Kaikki aineistot
Lisää
Arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema rivitalokokonaisuus valmistui Tapiolaan vuonna 1954. Kokonaisuuteen kuuluu 47 kpl kaksikerroksisia 87m2:n kokoisia rivitaloasuntoja, kolme erillistä autotallirakennusta sekä aputiloja. Alue suunniteltiin Väestöliiton politiikan mukaisesti monilapsisia perheitä varten ja siitä muodostettiin liikenteeltä eristetty puutarhamaisesti hoidettu miljöö. Erillisiin piharakennuksiin on sijoitettu muun muassa saunatilat ja huoneistokohtaiset varastokomerot. Rakennus sijaitsee Tapiolan valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä (RKY 2009). Ympäristöministeriö on luokitellut Tapiolan myös yhdeksi maamme 27:stä kansallismaisemasta. Espoon eteläosien yleiskaavassa (2010) Tapiola on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi.
Arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema rivitalokokonaisuus valmistui Tapiolaan vuonna 1954. Kokonaisuuteen kuuluu 47 kpl kaksikerroksisia 87m2:n kokoisia rivitaloasuntoja, kolme erillistä autotallirakennusta sekä aputiloja. Alue suunniteltiin Väestöliiton politiikan mukaisesti monilapsisia perheitä varten ja siitä muodostettiin liikenteeltä eristetty puutarhamaisesti hoidettu miljöö. Erillisiin piharakennuksiin on sijoitettu muun muassa saunatilat ja huoneistokohtaiset varastokomerot. Rakennus sijaitsee Tapiolan valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä (RKY 2009). Ympäristöministeriö on luokitellut Tapiolan myös yhdeksi maamme 27:stä kansallismaisemasta. Espoon eteläosien yleiskaavassa (2010) Tapiola on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi.
Arkkitehtitoimisto Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema Aarnivalkean koulun opettaja-asuntola valmistui vuonna 1957. Siihen kuuluu kolme opettaja-asunnoiksi rakennettua rivitaloa, jotka muodostavat oman pihapiirinsä tontin luoteisosaan. Kaksi näistä rivitaloista on ollut koulun käytössä 2000-luvun alusta lähtien. Rakennus sijaitsee Tapiolan valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä (RKY 2009). Ympäristöministeriö on luokitellut Tapiolan myös yhdeksi maamme 27:stä kansallismaisemasta. Espoon eteläosien yleiskaavassa (2010) Tapiola on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi.
Arkkitehtitoimisto Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema Aarnivalkean koulun opettaja-asuntola valmistui vuonna 1957. Siihen kuuluu kolme opettaja-asunnoiksi rakennettua rivitaloa, jotka muodostavat oman pihapiirinsä tontin luoteisosaan. Kaksi näistä rivitaloista on ollut koulun käytössä 2000-luvun alusta lähtien. Rakennus sijaitsee Tapiolan valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä (RKY 2009). Ympäristöministeriö on luokitellut Tapiolan myös yhdeksi maamme 27:stä kansallismaisemasta. Espoon eteläosien yleiskaavassa (2010) Tapiola on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi.
Arkkitehtitoimisto Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema Aarnivalkean koulun opettaja-asuntola valmistui vuonna 1957. Siihen kuuluu kolme opettaja-asunnoiksi rakennettua rivitaloa, jotka muodostavat oman pihapiirinsä tontin luoteisosaan. Kaksi näistä rivitaloista on ollut koulun käytössä 2000-luvun alusta lähtien. Rakennus sijaitsee Tapiolan valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuri-ympäristössä (RKY 2009). Ympäristöministeriö on luokitellut Tapiolan myös yhdeksi maamme 27:stä kansallismaisemasta. Espoon eteläosien yleiskaavassa (2010) Tapiola on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi.
