Kaikki aineistot
Lisää
Tässä opinnäytetyössä analysoitiin ja tutkittiin Hiromi Ueharan sävellystä Love and Laughter. Kappaleesta tehtiin kuullun perusteella nuotinnus. Nuotinnuksen lisäksi opinnäytetyössä perehdytään lähdeaineistoihin, jotka käsittelevät muun muassa musiikin teoriaa ja jazzmusiikin ilmaisukeinoja. Opinnäytetyön tietoperustana käytettiin omaa musiikillista kokemusta, lähdeaineistoa ja tehtyä nuotinnusta. Siinä hyödynnettiin myös musiikkityylejä kappaleen luonnetta tutkittaessa. Hiromi Ueharan pianonsoittotyylin tarjoama luovuus, monipuolisuus ja hänelle ominainen sävelkieli ovat opinnäytetyön keskiössä. Analyysissä havaittiin, että Hiromi Uehara liikkuu tässä kappaleessa monissa jazzmusiikin alatyylilajeissa ja hänen fraseerauksensa on leikittelevää ja mielikuvituksekasta.
Työni tarkoituksena on kertoa reharmonisoinnista jazzmusiikissa. Esittelen työssäni yleisimpiä reharmonisointitekniikoita, joiden hallitseminen olisi hyödyksi kaikille jazzmuusikoille. Työni pääpaino on omien reharmonisointitekniikoiden esittelyssä. Tarkoitukseni on kertoa reharmonisointitekniikoista ja niiden toimintaperiaatteista sanoin ja esimerkein. Olen jaotellut työni siten, että aluksi esittelen yleisiä reharmonisoinnin perustekniikoita, ja etenen siitä haastavampiin tekniikoihin, jotka vaativat perustekniikoiden hallintaa. Alkuun esittelen II-V-I –kadenssin ja sen kaikki muunnokset. Sen jälkeen edetään sävellähtöiseen reharmonisointiin vastaliikkeen ja yhteisten äänten kautta aina korvan varaiseen reharmonisointiin asti. Olen reharmonisoinut kappaleita useiden vuosien ajan ja minulle on kehittynyt oma tapa tehdä jazz-reharmonisaatio. Käytän reharmonisaatioissani useita työssä esittelemiäni tekniikoita. Idea reharmonisaatioon voi syntyä mistä vain ja siksi reharmonisaatioistani tulee kerta toisensa jälkeen erilaisia. Hyvä reharmonisoija tarvitsee teoreettista tietämystä jazz-musiikista, eri reharmonisointitekniikoiden tuntemusta, paljon harjoitusta ja tärkeimpänä hyvän korvan. Pitää luottaa omaan korvaan. Reharmonisoijana ja soittajana minuun on vaikuttanut vahvasti pianistit: Keith Jarrett, Brad Mehldau ja Chick Corea. Opinnäytetyötä tehdessäni opin uusia reharmonisointitekniikoita, ja tapoja aloittaa reharmonisaatio. Työn kirjoittaminen paperille selkeytti omia ajatuksiani reharmonisoinnista ja muistutti mieleen muutamia tapoja, jotka olivat jo päässeet unohtumaan.
Tämä opinnäyteyö on pohdiskeleva ja kantaaottava tutkielma, jossa kokeellisesti pyritään osoittamaan muusikon ilmaisunvapauden ja soittajien välisen vuorovaikutuksen tärkeys musiikissa. Työ on toteutettu tekemällä säveltämästäni kappaleesta kolme erilaista versiota. Vertailen versioita musiikkianalyysin keinoin ja aikomuksenani on löytää niistä eroavaisuuksia. Ensimmäisessä versiossa soitan kaikki soittimet itse. Toisessa taas valitsemani muusikot yrittävät soittaa täsmälleen samalla tavalla kuin minä ensimmäisessä versiossa ja kolmannessa muusikot saavat soittaa mitä haluavat, ainoana rajoituksenaan kappaleen nimen ”Sataa” ilmeneminen jollain tavalla soitosta. Huomaan tutkielmassani, miten ensimmäisessä ja kolmannessa versiossa on selkeä tunnistettava luonne, vaikka ne ovatkin keskenään hyvin erilaisia. Toinen versio kärsii puolestaan karaktäärittömyydestä, joka johtuu mielestäni siitä, että soittajien mahdollisuutta tuoda esiin omaa persoonallisuuttaan on rajoitettu. Pohdiskelen myös Länsimaisen taidemusiikin ja jazzin estetiikan ja esittämiskäytäntöjen eroavaisuuksia fokukseni ollessa improvisoinnissa ja kommunikoinnissa. Yritän osoittaa muusikoiden oman musiikillisen historian merkityksen soittajien tulkitessa musiikkia. Musiikin avulla on toisin sanoen mahdotonta ilmaista muita kuin soittajien henkilökohtaisesti kokemia tuntemuksia. Yleisöä ja muusikkoja täytyy yhdistää jonkinlainen ”kulttuuri”, jotta kommunikointi näiden välillä olisi mahdollista. Ja siitähän taiteessa on viimekädessä kysymys.
