Kaikki aineistot
Lisää
Teollisuusrakennuksen vanhin osa valmistunut noin 1935. Suunnittelija ei tiedossa. Laajennettu 1946, 1961, 1972 ja 1973 arkkitehti Erich von Ungern-Sternbergin suunnitelmien mukaan. Muutoksia 1976, 1990 ja 1998. Rakennus on Espoon teollisuushistorian kannalta merkittävä tehdasrakennus, jonka vanhimmalla osalla on huomattavaa rakennustaiteellisista arvoa. Suojeltu teollisuusrakennus peruskorjattiin ja muutettiin asuinkäyttöön vuonna 2019.
Arkkitehti Erich von Ungern-Sternberg suunnitteli rakennuksen vuonna 1970 koulun viereen. Arkkitehti Pentti Haarala suunnitteli kirjastorakennuksen muutoksen vuonna 2003 jolloin tilat otettiin Matinlahden koulun opetuskäyttöön. Rakennus on sijoitettu lähes etelä-pohjoissuuntaisesti Matinlahdenkallion pohjoisrinteen eteen omalle pienelle mäelle. Tasakattoinen rakennus on suorakaiteen muotoinen ja samassa koordinaatistossa viereisen koulurakennuksen kanssa. Koulua lähestytään etelästä ja vanha pääsisäänkäynti eteläjulkisivussa on edelleen käytössä. Rakennusmassa ja julkisivusommitelma ovat selkeät. Julkisivuissa on yläikkunanauha ja sen alapuolella on luokkatilojen kohdalla ikkunakenttiä. Rakennusmateriaalit ovat sokkelissa harmaata betonia, julkisivuissa puhtaaksi muurattua Ka-hi tiiltä ja otsapinnoissa profiloitua teräspeltiä. Tasakattoa kiertää peltireuna. Rakennuksen julkisivuihin on tehty muutoksia.
Koulu on rakennettu useassa vaiheessa. Vuonna 1952 alkoi koulutoiminta paikalla olleessa 1930-luvulla rakennetussa huvilassa. Vuonna 1957 valmistui Erich von Ungern-Sternbergin suunnittelema koulurakennus, johon liitettiin huvila. Vuonna 1961 valmistui koulun muutos, jolloin opetushuonesiipi ja porrashuonesiipi korotettiin yhdellä kerroksella ja huvilan päälle rakennettiin ullakko. Arkkitehti oli Erich von Ungern-Sternberg. Vuonna 1966 valmistui koulun pieni laajennus, jolloin opetushuonesiipi pidennettiin länteen päin. Arkkitehti oli Erich von Ungern-Sternberg. Vuonna 1990 valmistui koulun laajennus, jolloin koulun länsipuolelle rakennettiin uusi ruokasali- ja auditoriosiipi. Arkkitehti oli Arno Savela ja Kaisa Nuikkinen, Oy Kaupunkisuunnittelu Ab. Koulu on monessa vaiheessa rakennettu rapattu kivirakennus, joka sijaitsee mäellä näkyvällä paikalla valtaväylän tuntumassa luoden lähiölle identiteettiä. Rakennuksen vanhemmat osat ovat ajalleen tyypillistä hyvistä, kestävistä materiaaleista toteutettu. Koulurakennuksen alkuperäisratkaisu on tavanomainen. Monien muutosten myötä sen alkuperäinen luonne ei ole enää niin selkeä.
