Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyöni tavoitteena oli äänittää levyllinen svengaavaa jazzmusiikkia pianotriollani ja tarkastella omaa soittoani analyyttisesti. Tarkoituksena oli paitsi saada aikaan hyvä äänite, myös selvittää mitä improvisoidun sooloni aikana tapahtuu ja näin oppia soittamaan paremmin. Valitsin äänitetyistä kappaleista yhden, There Is No Greater Bluesin, johon soittamastani soolosta tein transkription. Työni kirjallisessa osiossa analysoin sooloa nuotti- ja kuulokuvan perusteella eli kyseessä on laadullinen tutkimus. Esittelen soolossa esiintyviä musiikillisia ilmiöitä ja vaikutteita niiden takana. Nämä rytmiset, melodiset ja harmoniset ilmiöt ovat yleistä jazzmusiikin kieltä, jota voi kuulla monien mestareiden levyillä - olenkin useissa kohdissa viitannut levyesimerkkeihin esitellessäni eri ilmiötä. Työssä käytetään paljon käsitteistöä, joka vaatii lukijalta perehtyneisyyttä jazzmusiikin teoriaan. Käsitteitä ja termejä on niin paljon, ettei niitä kaikkia voi mitenkään avata tämän työn puitteissa. Lukijan tulisi tuntea perusteet Mark Levinen Jazz Piano Bookista. Toki työtä voi myös lähestyä ottamalla transkription esiin ja alkamalla soittaa. Sopivalla tasolla olevalle jazzista kiinnostuneelle lukijalle työ voi tarjota keinovalikoimaa improvisointiin instrumentista riippumatta.
Opinnäytetyössäni tutkin rumpujen vispiläsoittoa. Työni tavoitteena oli tehdä soitonopas vispiläsoitosta. Rajasin oppaani aiheeksi tuulilasinpyyhinkuvioksi kutsumani soittokuvion harjoittelun ja sen varioinnin. Opinnäytetyö sisältää soitonoppaan, oppaaseen liittyvän dvd:n sekä raporttiosion, jossa esittelen työni tavoitteet ja käyn läpi oppaani harjoitukset. Työni tutkimusmenetelmänä on toimintatutkimus, jonka lähtökohtana on käytännönläheisyys ja tutkittavan aiheen kehittäminen. Tutkimusaineistoina käytin soitonoppaita ja opettajiltani saamiani opetusmateriaaleja. Tekemäni opetusmateriaali soveltuu sekä aloittelijalle että pidemmällä vispiläsoiton opiskelussaan olevalle soittajalle. Oppaassa kerron ensiksi neljästä vispilöllä käytettävästä peruslyönnistä joita seuraa tuulilasinpyyhinkuvion esittely. Opas jatkuu tuulilasinpyyhinkuvion yksinkertaisilla aksenttiharjoituksilla ja etenee kuvion yhä monimutkaisempiin variaatioihin. Lisäksi kuvasin oppaan harjoitukset dvd:lle. Opas soveltuu sekä itseopiskeluun että soittotunneilla käytettäväksi. Vispiläsoitosta on tehty muutamia soitonoppaita ja aihetta sivutaan useassa rumpujensoiton yleisop- paassa. Halusin työssäni lähestyä aihetta muista oppaista poikkeavalla tavalla keskittymällä vain yhteen vispiläsoiton osa-alueeseen.
Opinnäytteeni kuvastaa kehitystäni jazzimprovisoijana viimeisen neljän vuoden aikana. Työ koostuu kolmesta osasta: Ensimmäisessä osassa olen transkriptoinut sekä analysoinut sooloni jazzmusiikillisen kehitykseni alkumetreiltä. Toisessa osassa transkriptoin Sarah Vaughanin, Betty Carterin ja Chet Bakerin sooloja sekä analysoin heidän vaikutuksia omaan improvisointiini. Kolmannessa osassa analysoin transkriptoidun keväällä 2013 äänitetyn sooloni sekä vertailen yllämainittujen jazzmuusikkojen vaikutuksia soolossani. Materiaalin kokoamista varten kuuntelin sekä omia että yllämainittujen artistien levyjä. Luin englanninkielistä jazzkirjallisuutta sekä mm. Mirja Mäkelän Sibelius Akatemiaan tekemänsä kirjallisen työn jazzillisesta lauluimprovisaatiosta. Opinnäytetyö on tarkoitettu luettavaksi musiikin ammattilaisille sekä jazzista kiinnostuville, mutta kuitenkin jo tietyn jazzmusiikillisen improvisaatiotason saavuttaneille jazzmusiikin soittajille ja laulajille. Työ sisältää runsaasti musiikillisia termejä, joiden avulla on helppo kuvastaa jazzmusiikissa olennaisia ilmiöitä. Työni tarkoitus oli analysoida, miten kehitykseni jazzimprovisoijana on tapahtunut, ja sitä kautta visioida tulevaisuutta ns. jazzinstrumentalistina. Työni tarkoitus toteutui. Työni ohella huomasin kehittyneeni korvien varassa olevasta improvisoijasta enemmän tietoiseksi improvisoijaksi. Tutuksi tulivat erilaiset harmoniset sekä rytmiset ilmiöt, jotka tekevät sooloista mielenkiintoisemman. Kirjoittaessani opinnäytetyötä, huomasin, että omista esikuvistani saamat vaikutukset tulivat selkeästi esiin analysoidessani omia soolojani. Huomioidessa kehitystäni jazzlaulajana viimeisen neljän vuoden aikana voin hyvin visioida realistisesti, millaiseksi improvisoijaksi voisin tästä lähtien kehittyä.
Kandidaatintutkielma käsittelee musiikin ja kielen rytmiikan välistä mahdollista yhteyttä keskittyen erityisesti murteiden mahdolliseen vaikutukseen sävellettyyn musiikkiin. Kielitieteen työkalua normalized pairwise variability index (nPVI) on sovellettu artikkeleissa musiikin rytmiikan mittaamiseen. Työssä on poikkitieteellinen kielitieteellinen elementti ja keskeisimpiä käsitteitä on painoajoitteisuus ja tavuajoitteisuus. Menetelmänä on kartoittava kirjallisuuskatsaus ja tutkimus on laadullista. Aineisto on numeraalisesti ilmaistavissa nPVI-arvoilla, joten tutkimus on osaltaan myös määrällistä ja mitattavissa olevaa. Tutkimusote on abduktiivinen, sillä teoreettinen viitekehys löytyy, mutta aineisto on myös keskeisessä asemassa. Tulokset, jotka kerättiin murteiden vaikutuksesta musiikin rytmiikkaan, esitellään lopuksi ja esitetään pohdintaa tulosten pohjalta.