Aarnivalkean koulu valmistui vuonna 1957 Arkkitehdit Kaija ja Heikki Sirenin suunnitelmien pohjalta. Pohjaratkaisultaan U:n muotoisen koulurakennuksen tasakattoisia, etelään työntyviä luokkasiipiä yhdistää pulpettikattoinen korkeampi pohjoisrunko, johon on sijoitettu mm. voimistelu- ja juhlasali. Ratkaisun tavoitteena on luoda mahdollisimman suora yhteys ympäröivään luontoon, kun luokkahuoneet avautuvat suurien ikkunoiden välityksellä joko sisäpihalle tai puistoalueille. Sisä- ja ulkotilojen välinen yhteys oli tärkeää 1950-luvun loppupuolen kouluarkkitehtuurissa ja erityisesti Tapiolan alueella sekä asuntosuunnittelussa että julkisessa rakentamisessakin. Rakennus sijaitsee Tapiolan valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä (RKY 2009). Ympäristöministeriö on luokitellut Tapiolan myös yhdeksi maamme 27:stä kansallismaisemasta. Espoon eteläosien yleiskaavassa (2010) Tapiola on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi.
historia: Muutos v. 1959 2. krs. Pihalle erillinen kuormitushuone v. 1959. Vesikaton korotus pihasiivessä v. 1963. Betonipilari 1. krs v. 1965. Portti tontille v. 1966. Muutoksia 1. ja 2. kerroksen huonejaoissa, v. 1974. Muutos v. 1973. Koneellinen ilmanvaihto v. 1977. 2. kerrokseen kirjasto v. 1979. Muutos toimistorakennukseksi, ilmastointi ja tontille väestönsuoja v. 1982, arkkitehtitoimisto HLS Oy. Kattomuutos pihajulkisivussa v. 1984, arkkitehtitoimisto HLS Oy. Julkisivumuutos Kalevankadulle v. 1984, arkkitehtitoimisto HLS Oy. Muutoksia 1., 2. 4. kerroksiin ja ullakolle, tilamuutoksia v. 1987, Helsingin piirirakennustoimisto. Muutoksia 1., 2. ja 4. kerroksiin, käytävätiloja, muutos pihajulkisivuun 1. kerroksen ovi ja 2 ikkunaa, v. 1996, arkkitehtitoimisto Pirkko ja Arvi Ilonen.
historia: Vuonna 1929 valmistunut Agricolankatu 1–3 on arkkitehti Yrjö Sadeniemen suunnittelema rakennus, jossa vuosina 1930–1940 toimi Helsingin teollisuuskoulu. Myöhemmin rakennuksessa ovat toimineet Helsingin teknillinen koulu, Helsingin teknillinen oppilaitos ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Metropolia ammattikorkeakoulu toimi tiloissa vuodesta 2008 vuoteen 2017, jolloin rakennus myytiin yhdessä kuuden muun Metropolian entisen rakennuksen kanssa kiinteistösijoitusyhtiö Kojamolle. Rakennus toimi siihen tehtyjen perusparannustoimenpiteiden jälkeen, vuosien 2019-2021 ajan, Kruunuvuorenhaan yläasteen koulun väistötiloina. Helsingin kaupunginvaltuuston 20.1.2021 vahvistaman ja 19.3.2021 voimaan tulleen asemakaavan muutoksen myötä Kojamo Oyj aikoo muuttaa vanhan koulurakennuksen asunnoiksi sekä rakentaa tontille lisärakennuksen. Rakentamisen toteuttamisesta on järjestetty arkkitehtuurikilpailu keväällä 2021. Tehtyjä muutoksia: Muutos (Rakennushallitus, Erkki Huttunen, 1949). Vanha porras purettu, uusi rakennettu, ikkunoita suurennettu, uusia ulko-ovia (RH, 1973). Teräsportti (RH, Pekka Lilja, Kalevi Veneskoski, 1977). Koulun väistötiloiksi muuttamisen myötä tehdyssä perusparannuksessa (Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen, 2019) parannettiin rakennuksen esteettömyyttä, ilmanvaihtoa ja palo- ja poistumisturvallisuutta. Rakennukseen lisättiin myös uusia, yläasteen käytössä tarvittavia tiloja, kuten kotitalouden-, tekstiili- sekä teknisentyön ja luonnontieteiden opetustilat.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Toinen rakennusvaihe Kaarlenkadun varteen, mm. komea letkutorni (HKR, Gunnar Taucher, 1932). Kolmas rakennusvaihe, em. letkutorni purettu, uusi kalustohalli, uusi letkujen kuivaustorni ja harjoitusporras, Karhupuiston puhallinkuilu (Seppo Kasanen, 1973). Helikopterikenttä katolle (Seppo Kasanen, 1977).