Tämä tutkielma selvittää all-around-kitaristi Ilpo Murtojärven pitkän uran aikana soitettujen kitarasoolojen tyyliä ja rakennetta sekä mahdollisuutta tarkastella niitä hybrideinä. Hybridillä tarkoitan monimuotoisuutta, kaksi tai useampaa niin sanottua identiteettikategoriaa sisältävää. Kitarasoolot joista on eroteltavissa viittauksia useampiin genreihin tai tyyleihin tai jotka ovat jonkinlaisessa ristiriidassa kappaleen tyylin kanssa, voidaan tulkita hybrideiksi. Tällaisia viittauksia eri tyyleihin ja niiden yhteensulautumista oletan löytyvän erityisesti all-around-kitaristin soittamista kitarasooloista. Hybridisyyden tutkimisessa käytän Bruno Moschini Alcalden kehittämää monimuotoisen musiikin analyyttista kehystä. Soolojen analyyseissä käytän perinteistä sointuanalyysiä ja musiikin ja erityisesti kitarasoolojen analyyseissä käytettyjä menetelmiä ja kehittämääni kvantitatiivista menetelmää, jolla voidaan soolosta tuoda esiin sen erilaisia säveltaso-ominaisuuksia. Sen lisäksi pyrin selvittämään, mitä termi all-around-kitaristi tarkalleen ottaen käsittää. Siinä apuna käytän tekemääni Ilpo Murtojärjen haastatteluaineistoa, muita hänen urastaan kertovia lähteitä sekä kahden muun tunnetun suomalaisen all-around-kitaristin Heikki Laurilan ja Antero Jakoilan kokemuksia. Tutkija David J. Elliotin muusikkouteen liittyviä ajatuksia ja eri musiikillisen tiedon alueita käytän apuna eritellessäni keskeisiä all-around-kitaristin tiedon alueiden sisältöjä. Näistä esimerkiksi nuottien osaaminen (formaali tieto) ja kyky pitää tavoite mielessään soiton aikana sekä pidemmällä tähtäimellä (ohjaava tieto) tulivat esiin tutkimieni kitaristien kohdalla ja olivat edellytyksenä uralle ammattilaisena. All-around-kitaristit, eroteltuna esiintyjätyypistä (showman), näyttäytyvät nimenomaan ammattilaisina (craftsman), jotka haluavat tehdä työnsä hyvin ja saavuttaa ensisijaisesti arvostusta kollegojen ja musiikkialan toimijoiden keskuudessa. Aikaisempaan tutkimukseen ja kitaristien omiin näkemyksiin nojaavan ”genreistä erillään oleva kitarismi” -käsitteen avulla olen tuonut esiin kitarismin perustalla olevaa tietoa ja osaamista (esim. formaali tieto). Esimerkkejä kitarismin eri genrejen suhteen jossain määrin olevaa erillisyyttä ja vapautta ovat soittamisen proseduraalinen luonne, fyysinen puoli ja kitaristin mahdollisuus tuoda mukanaan omaa persoonatyyliään eri genrejen välillä liikkuessaan. Murtojärven kitarasoolojen analyyseissä esiin nousseita piirteitä ovat: 1) runsas lisäsävelisyys, myös odottamattomissa konteksteissa, 2) jännitteiset pitkälinjaiset fraasit erityisesti soolon alussa, 3) ”Hendrix-soinnun” käyttö, 4) hybridisyys (erityisesti ”Lulu”-soolossa), 5) varhaiseen jazziin viittaavat idiomit, 6) kvarttirakenteisten sointujen käyttäminen, 7) harmonisen jännitteen luominen kromaattisuudella ja moodin tai sävellajin ulkopuolisilla (outside) sävelillä (jazz-konteksti) käyttäen erilaisia konsepteja (mm. dim7-arpeggiot, sekvenssit). Murtojärven sooloista on todennettavissa sekä hybridisyyttä että omassa kontekstissaan pitäytyvää tyylinmukaisuutta. Jatkotutkimuksen aiheiksi ehdottaisinkin suomalaisten kitaristien persoonatyylien tutkimista ja soolojen analysoimista myös mahdollisina hybrideinä. Eri identiteettikategorioiden löytymisen kannalta lähtökohtaisesti laajan ja monipuolisen musiikillisen tiedon ja taidon omaavien all-around-kitaristien soolot saattavat sopia hybridisyyden ja tutkimiseen mielestäni erityisen hyvin.