Tämä tutkielma on osa taiteellista tohtorintutkintoani, jonka aihe on 1960-luvun Blue Note aikakausi ja Wayne Shorterin Speak No Evil -äänilevy. Tutkielmassani "Speak No Evil – Herbie Hancockin pianosoolojen analyysi jazzpianistin työvälineenä" tarkastelen Speak No Evil -levyä ja Blue Note -levy-yhtiön taustaa. Vuonna 1964 äänitetyllä levyllä yhdistyvät hard bop vaikutteet ja modaaliset elementit. Tutkielmassani olen nuotintanut levyllä olevien kuuden Shorterin sävellyksen teemat. Siinä on mukana myös transkriptiot kaikista äänitteen pianosooloista, joitakin esimerkkejä pianosäestyksestä sekä kahden kappaleen saksofoni- ja trumpettisoolot. Tutkielman keskeinen tavoite on Hancockin improvisoitujen soolojen ja soittotyylin tutkiminen. Transkriptioita hyväksi käyttäen olen etsinyt Hancockin ilmaisulle tyypillisiä piirteitä. Olen pyrkinyt löytämään tapoja, joilla pystyn soveltamaan löytämiäni asioita omaan soittooni. Analyysien tekemisen välineenä on työssäni ollut soolojen nuotintaminen ja niiden soittaminen. Päästäkseni sisälle musiikin yksityiskohtiin olen pyrkinyt jäljittelemään alkuperäistä versiota mahdollisimman tarkasti soittamalla sitä levyn mukana. Imitointivaiheen jälkeen seuraa emulointi eli soveltaminen. Erityisesti rytmiikkaan ja fraseeraukseen liittyvät seikat olen omaksunut matkimalla äänitettä, koska jazzrytmiikan erityispiirteet eivät käy ilmi nuottikuvasta. Melodiaan ja harmoniaan liittyviä havaintoja olen sen sijaan pystynyt tekemään helpommin suoraan transkriptioista. Olen tehnyt huomioita esimerkiksi harmonian ja melodian välisestä suhteesta sekä sijaissointujen käyttötavoista. Hancockin ilmaisulle tyypillisiä piirteitä ovat vahva ja monipuolinen rytmiikan käsittely, melodisten motiivien käyttö soololinjoissa sekä harmonian hienostunut käsittely ja variointi. Olen omaksunut Hancockin soitosta tapoja muunnella sävellyksen harmoniaa esimerkiksi superimpositioita ja modaalisia muunnesointuja käyttäen. Olen tavoitellut Hancockin rytmistä fraseerausta etsimällä tietynlaisen fyysisen tuntemuksen käsiin ja sormiin. Jatkotutkintoprosessin aikana tapahtunut kehitykseni muusikkona on rakentunut useiden pienten oivallusten kautta. jazz, piano, improvisaatio, Blue Note, Herbie Hancock, Wayne Shorter, Speak No Evil, transkriptio
Opinnäytetyöni on portfoliota muistuttava koonti Metropolia Ammattikorkeakoulun aikana suorittamistani musiikkialan työtehtävistä. Tutkimuskysymykseni olivat: (1) Minkälaisia valmiuksia Metropolian pop/jazz-linjan muusikon suuntautumisvaihtoehdon instrumentalistin koulutusohjelma on minulle antanut? (2) Millä tavalla olen työllistynyt koulussa opiskelemieni vuosien aikana? (3) Minkälaisia asioita työelämässä on tullut vastaan, joiden pohjalta Metropolia Ammattikorkeakoulun työelämälähtöistä opetusta voisi kehittää? Työssäni listasin työtehtäväni tapauskohtaisesti ja niiden esittelyn jälkeen pohdin niissä vastaantul leita seikkoja ja vertasin työtehtävän asiasisältöä Metropolia ammattikorkeakoulun pop/jazz-linjan instrumentalistin suuntautumisvaihtoehdon opetuksen sisältöön. Tuloksena syntyi narratiivinen, toisin sanoen subjektiivisen kerronnallinen tutkimustulos Metropolia Ammattikorkeakoulun pop/jazz-linjan opetuksen sisällön kohtaamisesta työelämän kanssa. Tavoitteena oli tulosten pohjalta antaa yhdenlainen kuvaus koetusta opetuksen sisällöstä ja vastaantulleesta työelämästä ja tällä tapaa tuoda esille asiota mahdollisesta Metropolia Ammattikorkeakoulun pop/jazz-linjan muusikon koulutuksen kehittämisestä.
Opinnäytetyöni on kuvaus King Kahuna -yhtyeen debyyttialbumin The Big Score suunnittelu- ja sävellysprosessista. Kuvailen yhtyeen alkuperäistä konseptia ja tuon ilmi omia ajatuksiani instrumentaalimusiikin säveltämiseen liittyen sekä ideoita tämän projektin taustalla. Ensisijaisena tavoitteenani oli tehdä mahdollisimman tyylikäs ja yhtenäinen albumikokonaisuus, minkä vuoksi päädyin teemalevyyn. Esittelen lyhyesti teemalevy-käsitteen historiaa ja tuon esille muutamia mielestäni tyylikkäitä ja onnistuneita albumeita. Lisäksi analysoin musiikillisia ja ulkomusiikillisia inspiraation lähteitäni, joiden pohjalta olen muodostanut oman versioni tyylikkäästä albumikokonaisuudesta. Koen myös aiheelliseksi käsitellä levyn kansitaidetta ja suunnittelua osana tätä prosessia, jotka ovat molemmat tässä tapauksessa yhtä tärkeitä prosessin osia kokonaisuuden kannalta kuin itse musiikillinen sisältö. Pyrkimyksenäni oli säveltää mielikuvia herättelevää musiikkia ja yksityiskohtaisen teoreettisen musiikkianalyysin sijaan pyrin tuomaan esille sen, mitä olen missäkin tilanteessa yrittänyt kuulijalle viestittää. Tämä vaatii toki jossain määrin perinteistä analyysia, mutta lähinnä kyse on tunnelmista, ja tunnelmat taas kytkeytyvät vahvasti elokuvamusiikkiin, josta olen pääasialliset vaikutteeni ammentanut. Inspiraation lähteeni kuuluvat selkeästi musiikistani ja käyn ne myös tarkasti läpi tässä tekstissä. Lisäksi esittelen lopuksi levyn kolme ensimmäistä temaattisesti yhteydessä olevaa kappaletta nuottiesimerkein, joista käy ilmi teemojen variaatiot kappaleiden kesken.
Sähkökitara on kavala instrumentti niin harrastelijoille kuin ammattilaisillekin, sillä se tarjoaa lukemattomia ulkoisia soundinmuokkausvaihtoehtoja, jolloin itse soittaminen saattaa helposti taantua välineurheiluksi. Opinnäytetyöni tarkoituksena on katsoa instrumentin sisään ja selvittää, kuinka monipuolisesti soundiin on mahdollista vaikuttaa käyttämällä pelkkiä kitaran omia kontrolleja. Yhtenä lähestymistapana voidaan pitää tilannetta, jossa käytössä on vain yksi särösoundi, josta on tarkoitus saada mahdollisimman paljon irti koskematta mihinkään muuhun kuin kitaraan itseensä. Käyn tekstissäni läpi yksikelaisten mikrofonien ja humbuckerien eroja sekä kuvailen, miten volume- ja tonepotentiometrit sekä mikrofonivalitsin toimivat. Kerron myös treble bleed -modifikaation hyödyistä sekä demonstroin muutamaa eri särötyyppiä ääninäytteiden kanssa. Käytän paljon teknisiä termejä, mutta pyrin selittämään ne niin, että elektroniikkaan perehtymätönkin henkilö kykenee ymmärtämään lukemaansa. Toivon opinnäytetyöni auttavan niin harrastajia kuin ammattilaisiakin ymmärtämään sähkökitaran toimintaa paremmin, mutta ennen kaikkea koen onnistuneeni silloin, jos siitä on pedagogista hyötyä soitonopettajille ja bändiohjaajille. Soundin ja dynamiikan hallinta on liian helposti varjoon jäävä aihe, josta on bändisoitossa suurta etua niin live- kuin äänitystilanteessakin.
Studien fokuserar på jazzimprovisationsundervisning inom högre musikutbildning. Syftet med undersökningen är att beskriva den enskilda musikaliska utvecklingen inom jazzimprovisation och hur man kan förhålla sig till den som musiker och pedagog. Forskningsfrågorna är hur jazzpianolärare beskriver processen att utvecklas till improvisationsmusiker (1) och hur jazzimprovisationsundervisningen ser ut i högre musikutbildning (2). Den teoretiska referensramen grundar sig på dikotomin mellan informell och formell jazzutbildning. Jazzen har en informell tradition av lärande som i samband med akademiseringen av genren har formaliserats. Den akademiska jazzutbildningen bygger därför på både informella och formella perspektiv, som avspeglar sig i de pedagogiska metoderna. En liknande tudelning finns mellan idiomatisk och fri jazzimprovisation. Följaktligen blir jazzimprovisation utmanande att undervisa i didaktisk mening, och lärarens roll i de studerandes musikaliska utveckling blir svår att definiera. Studien har genomförts med en hermeneutisk ansats genom kvalitativa intervjuer av pianolärare. Resultatet belyser hur informell och formell jazzutbildning samverkar både inom och utanför de akademiska jazzutbildningarna. Institutioner med jazzutbildningsprogram ger ett sammanhang för musikstuderande att verka inom. Formaliseringen av jazzgenren gör den lämplig för akademiska studier, samtidigt som informellt lärande har betydelse för studerandes musikaliska utveckling. Utgående från intervjuerna är både idiomatisk och konstnärlig improvisation viktigt för jazzmusikstuderandes utveckling, vilket bör beaktas i både utbildningsprogram och undervisning.