historia: Herttoniemen kansakoulun suunnitteluprosessi alkoi jo vuonna 1948. Pääpiirustukset tilattiin arkkitehti Jorma Järveltä vuonna 1949. Suunnitellessaan koulua Järvellä oli ensimmäistä kertaa Suomessa esikuvana Tanskan ja Ruotsin hallikoulut. Suunnittelun lähtökohtina olivat myös vaikean maaston hyväksikäyttäminen ja rakennuksen mittakaavaan saattaminen sopusointuun sekä käyttäjien että ympäröivän omakotiasutuksen kanssa. Rakennuksen eräissä osissa käytettiin myös kahdesta suunnasta tulevaa luonnonvaloa, teemaa, jota 1950-luvun koulurakennusten suunnittelussa pyrittiin kehittämään. Koulu rakennettiin vuosina 1951 - 1952. Valmistuessaan vuonna 1952 uusi kansakoulurakennus oli epäilemättä alueen tärkein rakennus ja alueen ensimmäinen julkinen rakennus. Myöhempiä muutoksia: Pihalle sadekatos, K. Toivainen / Helsingin kaupungin rakennusvirasto (HKR) vuosina 1964 - 1965. Ensimmäisessä kerroksessa kirjaston ja terveydenhoitajan tiloja vaihdettu keskenään, arkkitehti Irma Paasikallio ja K. Linkala / Helsingin kaupungin rakennusvirasto (HKR) vuonna 1967. Tilamuutoksia kellarissa, arkkitehti Mauno Haimi / Helsingin kaupungin rakennusvirasto (HKR) vuonna 1973. WC-tilojen muutos kellarissa, arkkitehti Mauno Haimi / Helsingin kaupungin rakennusvirasto (HKR) vuonna 1975.
Hirsirakenteinen aitta rajaa kartanon talouspihaa sen itäpuolella, pehtorintaloa vastapäätä. Aitassa ovat sijainneet puuvaja, vaunuliiteri, pieni leivintupa sekä säilytystilat viljalle ja suolalle. Rakennuksen kaakkoisnurkalla on ollut vuoden 2009 rakennusinventoinnin mukaan aikoinaan käymälä. Aitan hirret on numeroitu, joten rakennus on siirretty tähän paikkaan muualta. Luonnonkivijalka on kauttaaltaan näkyvissä. Rakennus lepää nurkkakivillä ja muilta osin perustus on kylmämuurausta. Pihan puolella kivet ovat muista poiketen jokseenkin siististi lohkottuja. Keskimmäisessä, ikkunallisessa leivintuvassa on säilynyt vanha puuhella ja uuni. Ikkunat ovat vanhat ja 12-ruutuiset, 1910-luvun muodin mukaisesti. Ne eivät ole aitan alkuperäiset ikkunat. Ikkunat ovat alun perin olleet sveitsiläistyyliset ja kolmiohuippuiset. Aitta on lyhytnurkkainen, mikä viittaa siihen, että sen rakennusaika on 1800-luvun loppupuolelta. 1870-luvun senaatin kartassa samalla kohdalla näyttää olevan jo talousrakennus, joten on todennäköistä, että aitta olisi rakennettu MUnsterhjelmin omistuksen aikana (1838-1879). Rakennus peruskorjattiin vuonna 2020. Korjauksen yhteydessä osittain romahtanut kivijalka suoristettiin ja tuettiin kiilakivillä. Aitan ympäröivää maaperää muokattiin siten, että maahan uponneet hirsikerrat saatiiin näkyviin ja vaurioituneet hirret korvattiin uusilla. Vedenohjausta parannettiin niin katon sadevesikourujen kuin salaojien ja sadevesikaivojen avulla. Vanhat kattotiilet puhdistettiin ja rikkinäiset korvattiin saman tyyppisin tiilin. Sisällä maanpintaa alennettiin ja ehjät lattialankut palautettiin. Ovet ja ikkunat korjattiin. Aitta avattiin Vantaan kaupunginmuseon näyttelytilaksi kesällä 2021.