Opinnäytetyössäni tutkitaan musiikillisia ilmiöitä modaalispainotteisessa kappaleessa Grand Central. Halusin tuoda tutkimuksessani esille John Coltranen improvisaation ilmiöitä sekä tutkia, kuinka hän käsittelee vallitsevaa harmoniaa. Tavoitteena oli myös tutkia elementtejä Coltranen soittotyylistä, joilla hän luo jännitettä tonaalisessa ympäristössä, sekä tutkia millaisilla rytmisiä rakenteita hän ilmentää improvisaatiossaan. Analyysin tulokset olivat pääpiirteittäin odotettuja. Soolosta oli havaittavissa Coltranelle tyypillistä arpeggiomaista soittotyyliä. Hänen vahvat melodiset asteikkopohjaiset sävelkuljetukset loivat modaalisuuteen pyrkivän tuntuman kappaleen tonaliteetin sisällä. Harmonian ilmentämisessä toisinaan sointujen ylärakenteiden käyttö ja vertikaalisesti F13#11-sävyn ilmentäminen Cm7-soinnun päälle, sekä tritonuskorvauksen ajoittainen käyttö toivat erilaista jännitettä asteikkopohjaiseen äänenkuljetukseen verrattuna. Coltranen rytmisen käsittelyn voidaan tutkimuksen tuloksista päätellä olevan hieman suppeaa, mutta hän rikkoo soolossansa 1/8-linjojaan kauttaaltaan ryöppymäisellä soitolla, sekä ajoittain ennakoimalla tulevaa harmoniaa jo edellisen tahdin iskuilla. Työssäni saamani tulokset avarsivat näkemystäni John Coltranesta ja sain uusia näkökulmia hänen soittoteknisistä tyylipiirteistä, harmonian käsittelytekniikoista, sekä rytmin ilmentämisestä. Yhden soolon perusteella en voi tehdä tarkkaa johtopäätöstä Coltranen ”soundista”, mutta olen aistivinani tuloksista yhteyden hänen modaaliseen ilmaisuun.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on esitellä laajojen intervallihyppyjen esiintyvyyttä solistisessa jazzimprovisoinnissa. Tarkoituksenani on havainnollistaa, että laajoilla intervallihypyillä ei ole merkittävää roolia traditionaalisessa jazzimprovisoinnissa ja käsitellä siihen liittyviä syitä. Esitän työssäni, että laajojen intervallihyppyjen vähäinen rooli traditionaalisessa jazzimprovisoinnissa heijastuu myös tämän päivän jazzmusiikissa siten, että laajat intervallihypyt jäävät helposti pienempään rooliin kuin olisi melodisen monipuolisuuden ja yllätyksellisyyden kannalta suotavaa. Lisäksi osoitan syitä, miksi jazzmusiikkia soittavien muusikoiden olisi perusteltua käyttää monipuolisesti laajoja intervallihyppyjä improvisoinnissaan. Tarkastelen tutkielmassani laajojen intervallihyppyjen käyttöä rajoittavia tekijöitä jazzimprovisoinnissa. Havainnollistan teoreettisten laskutoimituksien avulla laajojen intervallihyppyjen vähäisen ja runsaan käytön välisiä eroja. Analysoin lisäksi kirjasta Jazzology otettuja melodiaesimerkkejä sekä Scott Kinseyn improvisoitua sooloa kappaleessa Essaouira. Näitä lähteitä vertailemalla pyrin osoittamaan eroja tavanomaisen ja monipuolisen laajojen intervallihyppyjen käytön välillä. Työn pääpaino on kuitenkin ilmiön esittämisessä ja omissa pohdinnoissani, joiden avulla toivon kannustavani improvisoivaa tai säveltävää lukijaa pohtimaan laajojen intervallihyppyjen roolia omassa musiikissaan.
Tutkimukseni käsittelee Uuden Musiikin Orkesterin (nykyiseltä nimeltään UMO Helsinki Jazz Orchestra) kummiorkesteri Vuosaari Junior Big Bandia (VJBB) oppimisympäristönä. Kummiorkesteritoiminta on kevyen musiikin saralla Suomessa vielä suhteellisen uutta ja tässä työssä on kuvattu UMO:n ja VJBB:n kummiorkesteritoiminnan varhaisvaihetta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuskysymyksinäni olivat "Miten kummikouluprojekti toimii" ja "Millainen oppimisympäristö se on?". Aineistoni on kerätty 2013 ja se koostui UMO:n että VJBB:n trumpettisektioiden jäsenien, kummankin orkesterin kapellimestarin, koululaisten trumpetinsoitonopettajan ja projektin tilaussäveltäjän haastatteluista. Näiden lisäksi olin mukana orkesterin yhteisessä harjoituspäivässä ja sain myös käyttööni video- ja kuvamateriaalia aikaisemmista harjoituksista. Aineistosta nousi luokittelun jälkeen yhdeksän teemaa. Kokonaisuutena kaikki osallistujat pitivät toimintaa mielekkäänä ja arvostivat mallin antamista lapsille. Kapellimestareista toiminta oli arvokasta. Ammattisoittajat suhtautuivat toimintaan positiivisesti, mutta tilat ja soittajien roolit aiheuttivat pohdintaa. Koululaiset arvostivat toimintaa ja pitivät siitä. Koululaisten soitonopettaja ei ollut juurikaan mukana yhteistyössä, ja tilaussäveltäjä piti toimintaa hyödyllisenä. Kokonaisuutena toiminta koettiin mielekkäänä, mutta sen yksityiskohtia voisi edelleen hioa ja suunnitelmallisuutta lisätä. Kummiorkesteritoiminta voi omalta osaltaan antaa mahdollisuuden musiikissa tyypilliselle mestari-oppipoika -asetelman jatkumiselle ja laajentaa sitä myös koulujen ulottuville. Taloudelliset resurssit sekä UMO:n että koulujen näkökulmasta saattavat kuitenkin hankaloittaa toimintaa. Tutkimus tuo esiin näkökohtia asioista, joihin kummiorkesteritoiminnan suunnittelussa voisi olla hyvä kiinnittää huomiota ja siten tuloksista voi olla hyötyä vastaavanlaista toimintaa suunnitteleville.
This article explains the realisation and impact of tutoring on learning through a new kind of on-the-job learning method in workshops led by professional musicians. The research is a qualitative case study involving 62 upper secondary Finnish vocational music students who participated in 11 workshops. The research data consist of (a) workshop plans and personal learning goals written by the students before the workshops and (b) reflective essays about experiences after the workshops. The data were analysed using theory-oriented content analyses. In the workshop, the guidance-oriented interaction promoting learning starts at the beginning of the workshop with cooperative planning. The interaction between the students and the professional musician influenced the nature of the guidance – the professional musician was more like a colleague rather than a teacher. The students expressed that they had been able to influence the workshop goals in different phases and, thus, their professional competence had increased significantly. In vocational institutes, it is important to observe different ways of realising on-the-job learning and to develop new models of action, like the workshop method, to promote the development of students' skills and competence.