Tässä opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa on käsitelty uusien jazz-sävellyksieni syntyprosessia ja tarkasteltu analyyttisesti niiden sisältöä. Sävellyksissä on nähtävissä uudenlainen ja uusia hybridiasteikkoja sisältävä modaalinen ajattelutapa, uusia sointuhajotuksia sekä symmetrian esiintyminen sekä asteikoissa että sointuhajotuksissa. Opinnäytetyöni taiteellinen osuus oli KUJE (Kokkola Ultra Jazz Ensemble) -yhtyeen konsertti Vohveli Jazz -tapahtumassa 3.7.2013 Kokkolassa. Konsertissa kantaesityksensä sai viisi uutta säveltämääni ja tämän opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa analysoimaani jazz-teosta. Kirjallisessa osuudessa on esitetty myös yhteenveto muusikoiden haastattelujen vastauksista, joiden avulla on pyritty analysoimaan toimintaani sävellyksieni ohjeistajana, toimintaani muusikkona sekä osaamistani säveltäjänä. Kollektiivinen kokemuksellinen oppiminen korostui voimakkaasti tämän työn kohdalla. Sävellyksien valmistuttua jaoin niistä nuotit muusikoille, ja ensimmäisten ohjaamieni harjoitusten jälkeen tein niihin muutoksia saamani palautteen pohjalta. Useat sävellysten sisältämät uudet musiikilliset elementit olivat muusikoille heitä inspiroivia, ja heidän oppimishalukkuutensa ja motivaationsa vaikutti erittäin korkealta. Oma innostukseni ja musiikilliset innovaationi saivat lisäpontta prosessin jatkuessa juuri hyvän palautteen ja prosessin kokonaisvaltaisen reflektoinnin johdosta. Osa tästä opinnäytetyöhöni sisältyvästä materiaalista on jo siirtynyt opetusmateriaaliksi kokonaisina sävellyksinä. Joistakin yksittäisistä sävellysten musiikillisista ilmiöistä tai yksityiskohdista on myös tullut oivaa opetusmateriaalia.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli koota pedagoginen opas ns. bändiohjauksen konsepti aloittavalle opettajalle, joka hahmottaisi mitä asioita opetuksen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon, jotta osallistumiskynnys olisi sopiva ja harrastaminen palkitsevaa. Opasmateriaali on kohdistettu kaikille opiskelijoille ja tavoitteena oppaassa on että opetukseen voi osallistua matalalla kynnyksellä ilman aiempaa soittokokemusta ja pääsykokeita. Nuottien tai sointumerkkien tuntemusta ei edellytetä. Työssä on kaksi osaa. Raporttiosassa selvitän lähteiden avulla mm. eri oppimisympäristöjen, oppimistapojen ja ryhmän vuorovaikutuksen vaikutusta bändiohjaukseen käytännössä sekä vertailen lähdemateriaaleja omiin opetuskokemuksiini. Keskeiseen rooliin lähteissä ja omassa opetuksessani nousi oppilaslähtöisyys, oppijan tarpeet ja motivaatio, sekä palautteen antaminen. Työni toinen osa on opaskirja, johon on koottu vinkkejä ja harjoitteita samaan paikkaan ja helposti saataville mm. eri soitinten alkeista, musiikin hahmottamisen opettamisesta, erilaisista merkintätavoista ja nuotinluvun alkeista. Käyn opaskirjassa läpi myös soitettavien stemmojen ja sointujen yksinkertaistamisen periaatteen. Oppaan nuottimateriaali on tarkoitettu käytettäväksi tunnilla opetuksen tukena. Opasosa ei ole saatavilla työn liitteenä. Työstä on ollut itselleni suurta hyötyä opettajana ja toivon sen auttavan uusia opettajia heidän valmistautuessa ohjaamaan bänditunteja.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää saksofonin virittämisen yksityiskohtia ja niiden vaikutuksia käytännön virittämiseen. Työ koostui tiedonhakuosasta, jossa etsittiin tutkittua tietoa saksofonin virityksestä sekä koeosasta, jossa löydettyjä tietoja sovellettiin käytännössä. Työssä löydettyjä tietoja on mahdollista hyödyntää sekä saksofonin soiton opetuksessa että oman soittamisen kehittämisessä. Saksofonin virityksestä löytyi tietoa eri yliopistoissa tehdyissä tutkimuksissa, mutta myös saksofonin soitto-oppaista sekä internetsivuilta. Keskeisiä aiheita olivat suukappaleen sijainti, saksofonin lehden paksuus, viritystavat, suukappaleen ominaisuudet sekä soittajan soittotapa. Osa tiedonhakua oli myös äänen fysiikan ymmärtäminen, sillä fysikaaliset ilmiöt linkittyvät keskeisesti aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Koeosassa tutkittiin eri soittajien viritystä, pyrkien todentamaan löydettyjen tietojen oikeellisuus. Kokeessa mitattiin soittajan vire sekä suukappaleen sijainti useilla eri asetuksilla. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt soittivat kaikki samalla soittimella, suukappaleella sekä samoilla lehdillä. Tutkimukseen osallistui työn tekijän lisäksi neljä muuta saksofonistia. Opinnäytetyön koeosiosta rajattiin pois paljon mahdollisia aiheita, kuten esimerkiksi eri saksofonien vire-erot, erilaisten suukappaleiden vaikutukset sekä soittajien soittotapaan liittyvät mittaukset. Kokeiden keskeisimpien tulosten mukaan 1) paksumpi lehti nostaa virettä, 2) saksofonin suukappaleen siirtäminen vaikuttaa eri ääniin eri verran, 3) soittaja pystyy vaikuttamaan vireeseen soittotavallaan, 4) eri soittajien välillä on vire-eroja, 5) suukappaleen siirtäminen 1 cm muuttaa virettä keskimäärin 43,52 senttiä (lähes neljäsosasävelaskeleen) ja 6) saksofoni on parhaiten vireessä keskirekisterissä. Tulosten keskiarvot vaikuttivat mukailevan lähteissä esitettyjä teorioita, mutta yllättävää oli se, että yksittäisellä soittajalla tulokset eivät usein tukeneet teorioita lainkaan. Soittajan kyky vaikuttaa vireeseen oli suurta, jolloin soittaja pystyy esimerkiksi korjaamaan muutaman millimetrin heiton suukappaleen sijainnissa, virittämään soittaessa eri viritysjärjestelmien mukaisesti tai korjaamaan soittimensa epävireisyyttä. Yhteenvedossa todettiin, että saksofonin viritys on hyvin yksilöllistä, eikä viritykseen liittyvistä teorioista voi vetää suoraan johtopäätöksiä omaan soittamiseen. Samassa esitettiin kuitenkin ajatus, että vireessä soittamisen ongelmatilanteiden ratkaisuun voi löytyä työkaluja tästä opinnäytetyöstä.