Vuonna 1969 myönnettiin lupa arkkitehti Erich von Ungern-Sternbergin suunnittelemalle koululle. Tasakattoisissa rakennuksissa oli betonisokkeli, puhtaaksi muuratut kahi-tiiliseinät ja ikkunanauhat. Vuonna 1994 valmistui pieni laajennus, jolloin voimisteluosan eteläpääty pidennettiin ja teknisen työn tilat suurennettiin. Vuonna 2005 valmistui koulun peruskorjaus ja ruokalan laajennus, jolloin koulurakennuksen ja voimistelusaliosan väliin rakennettiin uusi väliosa. Suunnittelija oli Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen. Koulu on sijoitettu lähes etelä-pohjoissuuntaisesti Matinlahdenkallion pohjoisrinteeseen. Rakennus on tasakattoinen ja polveilee maastossa. Koulun vanhat osat, eli L-muotoinen kaksikerroksinen opetushuoneosa ja suorakulmainen yksikerroksinen voimistelusaliosa ovat vanhoja rakennusmassoja, joiden välissä on uusi liitoskappale, ruokasaliosa. Koulua lähestytään pohjoisesta, jolloin rakennusta kierretään myötä päivää niin, että päästään sisäpihan kautta välikappaleeseen sen eteläpuolesta. Uutta pääsisäänkäyntiä korostaa massiivisten liimapuupalkkien kannattelema katos. Välikappaleen länsipuolella on toinen uusi sisäänkäynti. Opetushuoneosaan pääsee sisäpihalta myös vanhan pääsisäänkäynnin kautta ja kakkoskerrokseen pääsee koulun eteläpuolelta kahden välituntioven kautta. Edelleen asuntokäytössä oleva vahtimestarin asunto erottuu lounaiskulmassa hieman korkeampana massana ja siihen johtaa lounaispuolelta oma sisäänkäynti. Opetushuoneosan päädyt ovat umpinaiset ja pitkiä julkisivuissa on ikkunanauhoja. Peruskorjauksen yhteydessä vanhat Ka-hi tiiliset seinäpinnat on verhoiltu harjatuilla alumiinilevyillä ja ikkunanauhojen umpiosat on verhoiltu erivärisillä vanerilevyillä. Rakennuksen vanhat ikkunat on uusittu puu-alumiini-ikkunoiksi. Päädyt ja sivusisäänkäyntialueet on slammattu ja maalattu signaaliväreillä. Sokkeli on harmaaksi maalattu betoni. Koko rakennus on ilmeeltään lähinnä vaalean harmaa. Katolle on lisätty alumiinilevyillä verhoiltu uusi korkea IV-konehuone. Tasakaton räystäslinja on korotettu ja kattoa kiertää peltireuna. Voimistelusaliosaa kiertää matalampi tilavyöhyke ja sen keskellä oleva sali erottuu korkeampana massana. Myös voimistelusaliosan vanhat Ka-hi tiilipintaiset seinäpinnat on verhoiltu harjatuilla alumiinilevyillä peruskorjauksen yhteydessä. Aikaisemmassa vaiheessa (1994) pidennetty eteläpääty on rapattu valkoiseksi ja sen edessä on uusi pergola. Itäjulkisivussa on matala ikkunanauha ja voimistelusalin korkeammassa osassa on kahdella puolella yläikkunoiden muodostama nauha. Länsipuoli on avattu uuteen ruokasaliin ja pohjoisjulkisivu on osin peitetty uusilla rakennusosilla ja osin korotettu, kun rakennuksen päälle lisättiin julkisivulinjaan ulottuva IV-konehuone. Uusi ruokasaliosa on monimuotoinen ja sen julkisivut on rapattu valkoisiksi. Ruokasalin etelä- ja pohjoispäädyssä vuorottelevat vaneriset kentät ikkunoiden kanssa.
