Kaikki aineistot
Lisää
historia: Korotus ja lisärakennus, nykyinen asu 1889-90, arkkitehti C. R. Rosenberg K. A. Tavaststjernan luonnosten perusteella. Keskuslämmitys v. 1954, A. Hj. Vuorio. 2. kerros korjattiin Kovaosaisten ystävien veljeskodiksi v. 1965, arkkitehti Jouko Heikkinen. Muut kerrokset korjattiin v. 1975, arkkitehti Jouko Heikkinen. Kovaosaisten ystävät ry:n omistaman rakennuksen peruskorjauksessa vuosina 2011 - 2013 rakennus muutettiin pienemmiksi asunnoiksi. Tämän myötä rakennuksessa aikaisemmin toimineen, asuntolamajoitusta miehille tarjonneen, Arvid-kodin tilat muutettiin tuetun asumispalvelun esteettömiksi vuokra-asunnoiksi.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Päätös kolmannen luterilaisen kirkon rakentamisesta Helsinkiin Nikolainkirkon ja Vanhan kirkon lisäksi tehtiin vuonna 1873. Kirkon sijoituspaikaksi valittiin pohdinnan jälkeen Punanotkon kallion ylänkö. Vuonna 1878 kirkon suunnittelusta julistettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti ruotsalaisen arkkitehti A. E. Melanderin suunnitelma. A. E. Melander on todennäköisesti käyttänyt suunnitelmansa esikuvana Upsalan tuomiokirkkoa. Kesti kuitenkin kuusi vuotta ennen kuin senaatti vahvisti piirustukset. Kirkko vihittiin vuonna 1891. Muutostöitä: Pannuhuone, suunnittelijana arkkitehti Bertel Liljequist vuonna 1939. Sakariston ja kuorotilojen muutos, suunnittelijana arkkitehti Erkki Heloma vuonna 1967.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Oy Teboil Ab rakennutti aivan Tapaninkylän ja Malmin rajalle vuonna 1967 huoltamon, jonka suunnitteli A. E. Myllylä. Huoltamon alkuperäisiä tiloja olivat pesuhalli, voiteluhalli, myymälä, kahvio keittiöineen, konttori ja henkilöstötilat. Muutoksia: Varsinaisen huoltamorakennuksen koillispuolelle erillinen teräsrankorakenteinen ulkopesupaikka (Reino Arola (?) / Oy Teboil Ab 1973). Väliseinämuutoksia, kahvilan ja myymälän välille parempi yhteys, sisäänkäynnin muutos lounaan puoleiselta seinältä kaakon puolelle, konttorin siirto entisen tuulikaapin paikalle, ikkunajaon muutos, julkisivujen mineriittiverhouksen muutos valkoiseksi profiilipelliksi, mittarikatoksen rakentaminen huoltamorakennuksen kaakkoispuolelle (Reino Arola (?) / Oy Teboil Ab 1979 - 1981).
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Vuosina 1928-1931 kaasulaitosta laajennettiin. Rakennettiin uusia viistokamariuuneja, kaasusäiliö, uusi kojehuone ja puhdistuslaitos. Kaasusäiliö on, samoin kuin vanhempi kaasusäiliö, tyypiltään teleskooppisäiliö ja kooltaan suurempi, 50 000 kuutiometriä. Kaasukellossa ei ole suojarakennusta, vaan paljas teräskehikko. Kaasusäiliön on valmistanut Kone ja Siltarakennus Oy. Perustustyöt valmistuivat vuonna 1927. Kaasusäiliön teräskupu painui sisään vuonna 2011 lumen painosta. Sisempi kaasusäiliön teleskooppirakenne jouduttiin purkamaan hätätyönä vuonna 2012-2013. Teräskellosta on jäljellä teleskooppia tukenut ristikkorakenne ja alin kaasukaukalon suojarakenne, teleskooppisäiliö on siis purettu. Teleskooppirakenteen rullanostimet kunnostettiin, maalattiin ja sijoitettiin Kaapelitalon käyttöön.