Opinnäytteeni koostuu kahdesta osasta: Liitteenä olevasta oppimateriaalista (Laulattaa! Rytmiä sarvista!) sekä sen tekoprosessia analysoivasta osasta. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen, laadullinen toimintatutkimus ja kehitystyö. Raportti on prosessin kuvaus ja analyysi oppimateriaalin toimivuudesta. Rajatakseni aihettani tein kyselyn, jonka lähetin 50 tuntemalleni laulajalle. Kyselyllä toivoin saavani tietooni aihealueita jazzmusiikissa, jotka tuottavan päänvaivaa opettaessa ja opiskellessa. Kyselyn tuloksena kehitin laulajille oppi- ja opetusmateriaalia jazzmusiikkiin keskittyen rytmiikan alkeisiin: neljäsosaan, sen synkopointiin ja kahdeksasosiin sekä suorassa että kolmimuunteisessa rytmiikassa. Materiaalin kokoamista varten tutkin englanninkielisiä oppikirjoja, tutustuin englannin ja suomen kielen fonetiikkaan sekä erilaisiin oppimistyyleihin. Erityisesti keskityin työssäni eri aistikanavien huomioonottamiseen opetuksessa ja oppimateriaalissa. Tutustuin teorian kautta auditiivisiin, kinesteettisiin ja visuaalisiin oppijoihin ja pyrin ottamaan heidän erikoistarpeensa huomioon ohjeistuksessa sekä materiaalia valmistaessani. Keräämäni oppimateriaalin testasin oppilaillani jotka olin valinnut havaintokanavatestejä apuna käyttäen. Testioppilaita oli kolme: kinesteettinen, auditiivinen ja visuaalinen koehenkilö. Työni tarkoitus tehdä suomen kielellä laulajille apuja jazzmusiikkiin, toteutui. Onnistuin pitämään laajan työni riittävän suppeana saadakseni sen mahtumaan annettuihin opinnäytetyön raameihin. Tutkimusta ja kehittämistyötä aion jatkaa maisteriopinnoissani Sibelius-Akatemiassa.
Työni käsittelee Heads And Tales-yhtyeen levyn nimeltä Looking For An Answer miksaamista. Viittaan välillä jonkin verran äänitysprosessiin siltä osin, mikä kiinnostaa miksaamisen näkökulmasta. Miksauksen suoritin Pro Tools 9-ohjelmalla pluginien ja muutaman ulkoisen laitteen avulla. Miksausprojekti tehtiin 2.- 17.4 2011 välisenä aikana Murtosointu-studiolla Keravalla. Miksauksen jälkeen lähetin tiedostot suoraan sähköisesti masterointistudio Studio Virtalähteelle. Kerron työssäni huomioita miksausprosessista vaihe vaiheelta. Esittelen myös yleisimmät miksauksessa käytettävät prosessointilaitteet ja miten ne toimivat. Kerron myös kahden kappaleen miksaamisesta yksityiskohtaisemmin. Lisänä ovat sessiosta otetut kuvat. Meillä ei ollut kovin montaa päivää aikaa miksausprosessiin. Varsinkin siihen nähden lopputulos oli mielestäni kohtalaisen onnistunut. Viimeinen tarkistuskuuntelu jäi hieman pintapuoliseksi, ennenkuin tiedostot piti jo lähettää masterointiin. Miksausprosessi voi parhaillaan olla hyvinkin pitkä, mutta käytännössä Suomessa suurin osa projekteista tehdään aika kompaktissa aikataulussa. Työskentelyä helpottaa ja nopeuttaa myös, jos käytetytyt laitteet ja tilat ovat ennestään tuttuja. Silloin tällöin voi joutua tekemään kompromisseja käytettävän ajan ja taiteellisen päämäärän välillä. Priorisointi voi täten auttaa saamaan oleellisimmat asiat kuosiin. Miksausta ei voi erottaa täysin erilleen muista vaiheista. Äänityksellä on suuri merkitys myös siinä, kuinka helposti ja nopeasti miksaus etenee. Mielestäni tärkein asia miksauksessa on se, että on olemassa kunnon kuuntelu. Täytyy myös osata suhteuttaa kuuntelu siihen, miltä sama materiaali voisi kuulostaa erilaisissa olosuhteissa. Tietokonepluginien käytön etuna ovat helppous ja joustavuus. Erillisiä raitojen äänittämisiä ei tarvita jos koneessa vain tehoa riittää. Kuitenkin tuntuu, että soinnille tekee terää jos on mahdollista käyttää kriittisimmissä asioissa mahdollisimman tinkimätöntä ulkoista laitetta. Toivottavasti saat mahdollisesti joitain vinkkejä omiin miksaussessiohin työstäni.
Opinnäytetyön kirjallinen osio pohtii yhteissäveltämistä Katu Kaiku-yhtyeen työskentelyn pohjalta. Se pohjautuu vahvasti Katu Kaikun saksofonistin Adele Sauroksen kokemuksiin ja havaintoihin. Opinnäytetyö pohjautuu vahvasti myös Katu Kaikun levyyn Tokyo/Kuopio (kevät 2016) ja levyyn liittyvään sävellysprosessiin. Opinnäytetyö kertoo myös Katu Kaiku- yhtyeen historiaa ja taustoja. Opinnäytetyön kirjoittamisen työtapaan liittyi yhteissäveltämiseen liittyvien aiheiden etsimistä kirjoista ja internetistä mahdollisimman luotettavista lähetistä. Siihen kuuluu myös Katu Kaiku-yhtyeen rumpalin Erik Fräkin ja Mikael Saastamoisen haastattelu. Työtapaan liittyy vahvasti yhteissäveltämisen pohtiminen eri kanteilta kuitenkin eniten pohjautuen Adele Sauroksen omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin. Opinnäytetyö kertoo käytännön asioita Katu Kaiku-yhtyeestä ja sen työskentelytavoista. Pohdittavia kysymyksiä olivat muun muassa: Mitä eri sävellystekniikoita Katu Kaiku- yhtyeellä on? Miten Katu Kaikun kappaleet muodostuvat? Mikä merkitys henkilökemioilla on Katu Kaiku-yhtyeessä ja yhteissäveltämisessä ylipäätänsä? Miten roolit jakautuvat Katu Kaiku-yhtyeessä? Mitä haasteita yhteissäveltäjyyteen liittyy? Yksi keskeisin tulos Katu Kaiku yhtyeen työskentelyn pohtimisesta on henkilökemioiden toimimisen tärkeys yhteissäveltäjyydessä. Työn pohjalta löytää eri näkökantoja yhteissäveltäjyyteen Katu Kaiku-yhtyeessä. Työ tuo esiin eniten positiivisia puolia Katu Kaikun yhteissäveltäjyydessä ja yhteissäveltämisessä ylipäätänsä. Työ pohtii yhteissäveltäjyyttä myös yleisesti.