Vuonna 1965 valmistui kansakoulurakennus, suunnittelijana Arkkitehtitoimisto Erich von Ungern-Sternberg & Co. Vuonna 2000 valmistui koulurakennuksen peruskorjaus sekä laajennusosa. Vanhaan osaan rakennettiin uudet ilmastointikonehuoneet ja kirjastoparvi. Vanhan rakennusosan viereen rakennettiin laajennus ja ne liitettiin toisiinsa yhdyskäytävällä. Suunnittelija Arkkitehtitoimisto Esa Piironen. Koulurakennus sijaitsee puistomaisen tontin keskellä. Se koostuu viidestä, samaan koordinaatistoon sijoitetusta noppamaisesta rakennusmassasta. Kaksi etelänpuoleisinta, toisissaan kiinni sijoitettua rakennusmassaa ovat koulun vanha osa ja niiden pohjoispuolelle on rakennettu kolmesta hieman pienemmästä rakennusmassasta koostuva laajennusosa. Laajennus on yhdistetty vanhaan osaan lasisella, kaksikerroksisella käytävällä. Kaikki rakennusmassat ovat kaksikerroksisia ja niissä on loivat harjakatot. Laajennuksen ja peruskorjauksen yhteydessä vanhan rakennusosan julkisivupintaan on lisätty valkoinen eristerappaus. Myös laajennusosan julkisivut ovat valkoisiksi rapattu. Molempien rakennusosien sokkelit ovat harmaaksimaalattua betonia ja vanhassa osassa sokkelin pinnassa erottuvat lautamuotin jäljet. Vanhan osan uusittujen nauhaikkunoiden väleihin on lisätty värilliset pellit ja tuuletusikkunoiden päälle samantyyppiset perforoidut pellit. Ratkaisu sitoo vanhan osan visuaaliseesti laajennukseen, jonka julkisivussa on käytetty samanlaisia tehostevärejä, eivätkä eri-ikäiset rakennusosat eroa ulkoisesti toisistaan. Laajennusosan ikkunat on nauhamaisesti ryhmitelty, mutteivät muodosta katkeamatonta nauhaa. Paviljonkimaisesti puistomaisella tontilla sijaitsevalla rakennuksella ei ole yhtä selkeää lähestymissuuntaa, niinpä monitahoisella rakennuksella on useita sisäänkäyntejä: vanhan rakennusosan sisäänkäynnit etelässä, sekä laajennusosan sisäänkäynnit pohjoisessa ja itäjulkisivulla. Lisäksi laajennusosan itäjulkisivuilla on katetut varauloskäyntiportaat toisesta kerroksesta ja vanhan osan länsijulkisivulle on lisätty verkkolevyllä vuorattu varauloskäyntiporras. Kaikki maantason sisäänkäynnit on katettu lasi-teräsrakenteisin sisäänkäyntikatoksin. Vanhan osan välituntikatokset on purettu. Ulko-ovet ovat pääosin alkuperäisiä.
Vuonna 1952 myönnettiin lupa arkkitehti Erich von Ungern-Sternbergin suunnittelemalle koululle. Koulu valmistui todennäköisesti 1953. Lupapiirustuksista poiketen ei toteutettu koulun pohjoisosaa, jossa olisi ollut voimistelusali ja muutama luokkahuone. Vuonna 1962 myönnettiin lupa arkkitehti Erich von Ungern-Sternberg suunnittelemalle lisärakennukselle. Laajennus valmistui todennäköisesti samana tai seuraavana vuonna. Alkuperäinen opetushuonesiipi pidennettiin pääsisäänkäynnin pohjoispuolella samaan tyyliin muutamalla luokalla ja voimistelusalilla. Vuonna 2009 valmistui vanhan koulun peruskorjaus ja laajennusosa, pihajärjestelyt ja uusi ulkokatos. Suunnittelija oli Jeskanen-Repo-Teränne Arkkitehdit Oy ja Arkkitehtitoimisto Leena Yli-Lontinen ky. Koulurakennus on kolmivaiheinen. Vanha osa on sijoitettu luoteis-koillissuuntaisesti loivaan rinteeseen Mankkaan puron läheisyyteen. Vanha osa koostuu idästä katsottuna kahdesta samansuuntaisesta harjakattoisesta päämassasta: (kaksi ja puolikerroksisesta) kaksikerroksisesta pitkänomaisesta opetushuonesiivestä ja yksikerroksisesta entisestä voimistelusalisiivestä. Niiden välissä on matala liitoskappale. Länsipuolella on opetushuonesiipeen nähden poikkisuuntainen lyhyt harjakattoinen opetushuonesiipi