osaston toiminnan kannalta. Työaika-autonomian toimivuutta arvioitiin kehityspalavereissa, joita pidettiin kerran kuukaudessa tai tarvittaessa. Jatkotutkimuksena voisi tehdä kyselyn henkilökunnalle kokemuksista työaika-autonomian toteuttajina.
Työaikapankilla tarkoitetaan paikallisesti sovittuja työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelyjä, joiden avulla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja lainata sekä yhdistää toisiinsa pitkäjänteisesti. Työaikapankkijärjestely on toteutettava työaika- ja vuosilomalain säännösten sekä työehtosopimusten määräysten rajoissa ja niissä säädettyjä menettelytapoja noudattaen. Normien etusijajärjestyksestä johtuu, että ristiriitatilanteessa alemman tasoinen normi lähtökohtaisesti syrjäytyy ja sen sijaan noudatetaan ylempänä etusijajärjestyksessä olevaa normia. Työehdoista voidaan sopia paikallisesti työntekijän etujen tasoa heikentäen ainoastaan, mikäli ylemmän asteiset normit tämän mahdollistavat. Tutkielmassa selvitetään, miten työaikalainsäädännössä rajoitetaan paikallisten osapuolten sopimusvapautta työaikaan liittyvissä kysymyksissä. Lainsäädännössä työehtosopimusosapuolet on kelpuutettu sopimaan monista asioista lainsäädännöstä poiketen. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on hyödynnetty näitä sopimismahdollisuuksia ja miten niitä on työehtosopimuksissa siirretty edelleen paikallistasolle. Käsittelytapa on lähinnä oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Paikallisen sopimisen oikeudellinen perusta, rajat ja mahdollisuudet tilanteessa, jossa työehtosopimus sisältää nimenomaisia työaikapankkimääräyksiä poikkeavat tilanteesta, jossa tällaisia määräyksiä ei ole. Useimpien teknologiateollisuuden työaikapankkimääräysten mukaan työaikapankin osatekijöiksi sovittujen erien antamista koskevat aika- ja muut rajoitteet syrjäytyvät työaikapankkisopimuksella. Tämä mahdollistaa erilaisten työ- ja vapaa-ajan erien siirtämisen työaikapankkiin, jossa niiden alkuperää tai käyttöjärjestystä ei seurata, eikä niiden käytölle aseteta aikarajoja. Jotta työaikapankkisopimuksella voidaan syrjäyttää lainsäädännöstä ja työehtosopimuksista johtuvat rajoitteet, on asiasta oltava nimenomainen määräys työehtosopimuksessa. Mikäli tällaista määräystä ei ole, ylemmän asteiset normit rajoittavat paikallisten osapuolten sopimusvapautta. Lyhyesti on myös vertailtu, miten mahdollisuudet poiketa työlainsäädännön ja työehtosopimusten määräyksistä paikallisella sopimuksella vaihtelevat sen mukaan, noudattaako yritys työehtosopimusta normaalisitovana vai yleissitovuuden perusteella. Säännöllisen työajan osalta merkittäviä eroja ei ole, mutta muutoin sopimismahdollisuudet järjestäytymättömissä yrityksissä ovat suppeammat kuin järjestäytyneissä yrityksissä.