Tutkin opinnäytetyössäni jazz-pianisti Wynton Kellyn soittotyyliä hänen pianosoolossaan kahdentoista tahdin jazz-blues rakenteessa. Työssäni halusin selvittää millaisista musiikillisista ilmiöistä ja periaatteista Wynton Kellylle ominainen soittotyyli muodostuu. Analysoitavaksi esimerkiksi valitsin kitaristi Grant Greenin version Nellie Lutcherin kappaleesta ”He´s a Real Gone Guy”, joka on kitaristi levyllä First Sessions vuodelta 1961. Kellyllä on kappaleessa kuuden choruksen pianosoolo. Tein soolosta kahden käden transktription. Käytin taustatietona myös muita Wynton Kellyn jazz-blues tyylisiä pianosoolo-transkriptioita sekä äänitteitä. Aikaisempien transkriptioiden ja kuulokuvien perusteella oletin että Kelly käyttää soolossaan paljon blues-elementtejä yhdistettynä perinteiseen bebop-sävelkieleen. Työssäni käsittelemästäni soolo -transkriptiosta poimimissani esimerkeissä kävin läpi kuinka Kelly tuo esille blues soundia. Transktriptioista käy ilmi kuinka Kelly luo bluesille ominaista tunnelmaa käyttämällä blues-asteikkoa, blue note -ääniä ja tremoloita. Analysoin myös esimerkkejä Kellyn bebopmaisesta sävelkielestä, joka koostuu muun muassa sointuarpeggioista ja johtosävelkuvioista. Tarkastelin työssäni myös Kellyn soitolle typpillisiä melodisia motiiveja, jotka perustuvat toistoon ja joita hän muuntelee melodisesti sekä rytmisesti. Oikean käden soolomedialinjojen lisäksi esittelin myös, Kellyn sooloa säestävässä roolissa olevia, vasemman käden sointuja. Sointu-esimerkeistä käy ilmi tapa, jolla pianisti merkkaa kappaleen soolon sointukierron harmoniaa. Työssä läpikäymäni nuotti-esimerkit vahvistivat ennakko-oletuksiani Kellyn soolomelodialinjoista. Yksi työni tavoitteista oli soveltaa Kellyn musiikillisia ideoita omaan soittooni. Liitteenä olevalla nauhalla soitan trioni kanssa oman versioni työssäni käyttämästä esimerkkikappaleesta "He´s a Real Gone Guy". Pyrin kappaleen pianosoolossa yhdistämään Kellymäisiä fraaseja omaan ilmaisuuni.
Toiminnallisen opinnäytetyön lähtökohtana on soittajan oman jazzimprovisoinnin kehittäminen säveltämällä etydejä. Työn puitteissa on sävelletty kolme jazztyylistä etydiä tunnettujen jazzstandardien harmonioiden pohjalta. Lisäksi opinnäytetyöhön on tehty analyysiosiot ja äänitteet tukemaan etydien käyttämistä opetustyössä tai itseopiskelumateriaalina. Etydien sointukierrot perustuvat John Coltranen Giant Steps, Joe Hendersonin Inner Urge ja Chick Corean 500 Miles High -sävellyksiin. Näiden kappaleiden sointuharmonioissa on sekä funktionaalisen että modaalisen harmonian ilmöitä ja tonaalisen keskuksen hyppyjä esimerkiksi pienen tai suuren terssin välein. Etydeihin on sävelletty sekä teemamelodiat että soolo-osuudet. Opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa on käsitelty jazzimprovisoinnin opiskelua ja etydien säveltämistä opiskelumetodina. Lisäksi työssä on esitelty myös joitakin improvisoinnissa yleisesti käytettyjä musiikillisia keinoja, joita on hyödynnetty myös työhön sävelletyissä etydeissä.
Opinnäytetyössäni puhun soolopianismista ja esiintymisestä hyvin henkilökohtaisella tasolla. Työni tutkimuskohde on minä itse, ja se on narratiivinen ja subjektiivinen analyysi omasta muusikkoudestani. Pyrin itsereflektoinnin avulla miettimään, mistä saan esitykseeni ilmaisuvoimaa, spontaaniutta ja energiaa. Tavoitteenani on palata ajassa taaksepäin ja tarkastella juuriani ja musiikkihistoriaani ja sitä kautta pohtia, mikä on suhteeni pianoon ja esiintymiseen. Henkilökohtaisen historiani lisäksi kirjoitan myös yleisesti pianon merkityksestä soolosoittimena niin klassisessa kuin jazzmusiikissakin. Aion myös analysoida soolopianokonserttini vuoden 2016 heinäkuusta, ja pohdin, mitä mieltä olen omasta soolosoitostani. Työni tarkoitus on tehdä itsestäni parempi pianisti ja esiintyjä. Työtä kirjoittaessa löysin paljon mielenkiintoista filosofis-psykologista kirjallisuutta liittyen improvisaatioon ja ilmaisuvoimaan. Tämä kirjallisuus sekä oman muusikkouteni avaaminen ja siitä pohtiminen antoi minulle runsaasti uutta pohdittavaa, niinpä seuraava askel omalla urallani on soveltaa saamani tieto käytännönläheiseksi. Olen vuosina 2015-2016 soittanut kolme soolopianokonserttia Helsingissä, ja niistä aion analysoida viimeisen. Esiintymiskonseptini koostui muutamista lyhyistä ennalta sävelletyistä ideoista, joiden ympärille rakensin konsertin mittaisen kokonaisuuden improvisoiden vapaasti ja spontaanisti. Tarkoitukseni oli panostaa esityksen henkiseen puoleen ja sitä kautta yrittää herättää kuulijoissa tunteita - luoden musiikin avulla erilaisia tunnelmia, enemmin kuin esitellä teknistä osaamistani tai sävellystaitojani. En myöskään halunnut ennalta sävellettyjen ideoideni lokeroituvan mihinkään tiettyyn genrelokeroon. Konsertin aikana improvisoidessa olen yrittänyt poissulkea kaikki ajatukseni ja antaa musiikin virrata vapaasti hyväksyen jokaisen hetkessä saamani idean. Opinnäytetyöni auttoi minua näkemään selkeästi ja konkreettisesti, mitkä ovat vahvuuteni ja mitkä heikkouteni solistina. Työni ensisijainen tarkoitus on tehdä itsestäni parempi muusikko ja esiintyjä, ja myös rohkaista muita kokeilemaan omia rajojaan.