Tämä opinnäytetyö käsittelee jazzhistorian vaikuttavimpiin kuuluvan rumpali Elvin Jonesin elämää ja soiton analysointia vuosilta 1955–1964. Taustatieto-osassa tutkitaan Elvin Jonesin elämänuraa ja soittotyylin rakentumista läpi vuosien sekä saksofonisti John Coltranen yhtyeen historiaa, jossa Jones soitti. Työhön sisältyy myös Elvinin soittokaluston esittely mukaan lukien rummut ja symbaalit, joita hän käytti ja kannatti uransa aikana. Analyysi- ja transkriptio-osassa työtä on rajattu kohdentamalla analyysi Jonesin jazztyyliseen komppaamiseen. Tutkimuksessa on tuotu esille soittotyylin rytmiikka, synkopaatio, afrikkaperäisyys sekä fraseeraus. Transkriptioesimerkkejä on tehty kappaleesta Resolution sekä muutamasta aikaisemmasta kappaleesta, jotka tuovat esille Jonesin latinokompin kehityksen.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli selkeyttää omaa improvisointikäsitystäni pohtimalla erilaisia improvisointitapoja. Tämän lisäksi tarkoituksena oli myös kehittää helposti lähestyttäviä jazz-improvisointiharjoituksia. Niiden lähtökohtana oli löytää ratkaisuja ongelmiin, joita koin omassa soitossani esiintyvän. Työmenetelminä käytin improvisointikäsitteen analysointia sekä oman improvisointihistoriani tarkastelua. Harjoitukset ovat sovelluksia olemassaolevista improvisaatioharjoitteista. Tämä työ koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa sisältää yleistä improvisointikäsitteen pohdintaa. Pohdintaosuudessa tutkin myös improvisoinnin eri näkökulmia sekä esitän oman näkemykseni improvisoinnista. Toisessa osassa esitellään tämän pohdinnan tuloksena syntyneet harjoitukset. Harjoitusten tavoitteena on oppia tuottamaan jatkuvaa ja soljuvaa nuottivirtaa rennosti ja vaivattomasti. Tähän pyritään yhdistämällä luovaa ilmaisua soittotekniseen suoritteeseen. Soittotekniikkaa kehitetään improvisoimisen ohessa, ns. sivutuotteena. Harjoituksissa keskitytään enimmäkseen jazzrytmiikkaan harjoitteiden teoreettista tietoperustaa vähentämällä. Pohdinnan tuloksena syntyneissä harjoituksissa improvisointia käsitellään soittoteknisenä suoritteena. Opinnäytetyö sisältää seitsemän improvisaatioharjoitetta, jotka painottuvat jazzrytmiikan tuottamiseen. Kolme ensimmäistä harjoitetta sisältävät improvisoinnin peruselementtejä. Lopuissa neljässä harjoitteessa näitä elementtejä yhdistellään jazz-improvisointiin.
Opinnäytetyö käsittelee improvisoinnin sekä jazz-kitaransoiton alkeita. Opinnäytetyö sisältää soitonoppaan ja kirjallisen osion, jossa käydään läpi työn tavoitteet ja johtopäätökset. Työn lähtökohtana oli tehdä suomenkielistä opetusmateriaalia jazz-kitaransoiton alkeisopiskelua varten. Harjoitukset on pyritty tekemään vaikeustasoltaan kohtuullisiksi. Oppaan alkupuolella käsitellään jazzmusiikissa esiintyviä ilmiöitä teoreettisesti ja loppupuoli muodostuu komppi- ja sooloetydeistä, joissa nämä asiat esitellään niiden musiikillisessa kontekstissa. Työn kirjallisessa osassa käsitellään erilaisia improvisoinnin opiskelumenetelmiä ja itse improvisointia ja oppimismotivaatiota. Jazzmusiikin historiaan sukeltavassa osiossa työn liitteenä olevan soitonoppaan tueksi voidaan tutustua myös jazzin ja sen ilmiöiden taustoihin sekä kehitykseen. Jazz-kitaran suomenkieliselle alkeisoppaalle on selvästi havaittavissa tarve, ja tämän työn soitonopas auttaa kitaran soiton periaatteet hallitsevaa henkilöä jazz-improvisointiin tutustumisessa.
Opinnäytetyössäni analysoin Freddie Hubbardin ja Woody Shaw'n soolot heidän yhteislevytyksensä Double Taken kappaleesta Sandu. Teen vertailua heidän tyylilleen ominaisista soittotavoista blues-kappaleessa, siitä kuinka ne eroavat toisistaan ja myöskin yhtäläisyyksistä. Tarkennan analyysini vertailemalla kuinka heidän soitostaan ilmenee blues-, bebopja ulossoittoilmiöt. Lisäksi tutkin heidän soolojensa äänialojen käyttöä. Perustan analyysini itse tekemääni soolotranskriptioon molempien trumpetistien sooloista. Käytän transkriptiotani "upottamalla" siitä näytteitä tekstin sekaan ilmiöiden havainnollistamiseksi. Olen tehnyt myöskin kuvaajan heidän soolojensa äänialoista kokonaisuutta havainnollistaakseni ja vertailua helpottaakseni. Olen myös koonnut heidän molempien sooloistaan taulukot johon olen prosentuaalisesti listannut trumpetistien bluesin, bebopin ja ulossoiton käyttöä. Analyysin tulokset olivat odotettuja ja osittain odottamattomia. Bluesfraasien käyttö näkyi molempien trumpetistien sooloissa. Freddie Hubbardilla bluesfraasit olivat kaksi (2) kertaa enemmän käytössä kuin Woody Shaw'lla. Myös bebop-melodiat olivat selkeästi enemmän osana Hubbardin musiikillista sanavarastoa kuin Shaw'lla. Ulossoittoa analysoidessa oletin Woody Shaw'n soolossa olevan näitä ilmiöitä enemmän kuin Freddie Hubbardilla. Oletukseni pitikin siltä osin paikkansa, sillä Woody Shaw'n soolo sisälsi paljon ulossoittoa. Yllätyksekseni kuitenkin Freddie Hubbardin soolosta jäi puuttumaan lähes täysin ulossoitto, vaikka hänellä sellaiseen taipumusta välillä onkin. Äänialoja analysoidessa kävi ilmi että Hubbard soittaa soolossaan korkeampia ja matalampia nuotteja kuin Shaw. Kuvaajalla heidän soolonsa äänten korkeudet etenevät hyvin saman kaltaisina.
Tähän työhön olen nuotintanut ja analysoinut Bill Evansin levytyksistä kolmekymmentä mielenkiintoista kappaleiden loppua. Tarkoituksenani oli ennen kaikkea selvittää, millaisilla harmonisilla ilmiöillä Evans välttelee jazzstandardeille tyypillistä diatonista II-V-I – kadenssia kappaleiden viimeisinä sointuina. Olen analysoinut kunkin kappaleen lopetukset ensin yksityiskohtaisesti, ja sen jälkeen koostanut niistä yhteenvetoja ja johtopäätöksiä. Evansilla oli tapana soittaa sovituksissaan kappaleen teeman viimeisen ”kakkosvitosen” päätteeksi yleensä jokin muu sointu kuin kaikkien odottama toonika. Tästä alkoi usein erillinen monen tahdin mittainen coda-osio, jossa harmoniaa pyöritettiin kiertotietä takaisin toonikalle tai lopulta jonnekin täysin muualle. Kiinnostavinta antia olivatkin juuri ne hetket, jolloin V-astetta seurasi jokin vaihtoehtoinen sointu. Näihin tarkoituksiin Evans hyödynsi jo pelkästään näissä esimerkeissä lähes kaikkia sointuasteita; selvästi yleisimpinä kuitenkin IV- ja #IV-aste. Oli erityisen mielenkiintoista huomata, kuinka helposti lyydisillä soinnuilla pystyy hämärtämään sävellajituntua. Evans hyödynsi niitä paljon kuljettaakseen harmonian yllätyksellisiin paikkoihin ja lopettaakseen kappaleen muualle kuin alkuperäiseen toonikaan. Harmonian lisäksi olen käsitellyt ajoittain myös rytmisiä ilmiöitä. Rytmiikalla on oleellinen osa kappaleen lopun tunnun saavuttamisessa – siinäkin määrin että se saattaa välillä tehdä harmoniamaailman täysin toissijaiseksi. Työni pääfokus on kuitenkin harmoniassa. Kappaleiden lopetuksissa kysymys harmonisten jännitteiden purkamisesta korostuu, ja siksi ne ovat loistavaa materiaalia erilaisten kadenssien tutkimiseen. Koska käytännössä kaikki tonaalinen musiikki koostuu kadensseista, on tämän työn tulokset myös käyttökelpoisia kaikkiin tilanteisiin, joissa pelataan nelisointuharmonialla: säveltämiseen, sovittamiseen, improvisointiin ja reharmonisointiin.