Työn tekemisen tapa on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämä on muuttanut myös tapoja, joilla edistetään työhyvinvointia. Työn ja vapaa-ajan välinen raja on hämärtynyt, mutta samaan aikaan vapaa-aikaa arvostetaan yhä enemmän. Yhteiskunta modernisoituu ja virka-ajan käsitteen muuttuessa myös työajan käsite muuttuu. Ihminen on entistä tietoisempi omasta vaikutusvallastaan myös työssään. Tämä opinnäytetyö tutkii joustavan työajan vaikutusta työhyvinvointiin. Tämä tapaustutkimus toteutettiin käyttäen laadullista tutkimusmenetelmää. Tavoitteena oli selvittää temaattisen ryhmähaastattelun avulla suunnittelu- ja konsulttialan yrityksen henkilöstön mielipiteitä, näkemyksiä ja merkityksiä työhyvinvoinnista ja liukuvan työ-ajan vaikutuksesta työhyvinvointiin. Tutkimuksen tulosten perusteella haastateltavat liittivät työhyvinvoinnin käsitteen positiivisiin asioihin, kuten työssä viihtymiseen ja työilmapiiriin. Tutkimuksen mukaan liukuva työaika vaatii luottamusta ja avoimuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että avoin työilmapiiri parantaa sekä yksilön että työyhteisön kokemusta työhyvinvoinnista. Haastattelun perusteella voidaan todeta, että työilmapiiri on merkittävä tekijä sosiaalisen työhyvinvoinnin edistämisessä. Liukuva työaika mahdollistaa työ- ja vapaa-ajan yhdistämisen ja helpottaa arjen suunnittelua, mikä edistää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittämistä. Tulosten mukaan myös työntekijät ovat joustavampia työnantajan joustaessa. Ryhmähaastattelun avulla saatiin esille haastateltavien näkemyksiä monipuolisesti aiheesta. Opinnäytetyön tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä, koska ne tarkastelevat tähän tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden henkilökohtaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Jatkotutkimuksessa voisi tarkastella esimiestyöskentelyn merkitystä työhyvinvoinnin kokemuksiin, sekä esimiesten näkemyksiä joustavan työajan tuomista vaikutuksista.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää henkilökunnan kokemuksia tuen ja tiedon saannista työaika-autonomiaan siirtymisen aikana Etelä-Suomessa eräässä sairaalassa vuodeosastolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa työaika-autonomiaan siirtymisen aikana esille tulleista kokemuksista. Opinnäytetyön aineisto kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla, jonka kysymykset laadittiin aikaisempien tutkimusten pohjalta. Opinnäytetyön lähestymistapa oli kvantitatiivinen ja aineisto analysoitiin SPSS 18.0 ohjelmalla. Kyselylomake sisälsi 21 kysymystä. Kyselylomakkeita jaettiin 17 kappaletta ja niistä palautui 14 kappaletta. Työaika-autonomian käyttöönotto-prosessissa painotetaan alkutila-analyysin aikana tapahtuvaa tiedonsaantia, jonka mukaan ennen varsinaista suunnittelua jokaisella työntekijällä tulee olla riittävät perustiedot KVTES:sta ja työaikalaista. (Koivumäki, M. 2006, 5.) Opinnäytetyön tulosten perusteella puolet koulutukseen osallistuneista ja niistä, jotka eivät osallistuneet koulutukseen, eivät osanneet sanoa, ovatko saaneet tietoa työaikalaista ja KVTES perusteista. Työaika-autonomia kansio on koettu hyvänä tiedonlähteenä koulutukseen osallistuneille ja niille, jotka eivät osallistuneet koulutukseen. Työtovereilta saatu tieto tukee työvuorosuunnittelua koulutukseen ja ei-koulutukseen osallistuneilla. Esimiehen ja listanvetäjän tuki koetaan tärkeäksi ja tiedollista tukea, käytännöntukea ja rohkaisua kaivataan lisää. Työaika-autonomiaan liittyviä osastotunteja kaivataan lisää. Työvuorolistasuunnittelu koetaan oikeudenmukaisena. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää, kun jatkossa suunnitellaan työaika-autonomia koulutuksia ja uusien työntekijöiden perehtymistä työaika-autonomiaan. Asiasanat: työaika-autonomia, henkilökunta, kokemukset, esimiehen tuki
Työaika-autonomia on kehitetty työssä jaksamisen lisäämiseksi. Työaika-autonomia mahdollistaa työn ja yksityiselämän joustavamman yhteensovittamisen yksilöllisillä työvuoroilla. Työvuorot suunnitellaan yhteistyössä työyhteisön kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työntekijöiden tyytyväisyyttä työaika-autonomian toteutukseen ja vaikutuksiin. Tutkimustuloksia käytetään osaston sisäisessä työaika-autonomian kehittämisessä. Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen kyselytutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella kesän 2012 aikana. Opinnäytetyö oli Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän toimeksianto. Kyselyyn vastasi 17 (n=17) työntekijää eli vastausprosentti oli 58,6. Aineistosta laskettiin frekvenssit ja prosenttiosuudet. Avointen kysymysten aineisto pelkistettiin ja ryhmiteltiin kehitysehdotuksiksi. Työaika-autonomian toteutuksessa vastaajat olivat tyytyväisiä suunniteltujen työvuorojen toteutumiseen, ja omat työvuorot suunniteltiin mielellään. Työaika-autonomiaan oltiin sitoutuneita ja sitä haluttiin jatkaa. Työaika-autonomian vaikutuksista vastaajat kokivat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä vapaa-ajan ja harrastusten suunnittelun helpottuneen. Työaika-autonomia oli vaikuttanut työyhteisön työilmapiiriin positiivisesti, ja työntekijän työssä jaksaminen oli lisääntynyt. Jatkotutkimusehdotuksena on seurantatutkimus vuoden kuluttua nyt tuotetulla kyselyllä ja saada tietoa työaika-autonomian käytöstä pidemmällä aikavälillä.