Albert Petreliuksen katu 4 A on osa Albert Petreliuksen kadun asuinrakennusryhmää, jonka rakennukset ovat julkisivuarkkitehtuuriltaan hyvin samankaltaisia. Kahdeksan rakennuksen kokonaisuuden on suunnitellut kolme eri arkkitehtitoimistoa. Näistä Albert Petreliuksen katu 4 A sijoittuu korttelin pohjoispuolelle Jokiniemenkadun varrelle. Vuonna 1995 valmistuneen asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Björkstam-Heino-Kostiainen, pääsuunnittelijana Eero Kostiainen. Rakennus on neljän rapun lamelli, joka kytkeytyy pohjoispäädyssä Albert Petreliuksen katu 4 B:n korttelin kulman muodostavaan taloon. Rakennuksen Jokiniemenkadun suuntainen rakennusmassa yhdistyy porttiaiheella Albert Petreliuksen katu 3:n asuinkerrostaloon. Asuinkerrostalo muodostaa paikoin avonaisen kehän yhdessä muiden Albert Petreliuksen kadun rakennusten kanssa. Tämän kehän sisäpuolelle jää kaksi pistetaloa ja kiinteistöjen sisäpihat. Rakennuskokonaisuuden julkisivuarkkitehtuurin yleisilme on varsin yhtenäinen, vaikka yksittäisillä rakennuksilla on omat erityispiirteensä. Jokiniemenkadun puoleiset lamellit yhdistävä porttiaihe on selvän historistinen. Symmetrisesti sommiteltua porttiaihetta kiertää kevytrakenteinen hylly ja keskeltä halkoo korkea ikkuna. Albert Petreliuksen katu 4 A:n asuinkerrostalon julkisivut ovat pääosin valkobetonia, paikoin vaaleansinistä ja vaaleankeltaista kaakelipintaa. Yksityiskohdissa on käytetty tummansinistä terästä. Vesikatto on punaista betonitiiltä. Rakennus on todettu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi Vantaan 1980–1990-lukujen rakennuskannan inventoinnissa.
Kaivokselan vesitorni sijaitsee Kaivospuiston jyrkkärinteisen mäen huipulla, Pohjois-Kaivokselassa. Torni on rakennettu kaupunginosan korkeimmalle kohdalle, joka on 54 metriä merenpinnan yläpuolella. Noin 30 metriä korkea torni on valmistunut vuonna 1966 ja se toimii nykyään sääasemana. Vantaalla valmistui 1960-luvulla kolme vesitornia. Kaivokselan vesitorni kuuluu yksijalkaisiin ja ylävesisäiliöllä toimiviin vesitorneihin. Säiliön tilavuus on 200 kuutiometriä, ja se on varsin pieni Vantaan 1970-luvulla rakennettuihin torneihin verrattuna. Tornin on suunnitellut arkkitehti Aarne Ehojoki, joka on vastannut myös Kaivokselaan asuntoalueen ja ostoskeskuksen sekä sittemmin puretun kirkon suunnittelusta. Kaivokselan vesitornin ympäristö on muuttunut hyvin vähän sen rakennusajankohdan jälkeen ja alueen rakennuskanta on lähes ennallaan. Kaivokselan vesitorni kuuluu maakunnallisesti arvokkaaseen 1960-luvun rakennuskokonaisuuteen. Torni on tärkeä maamerkki ja pelkistetty, arkkitehtonisesti korkeatasoinen tekninen rakennus. Kaivokselan alkuperäiseen aluerakentamiseen liittyi oma vesihuoltoyhtiö. Vesitorni on rakennettu Kaivokselan alueen korkeimpaan maastokohtaan ja se nousee puun latvuston yläpuolelle, 1960-luvun horisontaalisten asuinrakennusten ja matalien julkisten rakennusten kontrastina. Kaivokselan ja Louhelan alueet poikkesivat Vantaalla kunnallisesta vesihuollosta, sillä Kaivokselan Vesi Oy huolehti vedenjakelusta näillä alueilla pitkään ja pumppasi torniin vettä Vetokannaksen vedenottamolta. Kaivokselan alue liittyi kaupungin vesijohtoverkostoon vuonna 1985, jolloin Kaivokselaan alettiin jakaa vettä Myyrmäen vesitornista ja Kaivokselan vesitorni poistui vesihuoltokäytöstä. Torni muutettiin vuonna 1992 Ilmatieteen laitoksen säätutkaksi. Muutoksen myötä tornin katolle nousi valkoinen, hehkulamppua muistuttava sääpallo, joka mittaa sademääriä.