ja voimistelusalin kyljessä pulpettikattoinen yksikerroksinen rakennusmassa. Koulua lähestytään idästä ja rakennuksen pääsisäänkäynti sijaitsee vanhimmassa osassa, opetushuonesiivessä. Pääsisäänkäyntiä korostaa leveät portaat ja betoninen viistosti ulkoneva porttiaihe, jonka päällä on opettajahuoneen parveke. Sivusisäänkäynti on matalassa välikappaleessa. Rakennusmassat ovat suhteellisen yksinkertaiset ja julkisivusommitelma kuvastaa sisätilojen toimintaa. Pitkiä julkisivuja jäsentävät vaaleat betonipilarit ja -palkit. Niiden välisissä puhtaaksi muuratuissa tiilikentissä on tilojen käytöstä riippuen erikokoisia ikkunoita. Luokkahuoneiden ikkunat ovat julkisivussa kateederin kohdalla matalammalla ja oppilaiden kohdalla korkeammalla. Rakennuksen julkisivuväritys on vaalea ja tiilenpunainen. Sokkeli (joka itäpuolella on pohjakerroksen korkuinen) on harmaaksi maalattu betoni, päädyissä on vaakahierretty vaalea vanha rappaus ja katoissa tiiltä. Rakennuksen ikkunat on uusittu puu-alumiini-ikkunoiksi. Pääsisäänkäynnin puiset ovet on uusittu vanhan mallin mukaan. Katossa on ulkonevia avoräystäitä. Alkuperäinen opetushuonesiipi on toisessa vaiheessa pidennetty pääsisäänkäynnin pohjoispuolella samaan tyyliin muutamalla luokalla ja voimistelusalilla. Opetushuonesiiven eteläpuolella on vuonna 2009 valmistunut koulun laajennusosa, joka on yhdistetty vanhaan osaan teräslasirakenteisella kaksikerroksisella yhdyssillalla. Uuden osan pääty on vaalea ja sileäksi rapattu ja pitkien sivujen julkisivumateriaali on ruosteen värinen tiililaatta.
Gräsän kansakoulu (vuodesta 1977 Niittykummun koulu) on rakennettu kahdessa vaiheessa. Vuonna 1948 valmistui arkkitehti Eero Vaskisen 1946-47 suunnittelema koulurakennus. Erilliseen siipeen toteutettiin henkilökunnan asuntola ja kirjasto. Vuonna 1955 valmistui Erich von Ungern-Sternberg suunnittelema laajennus. Päärakennusmassa pidennettiin ja siihen toteutettiin kahdeksan uutta varsinaista luokkaa ja erityisluokkia. Lisättiin myös uusi voimistelu- ja juhlasalisiipi. Koulu on sijoitettu loivaan rinteeseen ja se koostuu kolmesta koulupihaa rajaavasta keltaisiksi rapatuista tiilikattoisesta rakennusmassasta, joista suurin on kolmikerroksinen harjakattoinen opetushuonesiipi. Sen lisäksi rakennukseen kuuluu kaksikerroksinen opettaja-asuntolasiipi ja puolitoistakerroksinen aumakattoinen voimistelu- ja juhlasiipi. Pääsiiven ja opettaja-asuntolasiiven välissä on katos. Sisääntuloalueet on huolella suunniteltu. Pääsisäänkäynti sijaitsee opetushuonesiiven itäpuolella, kuten myös sivusisäänkäyntikin. Länsipuolelle on lisätty 1980-luvulla uusi matala katettu sisäänkäynti. Siipirakennukseen johtavat omat ovet. Julkisivusommitelma on 1940- ja 1950-luvuille tyypillinen, se on selkeä ja kuvastaa sisätilojen toimintaa. Ikkunajako on säännöllinen. Päävolyymin keskikäytävien kohdalla on päädyissä korkeat ikkuna-alueet, länsipuolella on kahden porrashuoneen kohdalla ulkonevat korkeat ikkuna-alueet. Rakennuksen sokkelissa on harmaaksi maalattu betoni, julkisivuissa keltainen roiskerappaus jota ryhmittää valkoiset saumat ja ikkunasyvennysten valkoista rappausta. Pääovien ympärillä on keltainen tiili ja sekundääristen ovien ympäri terastirappaus. Sivuoven viereisessä seinässä on liuskekiviverhoilu ja sisäänkäyntialueen päällä on kimppupilareiden kannatteleman katos. Katossa on punaista betonitiiltä ja ulkonevia avoräystäitä. Siro parvekekaide on osaa kokonaisuutta. Lasiteräsovet ja tummanruskeaksi maalatut ikkunat ovat myöhemmin uusittuja.