Tässä tutkimustyyppisessä opinnäytetyössä oli tarkoituksena selvittää hyvinvointiin ja liukuvaan työaikaan liittyviä kokemuksia Kansaneläkelaitoksen työntekijätiimeissä. Tavoitteena oli kartoittaa kahden eri työtehtävätiimin kokemuksia. Tiimeissä oli käytössä erilaiset liukuvan työajan käytännöt, mikä loi tämän opinnäytetyön toteutukseen mielenkiintoa. Lisäksi työssä tarkasteltiin työhyvinvointia ja liukuvaa työaikaa laajemmin sekä työn ja muun elämän yhteensovittamista. Opinnäytetyön viitekehyksessä käsiteltiin työhyvinvointia, uutta työaikalakia, liukuvaa työaikaa sekä työn ja muun elämän yhteensovittamista. Tässä osiossa käsiteltiin myös työajan historiaa, liukuvan työajan haasteita sekä työpahoinvoinnin tunnusmerkkejä. Tutkimusmenetelmänä tässä opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu Google Forms -kyselylomake, jonka osiot pohjautuivat opinnäytetyössä oleviin teoriaosuuksiin. Kyselytutkimukseen osallistui Kansaneläkelaitoksen kaksi eri työtehtävätiimiä muutamista eri toimipisteistä. Tuloksista ilmeni, että työntekijät kokivat voivansa hyvin työssänsä. Työntekijät olivat tyytyväisiä liukuvaan työaikaan ja kokivat, että liukumaa on käytössä tarpeeksi. Työntekijöiden näkemykset jakautuivat liukuvan työajan lisäämisen osalta. Osa vastaajista koki, että lisäämällä liukuvaa työaikaa hyvinvointi paranisi ja osa taas oli tästä eri mieltä. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että työntekijöiden kokemukset, halu, motiivit ja tapa hyödyntää liukuvaa työaikaa ovat yksilöllisiä. Erilaiset yksilölliset seikat vaikuttavat mieluisimpaan työaikaan ja liukuman käyttötarpeisiin. Työntekijätiimien tyytyväisyys työaikajärjestelyihin ja kokemus siitä, että liukumaa on tarpeeksi, oli miltei samalla tasolla molemmilla työtehtävätiimeillä, vaikka niillä on käytössä erilaiset liukuvan työajan mahdollisuudet. Työn ja muun elämän yhdistäminen koettiin verrattain helpommaksi sen työtehtävätiimin kesken, jolla oli laajemmat liukumamahdollisuudet. Ero oli kuitenkin pieni.