Opinnäytetyössäni kirjoitan Lithium-jazzyhtyeen historiasta, ulkomaan keikoista, sävellyksistä sekä Red-albumin tuotantoprosessista. Työssäni kerron omista kokemuksista musiikki-ja jazz-alalla toimimisesta. Tein opinnäytetyötyön kokemukseni ja muistelmieni pohjalta: keräsin tietoja, arvosteluja, kuvia, ja kerron kiertueista ja mitä kaikkea tämä pitää sisällään. Lithum-bändi on neljän hengen jazzyhtye, joka koostuu Suomalaisista ja Portugalilaisista muusikoista. Yhtyeen toiminta alkoi vuonna 2017. Yhtye on esiintynyt mm. Suomessa, Portugalissa, Espanjassa ja Saksassa. Lithium-yhtye on levyttänyt kaksialbumia Hollantilaisella Challenge Recordsilla. Molemmat äänitteet ovat livesoittoa, hetkessä luotu, vaikkakin kappaleet ovat harmonisesti ja teemoiltaan sävellettyjä. Toisessa albumissa kappaleet ovat mielestäni parempia, paremmin valikoitu ja se on yhtenäisempi kokonaisuus. Molemmat levyt on äänitetty päivässä ja lopputulos on todella hyvä. On mahtavaa soittaa ihmisten kanssa, joilla improvisaatiokyky sekä soittotaito on niin huikeaa, että pystymme yhdessä päivässä tekemään kokonaisen albumin. Keikkailu Lithium yhtyeen kanssa on ollut avartavaa sekä olen oppinut todella paljon niin henkistä puolta kuin livesoitannollista puolta. Kiertueet ovat olleet pitkiä ja aikataulu todella kiireinen. Olemme soittaneet yhdessä siihen nähden paljon, että kitaristimme Andre Fernandes asuu Portugalissa.
Opinnäytetyöni on omaelämänkerrallinen tilinpäätös opiskeluajastani Metropoliassa. Pohdin tutkielmassani saksofoninsoittoni kehitystä opiskeluvuosinani, kuka musiikillisesti olen ja mitkä harjoittelumetodit ovat olleet minulle parhaita ja johtaneet nykyiseen tilanteeseeni. Tutkimukseni tavoitteena on parantaa itsetuntemustani sekä tulla tietoiseksi musiikillisen kehittymiseni kaaresta opiskeluaikanani Metropoliassa. Työni tärkeä tavoite on myös selvittää minulle, kuka olen saksofonistina, mikä on musiikillinen identiteettini. Käyn opiskeluvuodet läpi narratiivisella kertomuksellisella tyylillä, hyödyntäen tutkimusmenetelmänäni itsereflektiota. Kokemuksiani reflektoimalla pystyn muuttamaan ne oppimiseksi ja ymmärtämään kehitystäni muusikkona syvällisemmin. Reflektoimalla elämäkaareni kannalta pitkää ja merkityksellistä viiden vuoden ajanjaksoa kykenen hahmottamaan monia syy – seuraus -suhteita kehitykseni taustalla ja tekemään vuosistani tilinpäätöksen. Soittoni asiasisällön kehittymistä tutkin transkriptoimalla saksofonisooloni vuodelta 2010 ja 2013, analysoimalla näitä jazzanalyysin välinein ja vertailemalla niitä kriittisesti toisiinsa. Työni viimeisessä osiossa linkitän narratiivisen itsereflektio-osuuden ja sisältöanalyysin keskenään ja vastaan tutkimuskysymyksiini, kuinka saksofonisoittoni on kehittynyt opiskellessani Metropoliassa vuosina 2008-2013, millaiset harjoitteet sopivat minulle parhaiten, kuka olen musiikilliselta identiteetiltäni ja mihin suuntaan haluan soittoni tulevaisuudessa kehittyvän. Tutkimukseni on ollut erittäin syväluotaava ja antoisa. Tutkiessani olen oppinut kokemastani ajanjaksosta paljon uutta ja itsetuntemukseni on lisääntynyt huimasti. Analysoin ensimmäistä kertaa näin pitkää periodia elämässäni ja erityisen kipeää teki oman soittoni kriittinen analysoiminen. Jälkeenpäin voin sanoa sen olleen kaikista opettavaisinta ja voin suositella sitä kaikille kollegoilleni lämpimästi. Olen ymmärtänyt opiskeluvuosinani kokeman merkityksen nykyisen musiikillisen identiteettini kannalta. Olen musiikilliselta identiteetiltäni vahvempi kuin ennen ja tiedostan kehitystäni parhaiten tukeneet harjoitteet. Uskon, että opinnäytetyöni saattaa hyödyttää monia musiikillista identiteettiänsä etsiviä ja omaelämänkerrallisen muotonsa vuoksi se on suhteellisen helppo lukea.