Hirrestä, harjaan asti salvettu, pitkänurkkainen aittarakennus, jonka toisessa päädyssä on ovi, sekä sen yläpuolella, aitan parsille avautuva luukku, joka on sisäpuolelta peitetty lasin palasella. Aitta on rakennettu luonnonkivien varassa makaavan hirsikehikon, jalan päälle. Aitan ovipäädyssä on vaikutelmia otsa-aitasta. Vaikka päädyn yläosaa ei ole vedetty ulkonevaksi, ovat sivuseinien ylähirret n. 80 cm alahirsiä pitemmät, ulottuen aivan piin ulkoreunaan ja antavat aitasta "otsa-aitta" vaikutelman. Katto on pärekatto, jonka päälle on myöhemmin tehty tiilikatto poltetuista savitiilistä. Katon alunen on kiinnitetty vuolteitten päällä lepääviin lankkuihin. Vuolteita on "harivuolteen" lisäksi 5 kpl molemmilla lappeilla, ns. lapevuolteet. Harjavuolteen lisäksi joka toinen lapevuolteista ulottuu piin ulkoreunaan asti. Aitta on vaakalaudoitettu 1,5" ponttilaudalla. Lauta on naulattu sepän takomin nauloin. Myöskin aitan pitkät nurkat on laudoitettu. Aitan parsilankut on kirveellä toispuolisesti tasattu käsisahatun pelkan kelteestä ja ne makaavat kahden parsivasan päällä. Parrelle johtavat lankkuraput sijaitsevat aitan oven vastakkaisessa päädyssä. Harjavuolteen alapuolella, runsaan metrin päässä toisistaan on kaksi pyöreää ortta, joille voitiin varastoida esim. tyhjiä viljasäkkejä. Aitan parsilla on ollut varastoituna erilaista maatalon tarve-esineistöä, sekä viljaa puutynnyreissä. Alakerta on toiminut vilja-aittana ja siitä kertovat aitan seinissä olevat, pystyyn taltatut laarilautojen kiinnitysurat. Kuvassa aitan nurkalla kukkii "Geranium" -sukuun kuuluva kyläkurjenpolvi. Oven astinkiven vieressä taasen kasvaa selja. Seinällä on kokoelma erilaisia palohakoja. Aitta ehti palvella Hinnerjoella kahta eri Raulan taloa ennen, kuin se lahjoituksena siirtyi Hinnerjoen Kotiseutuyhdistyksen omistukseen nykyiselle paikalleen. Hinnerjoelle aitta alunperin siirrettiin Ulvilan pitäjästä. Museolle sen lahjoittivat Jouko ja Kaarina Silvola. Aitta oli täynnä Jouko Silvolan keräämää museoesineistöä, joka seurasi lahjoituksena aitan mukana. Nykyisinkin aitassa on esillä museoesineistöä. Ovesta oikealle on ns. "lahjoittajan nurkka", jossa on esineistöä Raulan talosta ja liiketoiminnasta. Seinällä ja pöydällä on työkaluja metsätyömiehen tarpeista hirsitalon rakentajaan merkillä "kannolta hirsisalvokseen". Vasemmalla seinällä ja tasolla on runsas valikoima puusepän työvälineitä. Aitan parsilla on esineistöä, mitä joka taloudessa tarvittiin - ihonöllistä kriksuihin ja leileistä voirasioihin.