Ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä, leikkaaja

Jaakko Pakkasvirta (1934–2018) oli Suomen merkittävimpiä kokeellisten ja yhteiskunnallisten elokuvien ohjaajia. Hänen huomattavimpiin teoksiinsa kuuluvat mm. Vihreä leski (1968) ja Jouluksi kotiin (1975) sekä tunnetuimpiin historialliset elokuvat Runoilija ja muusa (1978), Pedon merkki (1981) ja tragikomedia Ulvova mylläri (1982). Filmiuransa näyttelijänä aloittanut Pakkasvirta toimi myös itsenäisenä elokuvatuottajana ja ohjaajana mm. Suomen Kansallisteatterissa sekä Televisioteatterissa.


Jaakko Juhani Pakkasvirta syntyi 1934 Simpeleellä kansakoulunopettajapariskunnan perheeseen. Päästyään ylioppilaaksi 1953 hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Pakkasvirta liittyi 1955 Ylioppilasteatteriin, jossa toimi sekä näyttelijänä että ohjaajana ja vuosina 1958–62 teatterinjohtajana.

Pakkasvirta aloitti elokuvauransa näyttelemällä sivuosia 1956–60. Ensimmäistä päärooliaan, avioliitossa kärvistelevää kirjailijaa Jaska Saarta hän esitti Maunu Kurkvaaran ohjaamassa draamassa Rakas.. (1961). Pakkasvirta nähdään pääosiin luettavissa rooleissa myös Kurkvaaran ihmissuhdedraamassa Meren juhlat (1963), Mikko Niskasen seikkailuelokuvassa Hopeaa rajan takaa (1963) ja Risto Jarvan draamakomediassa Onnenpeli (1965).

Jaakko Pakkasvirran ura elokuvantekijänä alkoi yhteistyöllä Risto Jarvan kanssa lyhytelokuvassa Työtä Ylioppilasteatterissa (1961) ja jatkui Jarvan kanssa käsikirjoitetulla ja ohjatulla komedialla Yö vai päivä(1962). Komediassa X-paroni (1964) ohjaajana ja käsikirjoittajana hänen ja Jarvan lisäksi toimi Pertti "Spede" Pasanen. Pakkasvirta oli 1962–70 osakkaana Jarvan ympärille muotoutuneessa Elokuvaosakeyhtiö Filminorissa, jossa osallistui mm. useiden informatiivisten lyhytdokumenttielokuvien tekemiseen käsikirjoittajana, leikkaajana sekä selostustekstien lukijana.

Jaakko Pakkasvirran ensimmäiset itsenäiset elokuvat ankkuroituivat vahvasti suomalaisen elokuvan silloiseen muotisuuntaukseen, osallistuvaan elokuvaan. Muun muassa naisen asemaa ja yhteiskunnallisia rakenteita kotirouvan roolista tarkasteleva draama Vihreä leski (1968) herätti vilkasta keskustelua sekä puolesta että vastaan. Draamassa Kesäkapina (1970) naisen aseman ja kulutusyhteiskunnan epäkohtia seurataan mannekiinin näkövinkkelistä.

Osakkuus- ja työsuhteiden katkettua Elokuvaosakeyhtiö Filminorissa 1970, Pakkasvirta tuotti elokuviaan itse Filmityö-yhtiönsä nimissä. Hän vaihtoi tyylilajia toteuttamalla ohjaaja-Jussilla palkitun, eleettömän arkirealistisen työläiskuvauksen Jouluksi kotiin (1975), jossa unelma omakotitalosta ajaa rakennusmies Urho Suomalaisen (Paavo Pentikäinen) loppuun.

Eino Leinon (1878–1926) syntymän merkkivuoden lähestyminen sai Jaakko Pakkasvirran tarttumaan historiallisiin aiheisiin. Puolisonsa Titta Karakorven kanssa käsikirjoittama draama Runoilija ja muusa (1978) kansallisrunoilijasta ja L. Onervasta 1903–08 saavutti hyvän yleisö- ja arvostelumenestyksen. “Vaikeinta on todella tavoittaa rehellisyys, oikeamielinen, oikeudenmukainen huumori, todelliseen elämään pohjautuva toiminnallisuus ja jännitys. Realismin ongelma on siis elokuvan pääongelma”, Pakkasvirta pohti Filmihullun 2/1979 artikkelissa “Elokuva kansallisessa kulttuurissa.” Hän jatkoi Suomen historian murrosvaiheiden kuvaamista Olavi Paavolaisen Synkkään yksinpuheluun perustuvassa Pedon merkissä (1981), joka sai Roomassa René Clair -palkinnon 1982. Viimeisiksi jääneissä elokuvissaan Pakkasvirta sovitti kirjallisuutta ohjaamalla Arto Paasilinnan romaanin pohjautuvan Ulvovan myllärin (1982) ja Franz Kafkan samannimiseen romaaniin perustuvan Linnan (1986).

Elokuvauransa ohessa Jaakko Pakkasvirta työskenteli ohjaajana Suomen Kansallisteatterissa, Helsingin ja Turun kaupunginteattereissa sekä Televisioteatterissa, jossa hän toteutti mm. käsikirjoittamansa televisioelokuvat Nitroliiga (1993) ja Kaapin salat (1998). Radion puolella Pakkasvirta mm. luki Kenneth Grahamen lastenkirjaa Kaislikossa suhisee (1967) samannimisessä, 17-osaisessa ohjelmasarjassa. Thomas Mannin samannimiseen romaaniin perustuvassa kuunnelmasarjassa Taikavuori (1988) hän esittää yhtä pääosaa.

Jaakko Pakkasvirta oli naimisissa kolme kertaa: vuosina 1959–65 Saara Pakkasvirran, 1965–68 Anneli Saulin ja 1969–83 Titta Karakorven kanssa. Kaikki puolisot ovat näyttelijöitä.


Sisko Rytkönen
25.1.2021



Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 535.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 593-594.

Sakari Toiviainen: Sata vuotta – sata elokuvaa. Helsinki. SKS 2007, 128-129, 138-139, 162-163.

Jaakko Pakkasvirta: ”Elokuva kansallisessa kulttuurissa”. Filmihullu 2/1979, 5-7.

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5085 Jaakko Pakkasvirta. Linkki julkaistu 3.4.2006. [Linkki tarkistettu 25.1.2021]

https://www.imdb.com/name/nm0657122/ Jaakko Pakkasvirta [Linkki tarkistettu 25.1.2021]

https://www.rtva.kavi.fi/program/details/program/1266172 Kaislikossa suhisee. [Linkki tarkistettu 25.1.2021]

https://www.rtva.kavi.fi/program/details/program/1487685 Taikavuori [Linkki tarkistettu 25.1.2021]