Kandidaatintutkielma käsittelee musiikin ja kielen rytmiikan välistä mahdollista yhteyttä keskittyen erityisesti murteiden mahdolliseen vaikutukseen sävellettyyn musiikkiin. Kielitieteen työkalua normalized pairwise variability index (nPVI) on sovellettu artikkeleissa musiikin rytmiikan mittaamiseen. Työssä on poikkitieteellinen kielitieteellinen elementti ja keskeisimpiä käsitteitä on painoajoitteisuus ja tavuajoitteisuus. Menetelmänä on kartoittava kirjallisuuskatsaus ja tutkimus on laadullista. Aineisto on numeraalisesti ilmaistavissa nPVI-arvoilla, joten tutkimus on osaltaan myös määrällistä ja mitattavissa olevaa. Tutkimusote on abduktiivinen, sillä teoreettinen viitekehys löytyy, mutta aineisto on myös keskeisessä asemassa. Tulokset, jotka kerättiin murteiden vaikutuksesta musiikin rytmiikkaan, esitellään lopuksi ja esitetään pohdintaa tulosten pohjalta.
Opinnäytteeni kuvastaa kehitystäni jazzimprovisoijana viimeisen neljän vuoden aikana. Työ koostuu kolmesta osasta: Ensimmäisessä osassa olen transkriptoinut sekä analysoinut sooloni jazzmusiikillisen kehitykseni alkumetreiltä. Toisessa osassa transkriptoin Sarah Vaughanin, Betty Carterin ja Chet Bakerin sooloja sekä analysoin heidän vaikutuksia omaan improvisointiini. Kolmannessa osassa analysoin transkriptoidun keväällä 2013 äänitetyn sooloni sekä vertailen yllämainittujen jazzmuusikkojen vaikutuksia soolossani. Materiaalin kokoamista varten kuuntelin sekä omia että yllämainittujen artistien levyjä. Luin englanninkielistä jazzkirjallisuutta sekä mm. Mirja Mäkelän Sibelius Akatemiaan tekemänsä kirjallisen työn jazzillisesta lauluimprovisaatiosta. Opinnäytetyö on tarkoitettu luettavaksi musiikin ammattilaisille sekä jazzista kiinnostuville, mutta kuitenkin jo tietyn jazzmusiikillisen improvisaatiotason saavuttaneille jazzmusiikin soittajille ja laulajille. Työ sisältää runsaasti musiikillisia termejä, joiden avulla on helppo kuvastaa jazzmusiikissa olennaisia ilmiöitä. Työni tarkoitus oli analysoida, miten kehitykseni jazzimprovisoijana on tapahtunut, ja sitä kautta visioida tulevaisuutta ns. jazzinstrumentalistina. Työni tarkoitus toteutui. Työni ohella huomasin kehittyneeni korvien varassa olevasta improvisoijasta enemmän tietoiseksi improvisoijaksi. Tutuksi tulivat erilaiset harmoniset sekä rytmiset ilmiöt, jotka tekevät sooloista mielenkiintoisemman. Kirjoittaessani opinnäytetyötä, huomasin, että omista esikuvistani saamat vaikutukset tulivat selkeästi esiin analysoidessani omia soolojani. Huomioidessa kehitystäni jazzlaulajana viimeisen neljän vuoden aikana voin hyvin visioida realistisesti, millaiseksi improvisoijaksi voisin tästä lähtien kehittyä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli säveltää omia kappaleita ja löytää oma ääneni säveltäjänä. Osana työtä opiskelin Lennie Tristanon musiikkia, jolle ominaiset pitkät abstraktit melodialinjat ja monimuotoinen rytmiikka toimivat hyvänä idealähteenä säveltämiseen. Opinnäytetyön myötä halusin oppia itsestäni säveltäjänä ja löytää työtapoja luovaan ja tuotteliaaseen säveltämiseen. Oman improvisoinnin äänittäminen muodostui toimivaksi sävellysmetodiksi. Improvisoin vapaasti ja hitaasti metronomin kanssa ja ilman metronomia. Tällä tavoin pääsin käsiksi luovuuteeni ja sain aikaiseksi pieniä sävellysideoita, jotka poimin äänityksistäni. Pienen idean kasvattaminen kokonaiseksi sävellykseksi oli haastavaa ja työlästä, mutta valmiin lopputuloksen kuuleminen oli erittäin palkitsevaa. Osana opinnäytetyötä on kitaralle, tenorisaksofonille, bassolle ja rummuille sovitettu äänite neljästä kappaleestani. Kahta niistä kuvailen työssäni sekä kaksi muuta ovat mukana liitteinä. Työn myötä opin, että tarvitsen säveltämistä pystyäkseni olemaan oma itseni muusikkona ja artistina. Löysin sisäisen luovuuteni ja onnistuin tavoitteessani, joka oli säveltää omintakeista musiikkia.
