Kaikki aineistot
Lisää
Anu Puustisen ja Ville Haran suunnittelema Pyhän Laurin kappeli valmistui Helsingin Pitäjän kirkonkylään vuonna 2010. Paikalla sijainnut vuonna 1976 valmistunut kappelirakennus purettiin uuden tieltä. Massoittelultaan selkeässä ja kauttaaltaan valkoiseksi slammatussa kappelirakennuksessa on lisäksi käytetty lasia sekä patinoitua kuparilevyä sekä -verkkoa. Kappeli on rakennettu ensisijaisesti siunauskappeliksi, mutta siellä voidaan järjestää muitakin juhlia ja tilaisuuksia kuten kasteita, häitä ja konsertteja. Pelkistetystä ja modernistisesta ulkoasustaan huolimatta rakennus sopii hyvin kulttuurihistoriallisesti merkittävään ympäristöönsä.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Hietalahden Nesteen paikalla sijaitsi aiemmin insinööri Frans Aallon vuonna 1953 suunnittelema Union-huoltamo. Tämä muutettiin Nesteen huoltamoksi vuonna 1992 ja purettiin muutaman vuoden kuluttua. Paikalle rakennettiin arkkitehti Juha Ilosen suunnittelema huoltamon ja rantaravintolan muodostama kokonaisuus, joka perustuu vuonna 1997 käydyn kutsukilpailun voittaneeseen ehdotukseen. Kokonaisuuden suurimmassa rakennuksessa sijaitsee huoltoaseman myymälä aputiloineen ja ravintola keittiöineen. Ravintolaan liittyy myös suuri terassi rakennuksen toisessa kerroksessa. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi erillinen pesuhalli, venesataman huoltotilat ja jätekatos sekä läpikuultava mittarikatos.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Herttoniemen teollisuusalueelle Sahaajankatu 50:een valmistui vuonna 2000 Kiinteistöosakeyhtiö Sahaajankatu 50. Kiinteistössä toimivat Station 1 Finland Oy:n pääkonttori ja Station 1 -huoltamo. Rakennuksen tiloja ovat varaosavarasto, myymälä, kahvila varastoineen, henkilöstötilat, toimistotilat ja kellarissa väestönsuoja sekä autohalli.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Rautatientorin lounaiskulmaan rakennettiin Arkkitehtitoimisto Juhani Pallasmaa Ky:n suunnitelmien mukaan vuonna 1999 uusi Helsingin kaupungin liikennelaitoksen katos ja lipunmyyntikioski. Kioskin yhteydessä on WC ja varasto. Lisäksi katokseen on liitetty sähköiset aikataulutaulut. Samalla paikalla sijaitsi aiemmin liikennekioski, jossa oli myös linja-autonkuljettajien taukotilat.
Saavuttaessa junalla Helsingistä Tikkurilaan voidaan ennen asemalle saapumista nähdä radan vieressä Keravanjoen varressa Tikkurilan Oyj:n tehdasalue. Lähimpänä rataa sijaitsee kaksi punatiilistä laboratoriorakennusta, joista toisen päätyseinästä voi tarkastaa kellon ajan. Vuosina 1984 ja 1988 valmistuneiden laboratoriorakennuksien rakentamista edelsi vuonna 1983 järjestetty kutsukilpailu, jonka voitti arkkitehti Kaarina Löfström ehdotuksellaan Lab-ora & Labora. Lähempänä Keravanjokea oleva rakennus valmistui ensimmäisenä. Se on myöhemmin kytketty käytäväosalla Tikkurila Oyj:n vanhaan 1960-luvulla valmistuneeseen pääkonttoriin. Rakennusten väliin on rakennettu niille yhteinen sisäänkäyntirakennus. Laboratoriorakennukset ovat keskenään ulkonäöllisesti hyvin samanlaisia. Molemmat ovat massoittelultaan suorakaiteen muotoisia, niissä on kaksi kerrosta ja maanpäällinen kellarikerros. Julkisivuja rytmittää kattolinjaa korkeammalle nousevat tiilipilasterit (LVI-tekniset osat) ja rungon ulkopuolelle sijoittuvat porrashuoneiden punatiiliset massat. Ikkunoissa on metallista taivutetut aurinkosuojat jotka luovat elävyyttä rakennuksen ulkoiseen hahmoon. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Ylästön päiväkoti sijaitsee pientaloalueella pienen puistoaukean ohessa. Rakennus noudattelee lähialueen keskimäärin puolitoistakerroksista mittakaavaa. Vaaleiden, yksikerroksisina levittäytyvien päiväkotitilojen keskeltä nousee korkea siniseksi maalattu liimapuukatos. Rakennus rajautuu pohjoispuolella katuun ja avautuu etelässä kohti leikkipihaa ja puistoa. Kullekin päiväkotiryhmälle on omat sisäänkäyntinsä. Sosiaalitiloille varattu itäsiipi on erottuu massoittelultaan ja julkisivuiltaan muusta rakennuksesta. Sen päädyt nousevat muurimaisina pulpettikattojen laskiessa kohti leikkipihaa. Aukotus on niukkaa ja umpinaisuutta korostavat sisennysten metallisäleiköt. Vuonna 1998 valmistuneen Ylästön päiväkodin on suunnitellut arkkitehti Kirsti Sivén. Arkkitehdin mukaan suunnittelutyön lähtökohtina ovat olleet puumateriaali ja rakenteiden yksinkertaisuus sekä tekninen toimivuus. Rakennusmateriaaleiksi on valikoitunut mahdollisimman luonnonmukaisia, vähän prosessoituja aineita, ja esimerkiksi pintoja on käsitelty pellavaöljymaalein. Rakennus on tehty rankarunkoisena paikan päällä. Korkea katos on toteutettu valmiista liimapuuelementeistä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Vanhan viertotien varrelle valmistui vuonna 1968 Oy Esso Ab:n huoltamo, jonka oli suunnitellut arkkitehti Pentti Riihelä. Vanha huoltamo purettiin ja paikalle rakennettiin vuonna 1997 uusi huoltoasema, jonka suunnitteli Timo Mannonen / Arkkitehtuuritoimisto Timo Mannonen Oy. Huoltamon tiloja ovat myymälä pikaruoan esivalmistustiloineen, varastot ja henkilöstötilat sekä pesuhalli.
Mistelin päiväkoti sijaitsee Ruskeasannan ajallisesti kerrostuneella omakoti- ja rivitaloalueella ja on tienoon ainoa julkinen rakennus. Vuonna 1997 valmistuneen päiväkotirakennuksen on suunnittelut Arkkitehtitoimidto Kaira-Lahdelma-Mahlamäki Ky. Päiväkotirakennusen pienoismallia esiteltiin Milanon triennaalissa keväällä 1996. Päiväkotirakennus on pohjaltaan pitkä suorakaide ja sijoitettu viistosti tonttinsa keskelle. Rakennuksen länsiosa tukeutuu matalien betonipilarien varaan. Rakennuksen keskeltä kohoaa hirrestä ja lasista rakennettu kaksikerroksinen osa. Henkilökunnan tilat sijoittuvat itäpäädyn pulpettikattoiseen jatkeeseen, joka erottuu muusta rakennuksesta kappalemaisella, vaalealla ulkoasullaan. Pääsisäänkäynnille johdattelee kapea, vaalea vajarakennus, joka samalla halkoo leikkipihan kahteen osaan. Massiivihirrestä ja laudasta rakennettu päiväkoti on edustava esimerkki aikansa puurakentamisesta. Valtaosa rakennuksen ulkoseinistä on hirsirakenteisia, mutta tukitiloissa on rankorungot. Lamasalvostekniikka on jätetty paljaaksi julkisivuissa. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Tikkurilantie 41:n asuinkerrostalo on osa Tikkurilan rautatieaseman itäpuolen kehittämishanketta, jossa alueelle suunniteltiin moderni liikerakennus- ja asuntokeskittymä. Vuonna 1997 valmistuneen asuinkerrostalo on suunnitellut Arkkitehtuuri Oy Kahri & co, pääsuunnittelijana Esko Kahri. Rakennus on sylinterin muotonsa puolesta poikkeuksellinen lähiympäristössään ja ylipäätään vantaalaisessa asuinrakentamisessa. Rakennuksen keskellä jää pyöreä lasikatettu valopiha istutuksineen ja suihkulähteineen. Asunnot kiertyvät kyseisen sisäpihan ympärille viuhkamaisesti muodostaen rakennukselle sahalaitaisen ulkokehän. Julkisivuissa on erilaisia betonipintoja: hiottua betonia, väri- sekä valkobetonia, uritettuna ja kuvioituna. Kivijalkaa kiertää vihreä, aikaudelleen hyvin tyypillinen vaakaraidoitus. Julkisivujen värimaailma on vaalea, ja niitä rytmittävät tasaisesti sijoitellut teräs-lasirakenteiset parveketornit. Porrashuoneet on julkisivussa artikuloitu vihertävällä väribetonilla. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Herttoniemen Shell-huoltamo valmistui Laivalahdenkadun ja Puusepänkadun väliselle tontille vuonna 1995. Samalle tontille rakennettiin myös McDonald´s-ravintola. Huoltoaseman mudostavat mittarikatokseen liittyvä myymälärakennus ja erillinen pesuhallirakennus. Myymälän yhteydessä ovat siihen liittyvät varastot ja henkilöstötilat. Pesuhallirakennuksessa on yksi automaattipesuhalli ja neljä itsepalveluperiaatteella toimivaa pesuhallia sekä teknisiä tiloja. Muutoksia: Mittarikatoksen laajennus yhdellä polttoainemittarilla (Ari Mäki-Marttunen / Oy Shell Ab 1996). Kylmä varasto myymälärakennuksen pohjoisseinää vasten (Jaakko Salonen / Oy Shell Ab 1996 - 1997).
