kontti; tuohikontti; eväskontti; kont; tuohinen selkälaukku

Tiedoston ID	746690
Tiedoston nimi	197.tif

Aineiston käyttöoikeudet
CC BY 4.0

Tiedostoa voi käyttää vapaasti myös kaupallisesti. Tiedoston yhteydessä on mainittava tekijä ja/tai kuvaaja sekä kokoelman ja organisaation nimi. Käyttöohjeet: Käyttäjä vastaa tekijänoikeuksien ja yksityisyyden suojan kunnioittamisesta sekä siitä, että tiedot ovat oikein. Henkilökuvien käyttö markkinoinnissa ja mainonnassa on kielletty ilman kuvassa olevan henkilön suostumusta. Käyttäjä vastaa lupien hankkimisesta tiedostoissa esiintyvien henkilöiden, teosten ja tavaramerkkien osalta. Käyttäjä vastaa käyttötarkoituksen mukaisesta tiedostonkäsittelystä. Pyydämme toimittamaan Museoviraston kirjastoon vapaakappaleen painetusta julkaisusta, jossa tiedostoa on käytetty. Jos ladattavan tiedoston ominaisuudet eivät ole riittävät, ota yhteyttä Museoviraston Kuvakokoelmiin (kuvakokoelmat@museovirasto.fi). 3D: FINNA-palvelussa on julkaistu 3D mallista verkkoesittämiseen soveltuva kevennetty versio.

kontti; tuohikontti; eväskontti; kont; tuohinen selkälaukku

fyysinen kuvaus: Iso tuohikontti. Suunuoraa ei ole, kielinuora on tehty nahasta. Kielinuoran kiinnityslasta on mäntypuuta, samoin viilekkeen kannatinlastat. Viilekkeiden päät ovat nahkaiset, viilekkeet on kudottu sinisestä, punaisesta ja ruskeasta villalangasta (katkenneet).

Tallennettuna:

Aineistotyyppi

Esine

Organisaatio

Suomen kansallismuseo

Kokoelma

Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat

Tunniste

S197:

Mitat

pituus, suurin: 70,0 cm
leveys, suurin: 48,0 cm

Valmistus

Tekniikka: käsityö
Tekniikka: punostyö
Materiaali: puu/tuohi
Materiaali: puu/koivu

Käyttö

eväskontti

kontti
Kontti kudottiin tasaleveistä tuohisuikaleista eli tanoista erityisellä kielellä suljettavaksi, seinistään kimmoisaksi koteloksi. Se ei ollut pitkillä matkoilla kantajalleen yhtä mukava eikä tehokaskaan kuin kantokehys, mutta riistan, lintujen, kalojen ja marjojen kuljettamiseen se oli verraton ja mainio eväitä varten. Kontin sileä tuohipinta pysyi siistinä, ilmavuutensa vuoksi ummehtumattomana, eikä sen sisältö kastunut sateella. Pakkasella konttia saattoi lämmittää nuotion hohteessa.

siisna
Koivun tuohi kiskottiin eli nyljettiin muutama viikko ennen heinäntekoa tuohenlähdön, mäihin eli lunkan aikana, jolloin puun ja kaarnan välissä oleva mäihä alkoi sitkistyä. Tuohi kiskottiin joko levynä tai kapeana nauhana (tano, siisna), joka irroitettiin kasvavasta puusta spiraalimaisesti kiertäen runkoa. Siisnat kierrettiin säilytystä varten reiälliselle kerälle eli sommelolle. Vähistä työkaluista olivat tärkeimmät puukko ja kovasta kuusenoksasta veistetty nyljin (lusa eli luta), joka saattoi olla myös luuta tai rautaa.

Aiheet

kontit