Opinnätetyöni kirjallisessa osuudessa tarkastelen Mælæskæ-yhtyeen ensimmäisen levyn sävellys ja sovitusprosessia. Levy on ensimmäinen täysin minun itseni säveltämä sekä toimin siinä myös ensimmäistä kertaa bändin johtajana. Levy äänitettiin live-äänityksenä 05.05.2014 Metropolian Arabia-studiolla ja se toimi myös sähköbasso B-kurssini taiteellisena osuutena. Levyn sävellys, sovitus ja äänitys tapahtuivat kaikki puolen vuoden sisällä keväällä 2014. Työssäni käsittelen sitä millä tavalla sävelsin ja sovitin lyhyessä ajassa kokonaisen live-albumin. Pohdin myös sävellystapojani basisti-säveltäjän näkökulmasta ja miten soitinvalintani on vaikuttanut siihen miten sävellän ja sovitan musiikkia. Käyn läpi myös omia mietteitä miltä tuntui tuoda omia jazzsävellyksiä julki ensimmäistä kertaa sekä miten sovitusprosessi sekä työskentely yhtyeen kanssa meni. Millä kriteereillä valitsin bändini sekä kuinka pitää aikatauluista kiinni. Pohdin työssäni myös lopuksi mitä asioita tekisin kaiken tämän jälkeen toisin ja mitkä asiat mielestäni onnistuivat hyvin. Työssäni käytän CD:n (liite 1) lisäksi aineistona omaa kokemustani ja kokemuksiani, B-kurssitutkintoni raadin palautetta live-tilanteesta sekä yhtyeeni palautetta lopullisesta äänitteestä. Liitteinä 2-8 on myös kappaleiden kirjoitusvaiheessa tehdyt suuntaa antavat nuotit.
In this piece of artistic research the author explores his musical toolbox and aesthetics for creating music. Finding compositional and music productional identity are also the main themes of this work. These aspects are being researched through the process of creating new music. The author is also trying to build a bridge between his academic and informal studies over the years. The questions researched are about originality in composition and sound, and the challenges that occur during the working period.
Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus jazzyhtyepedagogiikasta rytmiikan kautta lähestyttynä. Tavoitteekseni asetin luoda selkeän ja havainnollistavan jazzrytmiikan hahmottamismallin sekä harjoitteita jazzmusiikkia ammatikseen opiskeleville. Tutkimuskysymyksiä olivat: (1) Miten jazzmusiikin rytminen viitekehys rakentuu ja mitä erilaisia rytmisiä ilmiöitä tässä viitekehyksessä voidaan havaita? (2) Miten jazzmusiikin rytmiikan ilmiöitä jäsentämällä voidaan helpottaa opiskelijan kykyä erottaa rytmin hienova- raisempia nyansseja? (3) Millaiset ohjeet ja harjoitteet voivat auttaa opiskelijaa ymmärtä- mään rytmisen kommunikoinnin eri muotoja? Työni keskeisimmät tutkimusmenetelmät ovat laajan omakohtaisen, eri koulutusasteilta saadun kokemuksen arviointi sekä rytmiikan tutkimus kirjallisuuden ja äänitteiden pohjalta. Opinnäytetyöni lopussa esittelen jazzyhtyeelle suunnattuja harjoituksia, joita olen kerännyt oman opetuskokemukseni perusteella ja vuosien varrella omilta opettajiltani.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli äänittää levyllinen svengaavaa jazzmusiikkia pianotriollani ja tarkastella omaa soittoani analyyttisesti. Tarkoituksena oli paitsi saada aikaan hyvä äänite, myös selvittää mitä improvisoidun sooloni aikana tapahtuu ja näin oppia soittamaan paremmin. Valitsin äänitetyistä kappaleista yhden, There Is No Greater Bluesin, johon soittamastani soolosta tein transkription. Työni kirjallisessa osiossa analysoin sooloa nuotti- ja kuulokuvan perusteella eli kyseessä on laadullinen tutkimus. Esittelen soolossa esiintyviä musiikillisia ilmiöitä ja vaikutteita niiden takana. Nämä rytmiset, melodiset ja harmoniset ilmiöt ovat yleistä jazzmusiikin kieltä, jota voi kuulla monien mestareiden levyillä - olenkin useissa kohdissa viitannut levyesimerkkeihin esitellessäni eri ilmiötä. Työssä käytetään paljon käsitteistöä, joka vaatii lukijalta perehtyneisyyttä jazzmusiikin teoriaan. Käsitteitä ja termejä on niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään avata tämän työn puitteissa. Lukijan tulisi tuntea perusteet Mark Levinen Jazz Piano Bookista. Toki työtä voi myös lähestyä ottamalla transkription esiin ja alkamalla soittaa. Sopivalla tasolla olevalle jazzista kiinnostuneelle lukijalle työ voi tarjota keinovalikoimaa improvisointiin instrumentista riippumatta.