Kaivoksela on ensimmäinen aluerakentamiskohde Vantaalla. Alueen merkitys liittyy erityisesti kaavoituksella toteutettuun monumentaaliseen, maastoon sovitettuun rakennusten muodostamaan kokonaisuuteen. Rakennuskaavan alueelle laati arkkitehti Olli Kivinen vuonna 1961. Kaivokselan erityispiirre on, että yksi arkkitehti, Aarne Ehojoki, on suunnitellut kaikki alueen rakennukset, niin asuinrakennukset, koulun, ostoskeskusken, kirkon kuin vesitorninkin. Ehojoen suunnittelema Kaivokselan ostoskeskus valmistui kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli valmis loppuvuodesta 1962 ja viimeinen vaihe kolme vuotta myöhemmin. Rakennusryhmä muodostui alun perin pientä aukiota kehystävästä kolmesta, yhtenäistä ilmettä noudattavasta matalasta rakennuksesta. Kaikki kolme rakennusta ovat olleet läpikuljettavia niin, että yhteinen vesikatto suojaa käytävää kahden osan välissä. Rakennukset edustavat 1960-luvun lähiöille ominaista uuttaa ostoskeskusrakentamista, jonka arkkitehtuuriin kuuluvat horisontaalisuus, suuret näyteikkunat, tasakatto ja korostuneet ulkonevat räystäät. Ostoskeskuksen ensimmäisenä rakennettu osa on purettu tulipalon jälkeen ja sen tilalle on valmistunut uusi asuinkerrostalo. Ostoskeskuksen rakennukset ovat rinteessä ja aukiolta avautuvat avarat näkymät. Rakennusten väleistä on useita reittejä alatasolle erilaisia portaita pitkin. Kaivosvoudintien puoleisissa korkeissa sokkelikerroksissa on myös alatasolle avautuvaa liiketilaa. Vesikattoa kannattaa kaksinkertainen, ristikkäinen palkisto. Betoniset primääripalkit näkyvä räystäslipan alapuolella. Sekundääriset liimapuupalkit ja niiden muodostama hyvin loiva harjakatto jäävät peittoon otsan taakse. Seinät ovat joko koko pituudeltaan umpinaiset tai kokonaan näyteikkunaa. Umpiosissa on yläikkunoita, mutta ne eivät muodosta yhtenäistä ikkunanauhaa. Välikäytävien seinäpinnat ovat kokonaan näyteikkunaa.