Opinnäytetyön aiheena oli suunnitella uudenlainen työaikajärjestelmä ja tutkia työaikajärjestelmän toimivuutta työntekijöiden ja työnantajan näkökulmasta. Tilaaja oli määritellyt, että työaikajärjestelmässä töitä tehtäisiin kuutena päivänä viikossa ja työaikaa tasattaisiin joka neljäs viikko pitämällä vapaata. Tarkoituksena oli tuotannon käyttöasteen nostaminen ja vastineeksi tehdylle työmäärälle säännöllisen pidemmän vapaa-ajan tarjoaminen työntekijöille. Tutkimuksessa laadittiin työaikajärjestelmä yhdelle tilaajayrityksen tilikaudelle. Samalla selvitettiin lomien ja vapaapäivien vaikutus työajan tasaantumiseen. Uusi työaikajärjestelmä noudatti 3+1 –periaatetta, jossa kolme ensimmäistä viikkoa työskenneltiin 9 tuntia päivässä maanantaista lauantaihin ja neljännellä viikolla pidettiin vapaata. 3+1 –työaikajärjestelmästä järjestettiin kokeilujakso, joka sisälsi kaksi 3+1 –jaksoa peräkkäin. Kokeilujaksoon osallistuneilta henkilöiltä kerättiin palautetta, jonka tarkoituksena oli saada selville työntekijän jaksaminen ja töiden sujuvuus 3+1 –työaikajärjestelmässä. Puolet kokeiluun osallistuneista piti työaikajärjestelmää hyvänä ja olisi ollut valmis jatkaman työskentelyä 3+1 –työaikajärjestelmässä. Loput eivät joko pitäneet työaikajärjestelmää hyvänä tai eivät osanneet sanoa haluaisivatko jatkaa. Työnantajan puolelta etua saavutettiin etenkin lauantain käyttöasteen nousun osalta. Tuotannon läpimenoaikoihin tai käytettäviin tuntimääriin ei kokeilujaksolla havaittu olevan vaikutusta. Kokonaisuutena 3+1 –työaikajärjestelmän suunnittelu ja kokeilu oli onnistunut tutkimus, jonka laajempaa käyttöönottoa voi tilaaja jatkossa harkita.
Varhaiskasvatuksen opettajien viikkotyöaikaan on elokuusta 2018 alkaen sisältynyt aiempaa enemmän suunnittelu-, arviointi ja kehittämistyöaikaa (sak-työaika). Opettajien sak-työajan määrä ja sisältö määritellään kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES). Sak-työajan lisäyksen tarkoitus on KVTES:n linjausten mukaan taata varhaiskasvatusta koskevien lain tavoitteiden ja suunnitelmien toteutumista ja varhaiskasvatuksen laadun kehittämistä. Yleisesti katsoen opettajan työhön liittyvä pedagogisen suunnittelun sekä arviointi- ja kehittämistehtävien määrä on viime vuosina lain ja opetussuunnitelmien muutosten myötä lisääntynyt. Voidaan myös katsoa, että laajemmat varhaiskasvatusta koskevat keskustelut, kuten keskustelu tavoitteellisen ja suunnitelmallisen varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta, lisäävät opettajien suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistyön merkitystä. Opinnäytetyössä tavoitteena on kartoittaa varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä sak-työajan uudistuksesta sekä sen merkityksestä ja tehtävästä varhaiskasvatuksessa tänä päivänä. Sak-työhön liittyvien piirteiden ja opettajien näkemysten kartoittamiseksi toteutettiin yhdessä varhaiskasvatusyksikössä haastattelututkimus. Haastattelututkimuksessa opettajilta kysyttiin heidän näkemyksiään sak-työajan sisällöstä, ohjauksesta, työkulttuurisista ja -käytännöllisistä piirteistä sekä sen merkityksestä varhaiskasvatustyön kannalta. Tutkimustulosten perusteella sak-työaika näyttäytyi opettajien itsensä ja työyhteisön arvostama työaikana ja sillä nähtiin olevan merkitystä oman työn ja varhaiskasvatuksen laadun kannalta. Sak-työaikaa ohjasi valtakunnallinen varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma ja siihen kytkeytyvä sisältö, kuten lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Sak-työajan osana arvioinnin tehtävä ja merkitys koettiin vielä osin epäselvänä ja haasteellisena.
Väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön väheneminen on lisännyt kustannustietoisuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lähitulevaisuuden haasteena on, miten vähenevillä resursseilla vastataan kysynnän kasvuun. Tähän haasteeseen voidaan vastata oman tuotannon ulkoistamisella muille palvelujen tuottajille. Ulkoistamispäätöksiä varten tarvitaan kuitenkin tietoa omien palvelujen kustannuksista. Koska henkilöstö on sosiaali- ja terveydenhuollossa merkittävin resurssi, on työntekijöiden työajankäyttö avainasemassa tuottavuuden parantamiseksi. Suurin osa kustannuksista on myös henkilöstökustannuksia, minkä takia työajanseurannasta saatua tietoa tarvitaan palvelualan kustannuslaskentaa varten. Opinnäytetyön tutkimuskohteena oli Vantaan kaupungin kotihoito ja tavoitteena oli selvittää, miten henkilöstön työajankäyttö jakautuu välittömään ja välilliseen työhön. Muita tutkimusongelmia oli, miten henkilöstön ammattitausta vaikuttaa työajan jakautumiseen, miten henkilöstön työaika jakautuu eri toimintojen ja tuotteiden kesken sekä miten henkilöstökustannukset jakautuvat välittömään ja välilliseen kustannukseen. Tutkimusaineisto kerättiin Vantaan kotihoidon työajanseurannassa lokakuussa 2009 yhden viikon ajan. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin työntekijöiden täyttämää kyselylomaketta ja työajanseurannassa oli mukana kaikki kyseisellä viikolla töissä olleet työntekijät. Otantamenetelmänä käytettiin ryväsotantaa ja aineiston analysointiin valittiin Vantaan kotihoidon alueista Martinlaakso, Myyrmäki 2, Tikkurila 1 ja Tikkurila 2 (N=76). Kyselylomakkeita palautettiin 1930, joista hylättiin 17 lomaketta (0,9 %). Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Hakunilan ja Koivukylän tuloksia on analysoitu Laura Aittolan opinnäytetyössä (2010). Tutkimustulosten mukaan välittömän työn osuus oli kaikkien ammattiryhmien osalta Martinlaaksossa 44 %, Myyrmäki 2:ssa 47 %, Tikkurila 1:ssä 44 % ja Tikkurila 2:ssa 39 %. Samanlaisiin tuloksiin on päädytty myös aikaisemmissa työajanseurantatutkimuksissa. Lähihoitajilla välittömän työn osuus oli eri kotihoidon alueilla 45–52 % ja sairaanhoitajilla 30–42 %. Työajasta käytettiin eniten aikaa hoito- ja hoivatyöhön ja välillisen työn toimintoihin: kotikäynnin valmisteluun ja suunnitteluun, dokumentointiin sekä matkoihin. Yleisimmät tuotteet Vantaan kotihoidossa olivat lääkehuoltokäynti ja hoivakäynti. Vantaan kaupungin kotihoito voi käyttää saatuja tuloksia työn ohjauksessa ja suunnittelussa, toimintojen tehostamisessa sekä kustannuslaskennan kehittämisessä. Lisäksi muut organisaatiot, jotka tuottavat kotihoidon palveluita, voivat hyödyntää saatuja tuloksia omien tuloksiensa vertailuun.
Tämän pro gradu- työn tutkimuksen kohteena on kaksi viisivuorojärjestelmän kiertomallia. Näitä kahta kiertomallia kutsutaan lyhyeksi ja pitkäksi kierroksi. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selvittää, miten itse työntekijät kokevat nämä kaksi erilaista kiertomallia. Lisäksi halutaan tarkastella, miten työntekijöiden näkemys kiertomalleista eroaa kiertomalleja tutkineiden näkemyksistä vai eroaako se. Tutkimuksen aineisto koostuu itsekerätystä aineistosta. Tutkimuksen kohteena oli Tamfelt Oyj Abp - nimisen yrityksen puristinhuopakutomon 120 työntekijää, jotka olivat tehneet viisivuorojärjestelmän kiertomalleista sekä lyhyttä että pitkää kiertoa. Tammikuusta elokuuhun vuonna 2005 Tamfeltin työntekijät kokeilivat lyhyttä kiertoa, ja varsinaisesti lyhyeen kiertoon Tamfeltissa siirryttiin syyskuussa 2005. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko Tamfeltin työntekijät tyytyväisiä lyhyeen kiertoon tehtyään sitä pari vuotta. Aineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla joulukuussa vuonna 2006. Kyselyn vastausprosentti oli 76. Aineisto analysoitiin käyttämällä tilastollisia menetelmiä kuten ristiintaulukointeja.