Opinnäytetyössäni tutkin rumpujen vispiläsoittoa. Työni tavoitteena oli tehdä soitonopas vispiläsoitosta. Rajasin oppaani aiheeksi tuulilasinpyyhinkuvioksi kutsumani soittokuvion harjoittelun ja sen varioinnin. Opinnäytetyö sisältää soitonoppaan, oppaaseen liittyvän dvd:n sekä raporttiosion, jossa esittelen työni tavoitteet ja käyn läpi oppaani harjoitukset. Työni tutkimusmenetelmänä on toimintatutkimus, jonka lähtökohtana on käytännönläheisyys ja tutkittavan aiheen kehittäminen. Tutkimusaineistoina käytin soitonoppaita ja opettajiltani saamiani opetusmateriaaleja. Tekemäni opetusmateriaali soveltuu sekä aloittelijalle että pidemmällä vispiläsoiton opiskelussaan olevalle soittajalle. Oppaassa kerron ensiksi neljästä vispilöllä käytettävästä peruslyönnistä joita seuraa tuulilasinpyyhinkuvion esittely. Opas jatkuu tuulilasinpyyhinkuvion yksinkertaisilla aksenttiharjoituksilla ja etenee kuvion yhä monimutkaisempiin variaatioihin. Lisäksi kuvasin oppaan harjoitukset dvd:lle. Opas soveltuu sekä itseopiskeluun että soittotunneilla käytettäväksi. Vispiläsoitosta on tehty muutamia soitonoppaita ja aihetta sivutaan useassa rumpujensoiton yleisop- paassa. Halusin työssäni lähestyä aihetta muista oppaista poikkeavalla tavalla keskittymällä vain yhteen vispiläsoiton osa-alueeseen.
Opinnäytetyö käsittelee jazzin olemusta ja jazzin taustaa joka on pohjana työn pääosaan, sointumelodioiden sovittamiseen. Työhön liittyy samalla jazz-opetuksen pedagogiikkaa käsitteleviä näkemyksiä. Opinnäytetyön jazzsointumelodiaosa käsittelee sointumelodioiden sovittamista kitaralle. Sovittamisen kohteena on tunnettuja jazzstandardeja, joista on valittu kuusi tarkasteltavaksi opinnäytetyöhön. Sovitusten tarkoituksena on tarkastella jazzkitaran mahdollisuuksia soittimena, joka kykenee yksittäisten sävelten lisäksi sointujen ja sointumelodioiden soittamiseen.
Studien fokuserar på jazzimprovisationsundervisning inom högre musikutbildning. Syftet med undersökningen är att beskriva den enskilda musikaliska utvecklingen inom jazzimprovisation och hur man kan förhålla sig till den som musiker och pedagog. Forskningsfrågorna är hur jazzpianolärare beskriver processen att utvecklas till improvisationsmusiker (1) och hur jazzimprovisationsundervisningen ser ut i högre musikutbildning (2). Den teoretiska referensramen grundar sig på dikotomin mellan informell och formell jazzutbildning. Jazzen har en informell tradition av lärande som i samband med akademiseringen av genren har formaliserats. Den akademiska jazzutbildningen bygger därför på både informella och formella perspektiv, som avspeglar sig i de pedagogiska metoderna. En liknande tudelning finns mellan idiomatisk och fri jazzimprovisation. Följaktligen blir jazzimprovisation utmanande att undervisa i didaktisk mening, och lärarens roll i de studerandes musikaliska utveckling blir svår att definiera. Studien har genomförts med en hermeneutisk ansats genom kvalitativa intervjuer av pianolärare. Resultatet belyser hur informell och formell jazzutbildning samverkar både inom och utanför de akademiska jazzutbildningarna. Institutioner med jazzutbildningsprogram ger ett sammanhang för musikstuderande att verka inom. Formaliseringen av jazzgenren gör den lämplig för akademiska studier, samtidigt som informellt lärande har betydelse för studerandes musikaliska utveckling. Utgående från intervjuerna är både idiomatisk och konstnärlig improvisation viktigt för jazzmusikstuderandes utveckling, vilket bör beaktas i både utbildningsprogram och undervisning.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli koota pedagoginen opas ns. bändiohjauksen konsepti aloittavalle opettajalle, joka hahmottaisi mitä asioita opetuksen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon, jotta osallistumiskynnys olisi sopiva ja harrastaminen palkitsevaa. Opasmateriaali on kohdistettu kaikille opiskelijoille ja tavoitteena oppaassa on että opetukseen voi osallistua matalalla kynnyksellä ilman aiempaa soittokokemusta ja pääsykokeita. Nuottien tai sointumerkkien tuntemusta ei edellytetä. Työssä on kaksi osaa. Raporttiosassa selvitän lähteiden avulla mm. eri oppimisympäristöjen, oppimistapojen ja ryhmän vuorovaikutuksen vaikutusta bändiohjaukseen käytännössä sekä vertailen lähdemateriaaleja omiin opetuskokemuksiini. Keskeiseen rooliin lähteissä ja omassa opetuksessani nousi oppilaslähtöisyys, oppijan tarpeet ja motivaatio, sekä palautteen antaminen. Työni toinen osa on opaskirja, johon on koottu vinkkejä ja harjoitteita samaan paikkaan ja helposti saataville mm. eri soitinten alkeista, musiikin hahmottamisen opettamisesta, erilaisista merkintätavoista ja nuotinluvun alkeista. Käyn opaskirjassa läpi myös soitettavien stemmojen ja sointujen yksinkertaistamisen periaatteen. Oppaan nuottimateriaali on tarkoitettu käytettäväksi tunnilla opetuksen tukena. Opasosa ei ole saatavilla työn liitteenä. Työstä on ollut itselleni suurta hyötyä opettajana ja toivon sen auttavan uusia opettajia heidän valmistautuessa ohjaamaan bänditunteja.