historia: Rakennus- ja käyttöhistoria: Kristillistä nuorisotyötä harjoittava Helsingin Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (HNMKY) rakennutti maan ensimmäisen nuorisotalon Vuorikatu 17:ään 1900-luvun alussa. Vuonna 1907 valmistuneessa rakennuksessa toimi myös HNMKY:n omistama majoitusliike Hotelli Hospiz. Vuorikadun rakennuksen lisäksi HNMKY omisti sen vieressä olevan Vuorikadun ja Puutarhakadun kulmatontin sekä sillä sijaitsevan matalan puutalon. Puutalon tilalle suunniteltiin 1930-luvulla uusi ja tehokkaampi kivitalo, jonka piirustukset arkkitehdit Martti Talvioja ja Kaj Englund laativat. Suunnitelmien toteutuminen kuitenkin siirtyi HNMKY:n ostettua kesäkuussa 1937 Helsingin kaupungin järjestämässä huutokaupassa myös Puutarhakadun ja Kaisaniemenkadun kulmatontin mataline kivitaloineen. HNMKY:n tonteille laadittiin uusi asemakaava, joka sai lainvoiman vuonna 1940. HNMKY tilasi uudet, Vuorikadulta Kaisaniemenkadulle asti ulottuvan rakennuksen suunnitelmat professori Yrjö Lindegreniltä. Vuoden 1939 alussa rakennushankkeen olisi saattanut aloittaa, mutta taloudellisista syistä rakentamiseen ei kuitenkaan ryhdytty. Hanketta siirsi edelleen sotien aika sekä yhdistyksen toisen maailmansodan jälkeen heikentynyt taloudellinen tilanne ja sodanjälkeinen poliittinen tilanne. 1950-luvulle tultaessa HNMKY alkoi jälleen suunnitella tonttien rakentamista. Vanhat puutalot ja kivirakennus purettiin elo-syyskuussa 1955, ja keväällä 1956 pääurakoitsija Rakennusliike Otto Wuorio aloitti Aarne Hytösen ja R-V. Luukkosen toimiston suunnitteleman talon rakennustyöt. Pääpiirustukset oli allekirjoittanut Aarne Hytönen. Harjannostajaisia vietettiin joulukuussa 1956 ja talon vihkiäisjuhlia joulukuussa 1957. Rakennusta varten perustetun Kiinteistö Oy Kaisaniemenkatu 10:n ensimmäisiä osakkaita olivat HNMKY:n lisäksi Kirkon Keskusrahasto ja Kirkon Perhe-eläkekassa, Metsäliitto, Kansallis-Osake-Pankki, Suomen Rautatieläisten Liitto ry., Siipipyörä Oy ja Tukkuliike Kello-Tuomi Oy. Myymäläkerroksessa oli KOP:n konttori, kangaskauppa, turkiskauppa sekä kahdeksan sisämyymälää Puutarhakadun puolella. Toisessa kerroksessa oli mm. NMKY:n kahdensadan asiakaspaikan ravintola. Viidennessä ja kuudennessa kerroksessa oli mm. HNMKY:n omistaman Hotelli Hospizin majoitustiloja. Ylimmässä kerroksessa Vuorikadun puolella oli lisäksi yhdistystoimintaa palveleva voimistelusali. Rakennus on ollut vuosikymmenten aikana eri vuokralaisten käytössä. Vuonna 1993 majoitusliikkeen nimi muutettiin Hotel Arthuriksi NMKY:n perustajajäseniin kuuluneen professori Arthur Hjeltin mukaan. Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskus on toiminut Kaisaniemenkadun liiketilassa vuodesta 2002 lähtien. Rakennuksessa tehtiin 1960-luvulla vähäisiä muutoksia. 1970-luvulla tehtiin sisäisiä muutoksia lähes kaikissa kerroksissa. Esimerkiksi toisessa kerroksessa muutettiin konttoritilaa myymälätilaksi, ja kahdeksannessa kerroksessa entinen kerhohuone muutettiin kauneushoitolaksi. 1980-luvulla pankin konttoritilat muutettiin myymäläksi. 1990-luvun lopussa Kaisaniemenkadun puolella ensimmäisen kerroksen myymälätila ja toisen kerroksen toimistotila muutettiin kerhotilaksi. 2000-luvun alussa tehtiin näyteikkunoita ja sisäänkäyntikatoksia koskeneita muutoksia. Kaisaniemenkadun päätyyn maalattiin Fazerin liikemainos 2000-luvun puolivälissä. Rakennuksessa tehtiin peruskorjaus vuonna 2007, missä yhteydessä myös seitsemäs kerros muutettiin toimistokäytöstä hotellikäyttöön. Vuonna 2010 Kaisaniemenkadun puoleiseen ensimmäisen kerroksen kokoontumistilaan tehtiin kahvila ja rakennuksen päätyyn maalattiin uusi taideteos. 2010-luvun kuluessa myös kolmannessa ja neljännessä kerroksessa on muutettu toimistotilaa hotelliksi.