Albert Petreliuksen katu 4 B on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 B sijoittuu korttelin pohjoisnurkkaan. Vuonna 1994 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus asettuu korttelin kulmaan ja yhdistyy pienellä taitteella 4 A -taloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleanpunaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
historia: Pohjoisrantaan Liisanpuistikon kulmaan rakennettiin Oy Shell Ab:n huoltamo arkkitehti Mauri Mäki-Marttusen suunnitelmien mukaan vuonna 1993. Huoltamoon kuuluvat rakennuksessa sijaitseva pieni myymälä ja pihan polttoainemittarit. Nykyisin Shell-nimellä, lisenssillä, toimivan huoltamon omistaa suomalainen St1 Oy (tilanne marraskuussa 2023).
Vuonna 1993 valmistuneen toimitalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kleine Oy. Kohteen rakennutti Siemens Nixdorf Suomen pääkonttorikseen. Siemensin tytäryhtiönä toiminut Siemens Nixdorf Informationssysteme oli Euroopan suurin IT-yritys vuoteen 1999 asti. Toimitalorakennus on pohjaltaan ristin muotoinen. Ristin keskiosaan on sijoitettu kahdeksankulmainen porrasaula. Syvää runkoa halkoo L-kirjaimen muotoinen lasitettu käytävä, jonka lasikatto on muotoiltu mansardikaton tapaan. Toimitalo koostuu tavallaan kuin neljästä ristikkäin asetetusta pitkänmallisesta rungosta, joiden päädyt ovat umpinaiset ja kyljet avoimet. Nämä avoimet kyljet ovat vihreäksi sävytettyä peilipintaista lasia. Julkisivujen umpinaiset osat ovat keraamista laattaa ja sinivalkoraidoitetut. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa
Vuonna 1993 valmistuneet kaksi rivitaloa ja paritalo ovat osa palvelukeskus Foiben kokonaisuutta, johon kuuluvat varsinaisen palvelutalon lisäksi kaksi asuinkerrostaloa. Foiben kokonaisuuden ovat suunnitelleet arkkitehdit Mikko Heikkinen ja Markku Komonen. Palvelukeskus valmistui Rekolan kartanon maille, Peijaksen sairaalan läheisyyteen 90-luvun alkupuolella. Rivi- ja paritalot asettuvat rinteeseen palvelukeskuksen pohjoispuolelle. Rakennukset on asemoitu rinteeseen pituusjärjestykseen: alimpana on paritalo, keskellä kolmen huoneiston rivitalo ja ylärinteessä on rakennuksista pisin, neljän huoneiston rivitalo. Rakennukset on sijoiteltu maastonmuotojen mukaisesti aavistuksen verran viistosti toisiinsa nähden. Pulpettikattoiset talot ovat pohjiltaan suorakaiteen muotoiset. Rakennusten julkisivujen puskusaumattu pystylaudoitus on maalattu tumman harmaaksi. Lyhyet räystäät ja julkisivujen yhtenäiset pinnat korostavat rakennusten kappalemaisuutta. Rakennusten detaljointi on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennuksilla on hienon virittynyt konstruktivistinen luonne, jota ilmentävät erityisesti teräskehikkoiset parvekkeet, sisäänkäyntikatosten puupilarit ja itäisille julkisivuille ripustetut säleiköt. Erotuksena 1960-luvun ankaran järjestelmälliseen konstruktivismiin on rakennusosien sommittelu on vapautunutta Julkisivuja elävöittävät erikokoiset hajanaisesti sommitellut ikkunat, jotka itäjulkisivuilla rikkovat puusäleikköjen säännöllistä ruudukkoa. Hienovaraisia eroavaisuuksia rakennusten välille luo puupilarien, ikkunakarmien ja puusäleikköjen taloittain vaihteleva väritys. Kaikkien kolmen talon ulokeparvekkeissa ja päätyasuntojen kuisteissa on käytetty keltaista tehosteväriä. Parvekeseinämät ovat alun perin olleet keltaiseksi käsiteltyä tiheää puusäleikköä, joka on sittemmin korvattu keltakuvioidulla lasilla. Rivitalo on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.