Elokuvatuottaja, -ohjaaja, -näyttelijä, kirjailija; kulttuurin ja politiikan monitoimimies

Maisteri Jörn Donner (s. 1933) on monipuolinen elokuvantekijä ja suomalaisen kulttuurin ja politiikan kentän pitkäaikainen monitoimimies.


Jörn Johan Donner syntyi 05.02.1933 Helsingissä kulttuurisukuun; hänen isänsä oli uralilaisen kielitieteen dosentti Kai Donner (k. 1935). Jörn Donner kirjoitti ylioppilaaksi 1951 ja suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1959.

Kirjailijanuransa Donner aloitti vuonna 1951 romaanilla Välsignade liv; vuoteen 2013 mennessä erilaisia teoksia on häneltä ilmestynyt noin 60; useimmat niistä on käännetty myös suomeksi. Elokuvakriitikon uransa Donner aloitti 1952 Vapaassa Sanassa ja jatkoi sitä vuonna 1959 Ruotsissa. Aito Mäkisen kanssa hän oli 1952 perustamassa elokuvakerho Studiota ja 1957 Suomen elokuva-arkistoa. Ruotsin elokuvainstituutin palveluksessa Donner oli 1972-82, vuodesta 1978 toimitusjohtajana. Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajana Donner toimi kolmeen otteeseen vv. 1981-95.

Ensimmäiset lyhytelokuvansa - mm. Näinä päivinä - Jörn Donner ohjasi vuosina 1954-57. Donnerin ensimmäiset pitkät näytelmäelokuvat En söndag i september ja Att älska valmistuivat 1963-64 Ruotsissa. Ohjaajaura Suomessa alkoi suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona 1965 valmistuneella elokuvalla Täällä alkaa seikkailu.

Oman tuotantoyhtiön, Jörn Donner Productions Oy:n, Donner perusti 1966. Aluksi se toimi yhteistyössä FJ-Filmi Oy:n kanssa, kunnes FJ-Filmin toiminta vuonna 1972 sulautettiin Jörn Donner Productionsiin. Ensimmäisissä suomalaisissa, omiin käsikirjoituksiinsa perustuneissa ohjaustöissään Mustaa valkoisella, Sixtynine ja Naisenkuvia 1968-70 Donner tietoisesti koetteli elokuvatarkastamon sietokyvyn rajoja seksikohtauksissa. Annan (1970) nimiosaan Donner kiinnitti ruotsalaisen näyttelijäystävänsä Harriet Anderssonin.

Näytelmäelokuvaohjauksia Jörn Donnerille on kertynyt kaikkiaan 14, niistä tuoreimpina todellisuuspohjainen vakoilija Kerttu Nuortevan tarina Kuulustelu (2009) ja Marimerkon perustajan Armi Ratian elämän vapaamuotoinen kuvaus Armi elää! (2015). Vuosina 1971-82 Donner on ohjannut tai ollut osaohjaajana myös viidessä dokumenttielokuvassa (mm. kaksi Ingmar Bergman -elokuvaa 1976, 1978).

Kokoillan elokuvia Donner arvioi tuottaneensa noin 60, niistä 12 Ruotsin elokuvainstituutin laskuun vuosina 1975-77. Donnerin instituutille 1982 tuottama, Ingmar Bergmanin ohjaama Fanny och Alexander sai 1984 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon. Suomessa Jörn Donnerin tuottamia elokuvia ovat ohjanneet mm. Eija-Elina Bergholm, Erkko Kivikoski, Jotaarkka Pennanen, Anssi Mänttäri ja Lauri Törhönen.

Näyttelijänä Jörn Donner on esiintynyt paitsi omissa vuosien 1968-72 ohjaustöissään myös mm. elokuvissa Asfalttilampaat (1968), Regina ja miehet (1982), Angelan sota (1984) ja Kuutamolla (2002) sekä 1983 Oddvar Bull Tuhusin ohjaamassa norjalaisessa elokuvassa Hockey.

Televisiolle Donner teki jo 1965 neliosaisen sarjan Jörn Donner kertoo Helsingistä. Myöhempää tuotantoa on mm. kuusiosainen Mannerheim-sarja 2010.

Myös politiikan saralla Donner on ollut hyvin aktiivinen, mm. eri yhteyksissä kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana ja Euroopan parlamentin jäsenenä. Professorin arvonimen Jörn Donner sai vuonna 2003.


Kari Uusitalo
21.4.2013, päivitetty 21.11.2015


Kirjallisuutta

Bagh, Peter von: "Kriittinen ja hyväksyvä". Jörn Donnerin haastattelu 7.12.1984. Filmihullu 1/1985.

Donner, Jörn: Mammutti. Jälkeenjääneet tekoset. Helsinki: Otava 2013.

Kalemaa, Kalevi: "Donner, Jörn". Teoksessa Suomen kansallisbiografia 2. Helsinki: SKS 2003.

Kuka kukin on 2011. Helsinki: Otava 2011.

Saarinen, Esa: Jörn Donner. Helsinki: WSOY 1987.

Uusitalo, Kari: "Elokuvamies Jörn Donner". Teoksessa Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.