Tässä tutkielmassa tutkittiin aloittelevien muusikoiden ja opettajan käsityksiä jazzmusiikin opettelemisen alkuvaiheesta, sekä miten jazzmusiikin opiskelemiseen voisi auttaa näkökulma kuulonvaraisesta jäljittelemisestä ja vertauskuvallinen näkemys sen kielenomaisuudesta. Tutkimuksen merkitys liittyy jazzmusiikin opettelemisen alkuvaiheessa useasti esiintyvään hahmottamisen vaikeuteen. Aineisto kerättiin avoimella ryhmähaastattelulla suomalaisessa muusikon tutkintoon tähtäävän oppilaitoksen jazzkurssilla, minkä avulla haettiin oppilaiden ja opettajan näkemyksiä asiaan liittyen. Analyysi toteutettiin laadullisella sisällönanalyysilla, jonka tuloksia tarkastelemalla saatiin tietoa esimerkiksi oppilaiden yleisistä haasteista jazzmusiikin alkuvaiheen opettelemisessa, sekä näkökulmia jazzmusiikin opettelemiseen liittyvään kuulonvaraiseen jäljittelemiseen, jota verrattiin vertauskuvallisesti kielen tai puheen oppimisen tapaan. Tutkielmassa ei lähestytä jazzmusiikin opettelemista musiikkianalyyttisesta näkökulmasta, vaan yleisiin opettelemiseen liittyviin kognitiivisiin prosesseihin keskittyen. Tuloksilla voi olla merkitystä erityisesti jazzmusiikin hahmottamiseen ja oppimiseen liittyen. Hahmottamiseen liittyvää merkitystä voi olla sillä ymmärryksellä, että jazzmusiikin alkuvaiheen haasteisiin liittyvät usein kuuntelumäärän puute ja siten toistuvien ilmiöiden havaitsemisen vaikeus. Soitonopiskeluun liittyvää merkitystä voi olla sillä, että aloittelevan muusikon näyttäisi kannattavan harjoitella jazzmusiikkia kuulonvaraisesti jäljittelemällä. Tuloksia voi hyödyntää jazzmusiikin harjoittelija itse, tai näkemyksiä voi mahdollisesti yleisellä tasolla käyttää opetuksessa.
Tutkimuksessa selvitettiin melodis-rytmisiä rakenteita funktionaalisessa jazz-improvisaatiossa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntämällä. Analyysin aineistona käytettiin 242 eri instrumentein improvisoitua sooloa maailmanlaajuisesti menestyksekkäimmiltä jazz-artisteilta. Tarkoituksena oli yhtäältä tutkia minkälaisena jazz-musiikin tonaalisuuskäsite näyttäytyy, kun sitä verrataan länsimaiseen tonaalisuuskäsitykseen sekä toisaalta erottaako jazzmusiikin rikas rytmiikka sen länsimaisesta metri-käsityksestä? Kolmanneksi haluttiin nähdä onko tonaalisuus ja metri yhteydessä toisiinsa tämän aineiston valossa? Aineistosta muodostettiin sekä sävelluokkaprofiili että sävelalukkeiden sijoittumisen perusteella metrinen profiili. Niitä verrattiin länsimaisen musiikin lainalaisuuksia edustaviin referenssijakaumiin, joita olivat Krumhanslin ja Kesslerin (1982) empiirinen tonaalinen hierarkia ja Lerdahlin ja Jackendoffin (1983) normatiivinen iskuhierarkia. Jazz-improvisaation yhteyttä referensseihin tarkasteltiin korrelaatiokertoimen avulla kokonaisaineiston tasolla sekä jazzmusiikin sisäisten tyylikohtaisten jaotteluiden tasolla. Oletuksena oli, että jazzmusiikin soivat tonaalis-metriset rakenteet ovat yhteneviä länsimaisen musiikin tonaalisten ja metristen rakenteiden kanssa. Ennakko-oletus sai tutkimuksesta tukea. Tulosten perusteella tonaalinen rakenne näyttäytyi jazz-improvisaatiossa samankaltaisena kuin referenssiaineistossa huolimatta jazziin kuuluvasta kromatiikasta ja melodisista jännitteistä. Edes improvisaatioiden sisäiset väliaikaiset modulaatiot eivät vaikuttaneet tonaliteettia hämärtävästi. Synkopoiva rytminen koristelu on keskeinen osa jazzmusiikkia, mutta tuloksista kävi ilmi sen vähäisyys improviaatioissa erityisesti esitystempojen noustessa. Siten myöskään metrin iskuhierarkia ei eronnut normatiivisesta vertailukohdastaan niin, että voisi todeta jazz-rytmiikan toimivan siitä irrallaan. Tonaalisuuden ja metrin yhteys näyttäytyi tulosten perusteella toonikan vakiinnuttamisena toonikasoinnun sävelten määrällisenä kertymisenä metrisesti vahvoihin positioihin, vastaavasti pääsävellajin duurisävy korostui terssisävelen ja muiden toonikakolmisoinnun sävelten normatiivisen iskuhierarkian mukaisella jakautumisella.
Opinnäytetyössäni pyrin kartoittamaan suomalaista tämän hetken jazzmusiikkia neljän teeman pohjalta. Teemat ovat suomalaisuus ja kansallisidentiteetti suomalaisessa nykyjazzissa, afroamerikkalainen jazztraditio ja -estetiikka suomalaisessa nykyjazzissa, suomalaisen nykyjazzin ominaispiirteet sekä kansainvälisyys. Tarkoitukseni on luoda katsaus jazzin tämänhetkiseen tilaan Suomessa avaamalla kolmen alan ammattilaisen näkökulmia siihen. Työ on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla. Haastateltavina ovat kolme suomalaista muusikkoa, jotka olivat ehdolla vuoden 2015 parhaan jazzalbumin Emma-palkinnon saajaksi: Raoul Björkenheim, Kari Ikonen ja Teppo Mäkynen. Analysoin aineistoa teemoittelemalla haastatteluja ja vertailemalla niitä keskenään etsien yhtäläisyyksiä ja esiin nousevia pääasioita. Haastattelutulosten perusteella suomalaisessa jazzmusiikissa ei tällä hetkellä selkeästi kuulu kansallisuuden vaikutus, eikä suomalaisella jazzilla ei voida sanoa olevan tunnistettavaa kansallista tyyliä. Sen sijaan esiin nousevat suomalaisen jazzin tyylillinen monipuolisuus, kansainväliset vaikutteet sekä korkea jazzperinteen osaamisen taso, mikä on seurausta tasokkaasta koulutuksesta. Tutkimuksen suppeuden ja haastateltavien vähäisen lukumäärän vuoksi työ ei anna yleistettävää tietoa suomalaisesta 2010-luvun jazzmusiikista. Se kertoo kolmen tällä hetkellä aktiivisen ja tunnustetun suomalaisen jazzmuusikon näkemyksistä, heidän musiikistaan ja kokemuksistaan. Myöhempää tutkimusta varten se voi tarjota mielenkiintoista tietoa esimerkiksi suomalaisen jazzin kehityskaaren tarkasteluun tai epäsuorien vaikutteiden tutkimiseen haastateltavien musiikissa.
