Olavi Tuomi aloitti uransa suomalaisessa elokuvassa ja Suomen Filmiteollisuudessa 1947, 15-vuotiaana kesäharjoittelijana. Jo seuraavana vuonna hän työskenteli vakinaisena kuvausryhmän jäsenenä ja toimi pian kamera-assistenttina muun muassa Matti Kassilan varhaisissa elokuvissa, sitten B-kuvaajana muun muassa Edvin Laineen Niskavuoren Hetassa (1952) ja Erik Blombergin Valkoisessa peurassa (1952). Ensimmäisen varsinaisen kuvausvastuun hän kantoi 23-vuotiaana Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955) oppi-isiensä Osmo Harkimon ja Pentti Unhon rinnalla.

Tuomi työskenteli Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa yhtiön alasajoon eli vuoteen 1965 saakka. Hän hioi ammattitaitoaan niin Pekka ja Pätkä -elokuvissa ja sotilasfarsseissa kuten myös Laineen, Tarkaksen ja Särkän monenkirjavissa ohjaustöissä. Alansa kypsänä mestarina Tuomi näyttäytyi viimeistään Matti Kassilan Palmu-sarjan ensimmäisessä elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960), Särkän film noir -vaikutteisessa rikostarinassa Kuu on vaarallinen (1962) ja Mikko Niskasen esikoiselokuvassa Pojat (1962).

SF-kauden jälkeen Tuomi jatkoi hedelmällistä yhteistyötään Edvin Laineen kanssa Väinö Linna -filmatisoinneissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970). Laineen myöhäistuotannossa, Kalle Päätalo -elokuvissa Viimeinen savotta (1977) ja Ruskan jälkeen (1979) sekä Seppo Lappalaisen aiheisiin perustuvisssa elokuvissa Akaton mies (1983) ja Akallinen mies (1986) Tuomi vaikutti Laineen oikeana kätenä vastaten sekä kuvaajan että apulaisohjaajan tehtävistä.

1990-luvulla Tuomen edustamalle pitkän linjan ammattitaidolle löytyi vielä käyttöä Aki Kaurismäen ja Villealfa Oy:n tuotannoissa. Hän työskenteli valaisijana Kaurismäen elokuvissa Tulitikkutehtaan tyttö (1990), Pidä huivistä kiinni, Tatjana (1994) ja Kauas pilvet karkaavat (1996) ja jatkoi kuvauspäällikkönä elokuvissa Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Laitakaupungin valot (2006). Hänellä oli valaisijan tehtävä Veikko Aaltosen Tuhlaajapojassa (1992) ja pääkuvaajan vastuu Aaltosen elokuvissa Isä meidän (1993) ja Seasick (1996).

Kaikkiaan Olavi Tuomi toimi pääkuvaajana yli 40 kotimaisessa elokuvassa, uralla joka kattoi lähes 60 vuotta suomalaisen elokuvan historiaa. Hän oli perinnetiedon aarreaitta ja hän pystyi välittämään elokuvamme klassisen kauden ammattitaidon uudelle sukupolvelle. Merkittävästä työstään suomalaisen elokuvakulttuurin hyväksi Tuomi sai Sodankylän elokuvajuhlien palkinnon 1989. Parhaan kuvaajan Jussi-patsaalla hänet palkittiin kolmesti: elokuvien Pojat, Isä meidän ja Seasick kuvauksesta.

Sakari Toiviainen