Tämä tutkielma selvittää, miten 1960-luvun musiikkikulttuurin muutos näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa esteettisen ja praksiaalisen musiikkikasvatuskäsityksen näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, mitä suomalaisen populaarimusiikin laulukoulutuksen alalla tapahtuu 2010-luvulla suhteessa 1960-lukuun. Tutkimuskirjallisuudelle esittämäni tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten populaarimusiikin laulutapa kehittyi 1960-luvun Suomessa? 2) Miten tämä kehitys näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa esitellään aiemmin aiheesta tehtyjä keskeisiä tutkimuksia ja pyritään antamaan kattava yleiskuva ilmiöstä aikaisempaan tutkimustietoon pohjautuen. Perusteena analysoitavan aineiston valitsemiselle on se, että valikoitu tutkimuskirjallisuus on tutkimukseni kannalta merkittävää. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen pop/jazz -laulunopetusta korkeakoulussa ja laulua populaarimusiikissa 1960-luvulla. 1960-luvulla Suomessa laulun kannalta merkittävimmät uudet tyylit olivat angloamerikkalainen pop, folk ja protestilaulu. Käsittelen laulajan tehtävää populaarimusiikissa sekä korkeakouluopetuksen tavoitteita. Merkittävimpänä muutoksena populaarimusiikin laulutavassa Suomessa 1960-luvulla oli irtautuminen pehmeästä ja täysvärähteisestä äänenkäyttötavasta. Suomalaisessa korkeakoulun pop/jazz -laulunopetuksessa populaarimusiikin murros näkyy ennen kaikkea siten, että korkeakoulun opetuskokonaisuuteen kuuluu monien 1960-luvulla Suomeen saapuneiden tyylilajien hallitseminen. Näihin tyylilajeihin sisältyy sellaisia lauluäänen käyttötapoja, joita Suomessa ei tunnettu ennen 1960-lukua. 1960-luvun murroksen jälkeen Suomessa oli sallivampi käsitys siitä, miten on hyväksyttyä laulaa. Jo 1960-luvun aikana tarve populaarimusiikin koulutukselle oli ilmeinen, sillä monen itseoppineen artistin ja yhtyeen taso oli heikko.
Pop/jazz-musiikin tyylilajeissa laulajalla ja laululla instrumenttina on vaihteleva rooli. Tyylinmukainen laulaminen popissa ja bluesissa eivät ole ollenkaan samanlaisia keskenään. Kuitenkaan suomenkielisiä lauluoppaita, jotka keskittyisivät laulamiseen eri tyylilajeissa, ei juurikaan löydy. Tämä opinnäytetyö on johdanto laulamiseen pop/jazz-tyylilajeissa. Opinnäyte esittelee kahdeksan pop/jazz-tyylilajia: metalli, rock, pop, blues, jazz, r’n’b, rap ja iskelmä. Tyylilajeihin tutustuttiin kirjallisuuskatsauksen omaisesti pyrkimyksenä kuvailla tiivistetysti niiden historiaa, tyylipiirteitä, instrumentaatiota samalla keskittyen laulun rooliin tyylilajissa. Opinnäytetyön toiminnallisessa osuudessa tuotettiin tyylilajeista ja laulamisesta opas vapaan sivistystyön laulunopettajille. Opinnäytetyöprosessi vahvisti huomion siitä, että tyylilajin kuvaus ja laulamiseen liittyvä ohjeistus löytyvät usein eri lähdemateriaaleista. Erityisesti suomenkielisten tyylilajeihin perehtyvien lauluoppaiden puute on ilmeinen. Nykyisen tutkimuksen voisi laajentaa käsittämään useita pop/jazz-musiikin tyylilajeja. Toisaalta sitä voisi syventää sellaisenaan tutkimalla enemmän tyylinmukaista laulamista kussakin genressä ja lisäämällä ohjeita ja käytännöllisiä työkaluja laulunopetusta varten. Opinnäytetyön tuloksena koottu opettajan opas on nykyisellään tiivis ohjeistus kahdeksaan eri tyylilajiin, mutta syvempi tai pitempijaksoinen perehtyminen yhteen tyylilajiin laulunopetuksessa vaatii lisämateriaalia oppaan tueksi.
Tässä tutkielmassa tarkastelen 12–16-vuotiaiden nuorten pop/jazz-laulunopetusta kolmen pop/jazz-laulupedagogin kokemusten pohjalta. Pyrin selvittämään, minkälaisia erityispiirteitä nuorten laulunopetukseen liittyy, sekä millä tavoin nuoria opetetaan laulutunneilla. Koska laulu on niin kokonaisvaltainen instrumentti, käyn sen opettamista läpi niin fyysiseltä, psyykkiseltä kuin sosiaaliseltakin kannalta. Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jonka olen toteuttanut keräämällä aineistoni kolmella teemahaastatte- lulla. Kaikki kolme haastateltavaa ovat pop/jazz-laulunopettajia, jotka opettavat pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa musiikkioppilaitoksissa. Heillä kaikilla on useamman vuoden kokemus nuorten laulunopetuksesta. Olen analysoi- nut aineistoni teoriasidonnaisesti, mikä tarkoittaa, että olen käsitellyt aineistostani esiin nousseita teemoja myös jo tutkitun tiedon valossa. Tutkielmani tuloksista nousi selkeästi esiin, että perusperiaatteet ovat kaikenikäisten laulunopetuksessa samat. Opetustapoihin ja laulutunnin etenemiseen vaikuttaakin ikää enemmän ihmisen persoona. Siksi opetus ja sen tavoitteet tulee suunnitella jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisesti. Opettajan on kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, että nuoren oppilaan keho ja mieli ovat vielä kehittyviä. Voimakkaiden äänenkäyttötapojen kanssa on syytä olla varovainen, jottei nuoren kehittyvälle äänelle aiheutuisi haittaa. Nuori ei myöskään välttämättä löydä laulamisessa tarvittavia lihaksia yhtä nopeasti kuin aikuinen, ja kokonaisvaltainen heittäytyminen erilaisiin harjoitteisiin saattaa vaatia enemmän rohkaisua. Näissäkin asioissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja ihmisten välillä, oli kyse minkä ikäisistä tahansa. Selkein nuorten laulunopetukseen merkittävästi vaikuttava asia on etenkin pojilla äänenmurros. Tutkielmani mukaan ääntä voidaan, ja on jopa suotavaa harjoittaa myös äänenmurroksen aikana. Rumia ääniä ei pidä pelätä, vaan äänen tulee antaa toimia luonnollisesti, kuten se äänenmurroksen aikana toimii. Tärkeintä on muistaa, että laulamisen tulisi aina tuntua mukavalta, ja opettajan olisikin hyvä kehottaa nuoria oppilaitaan tarkkailemaan omia tuntemuksiaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia stemmalaulamista ammattimaisesta näkökulmasta ja selvittää, mitkä taidot ja ominaisuudet tekevät hyvän stemmalaulajan. Työn loppuun koottiin vielä ajatuksia siitä, miten stemmalaulamista voi opettaa oppilaille laulutunneilla, yksin ja ryhmässä. Pohdittiin myös, miten harjoitukset ja harjoiteltavat asiat soveltuvat niin aloittelijoille, kuin pidemmälle ehtineille laulajille. Stemmalaulamiseen ei juurikaan ole saatavilla opetusta, sillä laulunopettajien käytössä olevat resurssit ovat yleensä vähäiset. Ryhmien kokoaminen ja stemmojen harjoittelu jää siis yleensä oppilaan tehtäväksi. Harmonioissa laulaminen on jokaiselle laulajalle hyödyllinen taito, joka lisää ammattitaitoa ja työmahdollisuuksia ammattilaulajilla. Aihetta tutkittiin laadullisella tutkimuksella käyttäen teemahaastatteluja tutkimusaineiston keräämisessä. Haastateltavina oli neljä laulunopettajaa ja yksi ammattilaulaja. Yksi haastateltavista laulunopettajista on myös tunnettu kuoronjohtaja. Haastattelujen tulokset olivat hyvin yhteneväiset ja myötäilivät jo kerättyä tietoperustaa. Haastateltavat kokivat yleisesti ottaen aiheen hyvin mielenkiintoiseksi ja tarpeelliseksi, sillä stemmalaulamista on ylipäätään hyvin vähän tutkittu. Lähes kaikkien haastateltavien mielestä myös stemmalaulamisen taitoja tulisi enemmän opettaa, varsinkin muusikoiksi opiskeleville. Stemmalaulutaidoista olisi hyötyä laulajille harmonian hahmotuskyvyn sekä kokonaisvaltaisen muusikkouden kehittymisessä, mahdollisissa pedagogisissa opinnoissa sekä sovittamisen ja lauluyhtyeohjaamisen tehtävissä. Opinnäytetyöstä voivat hyötyä laulajat ja laulunopettajat opetuksen ja lauluharjoitusten suunnittelussa.
Tämä loppuraportti tarkastelee jatkotutkintoni opinnäytettä, johon sisältyi kaksi konserttia, kirjallinen tutkielma, oppikirja ja audiotallenne. Kehittämisen kohteena oli vetopasuunan yläsävelsarjan korkeustason vaihtamiseen perustuva lip-break-artikulaatiotekniikka. Lähtökohtana oli selvittää, miten vetopasuunan soittotekniikkaa voidaan kehittää LB-artikulaatiotekniikan avulla ja mitkä ovat sen merkittävimmät käytännön sovellukset. Kehitystyö kohdistui vetopasuunan äänenmuodostuksen ja äänenkorkeuden hallinnan selventämiseen, LB-artikulaatiotekniikan teoreettisen viitekehyksen kokoamiseen, uusien harjoitusten ja etydien tuottamiseen sekä kahdessa jatkotutkintokonsertissa arvioituun oman soittotaidon kehittämiseen. Jatkotutkintoprojekti selvensi aikaisempia käsityksiä aiheesta sekä tuotti uutta tietoa että oppimateriaalia kehityskohteesta. Lip-break-artikulaatiotekniikka mahdollistaa tietyntyyppisten nopeiden legato-sävelkulkujen vaivattoman soittamisen. Lip-break-artikulaatiotekniikan hallitseminen parantaa vetopasuunan soiton teknistä ulosantia, rekisteriä ja artikulointia. Se ei kuitenkaan ole yksin riittävä artikulointitapa vetopasuunan kokonaisvaltaiseen soittamiseen, mutta toimii loistavana lisänä vetopasuunan teknisessä ulosannissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten hip hop –musiikkia soitetaan rumpusetillä. Työn lähtökohtana on käytetty legendaarisen hip hop -yhtye A Tribe Called Questin rumpukomppeja, joiden pohjalta on laadittu myös harjoituksia rumpusetille. Kuunteluanalyysin lisäksi työssä on käytetty apuna alan kirjallisuutta, rumpujensoiton oppikirjoja, dokumenttielokuvia ja internetistä löytyviä videoita sekä alaan liittyviä lehti- ja internet-julkaisuja. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälaisia rumpukomppeja A Tribe Called Questin äänitteillä on ja voiko niitä soittaa rumpusetillä? 2) Minkälaisia rumpusoundeja A Tribe Called Questin äänitteillä on ja voiko niitä toteuttaa rumpusetillä? 3) Mikä on olennaista hip hop –musiikin soittamisessa? 4) Minkälaisten harjoitteiden avulla voi harjoitella hip hop –komppien soittamista? Transkriptioista johdetut harjoitukset keskittyvät bassorummun, virvelirummun ja hi-hat –symbaalien monipuoliseen hallintaan. Harjoitukset etenevät rumpusetin osa kerrallaan. Lopuksi osakokonaisuuksia on tarkoitus yhdistää toisiinsa. Harjoituksista on laadittu myös ääninäytteitä.
Research has shown that musical training is associated with a greater ability to aurally connect chord progressions to specific pieces of music. However, it is unclear what specific aspects of musical training contribute to that ability. The present study investigated the effects of various aspects of professional and amateur jazz musicians’ formal training and work with harmony on their ability to identify well-known jazz standards from chord progressions. For participants who were able to identify songs from commercial recordings in this experiment, general long-term involvement with activities believed to increase awareness of harmony, such as playing a harmonic instrument, playing chords by ear, and transcribing harmonic progressions was often not enough to enable them to identify songs from their chord progressions alone. Additionally, the ability to identify songs from chord progressions was most strongly correlated with having played and being able to write out the chord labels of the target pieces from long-term memory. Implications of these and other results of this experiment for our understanding of jazz musicians’ processing and memory of harmonic information are discussed.
Tässä kirjallisessa työssä esitellään Heikki Sarmannon vuonna 2016 kantaesitettyä John the Baptist -oratoriota. Työn tavoitteena oli tehdä uutta kirkkomusiikkiteosta tunnetummaksi, jotta mahdollinen kynnys oratorion tai sen osien esittämiseen madaltuisi. Tästä syystä teosta pyrittiin tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti ja monesta näkökulmasta, kuitenkin välttäen liikaa yksityiskohtiin paneutumista, jotta työ antaisi teoksesta kattavan yleiskuvan. Työssä käydään läpi yleisesti teoksen rakennetta, tarinaa ja sitä, millaisista numeroista oratorio koostuu. Tarkasteltavina kohteina ovat myös kuoro- ja solistiosuudet, sekä partituurin pohjalta tehdyt huomiot oratorion orkestrointia, esitysohjeita, rytminkäsittelyä ja harmoniamaailmaa koskien. Aineiston hankinnassa hyödynnettiin enimmäkseen oratorion partituuria ja kuoro-/pianopartituuria. Kirjallisuuslähteitä käytettiin lähinnä oratorio-sävellysmuodon historiaa käsitellessä. Edellä mainittujen lisäksi lähteinä käytettiin myös oratorion käsiohjelmaa sekä muutamia internetlähteitä. Kaksinäytöksinen oratorio koostuu aarioista, kuoronumeroista, dialogia säestävästä taustamusiikista, duetoista, trioista ja suurista yhteisnumeroista. Teos on sävelletty orkesterille, kuorolle ja yhdeksälle solistille. Solistiroolien haastavuudessa on keskenään suuriakin eroja. Lauluosuuksien lisäksi kaikilla rooleilla on oratorion aikana myös dialogia, jolla tarinaa viedään eteenpäin. Kuoroa oratoriossa käytetään solistin säestäjänä, itsenäisenä kertojana tai osana orkesteria. Koska stemmoja on vain harvoin jaettu useampaan kuin neljään, ei oratorion esittämiseen vaadita suurta kuoroa. Improvisaatio on olennainen osa oratoriota ja improvisointijaksoja onkin kirjoitettu lähes kaikille instrumenteille. Jousten ja puhaltimien lisäksi orkestroinnissa on mukana koskettimet, kitara, lyömäsoittimet (rumpusetti) ja sähköbasso. Sävellystyön pohjalla vaikuttaa olennaisesti Lähi-Idän musiikillinen perintö, afroamerikkalainen musiikki ja jazz, mikä kuuluu selkeästi teoksen harmoniamaailmassa.
Kulttuurialalla niin kouluttautuminen kuin sille työllistyminen ovat lisääntyneet viime vuosina. Julkisuudessa on paljon puhuttu, riittääkö kulttuurialalla töitä kaikille. Opinnäytetyön aihe syntyi oman kiinnostukseni pohjalta. Minulla oli myös mielenkiintoa kuulla Oulun ammattikorkeakoulusta valmistuneiden ajatuksia ja sitä, kuinka ne vastasivat omia odotuksiani. Tausta-aineisto on kerätty viime vuosien aikana ilmestyneistä työllistymisraporteista ja tilastojulkaisuista. Tein sähköpostikyselyn viidelle Oulun ammattikorkeakoulusta valmistuneelle pop-jazz-pedagogille. Vertailin työssäni saatuja vastauksia. Sain mielestäni tärkeää lisäinformaatiota Oulun ammattikorkeakoululta valmistuneiden pedagogien työllistymisestä. Kun hain alalle opiskelemaan vuonna 2007, koulutus ja työllistyminen olivat selvästi noususuhdanteessa. Nyt kun olen valmistumassa musiikkipedagogiksi, alalla vallitsee hienoinen taantuma ja työllistyminen tulee olemaan haastavaa. Opinnäytetyöni on katsaus koko kulttuurialan, ja erityisesti OAMK:sta valmistuneiden pop-jazz-pedagogien työllistymiseen ja sen haasteisiin. Selvitin myös, mikä helpottaa ja edistää pedagogina työllistymistä.