Naamioija, näyttelijä

Rakel Linnanheimo työskenteli suomalaisen elokuvan palveluksessa 1931-52. Naamiointitehtävien lisäksi hän esitti muutamia filmirooleja, joista merkittävin oli naispääosa Teuvo Tulion ohjaamassa ja Johannes Linnankosken romaaniin perustuvassa elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938).


Turussa 1908 syntynyt Lyyli Rakel Linnanheimo kiinnostui näyttelemisestä, kun hänen vanhempi sisarensa Ragnhild hakeutui teatterialalle. Isosisko esiintyi Viipurin Näyttämöllä, jonne pikkusisko pääsi harjoittelijanäyttelijäksi. Rakel olisi halunnut pyrkiä Suomen Näyttämöopistoon, mutta ei saanut isältään siihen lupaa. Hän toimi viitisen vuotta mannekiinina ja samaan aikaan avustajana Kansan Näyttämöllä Helsingissä. Eräänä päivänä Rakel huomasi lehti-ilmoituksen, jossa etsittiin näyttelijöitä isänmaalliseen draamaan Jääkärin morsian (1931). Hänet valittiin pieneen Ainon rooliin ja pikkusisko Regina Rakelin sijaisnäyttelijäksi.

Linnanheimon sisarukset tutustuivat Teuvo Tulioon ja Valentin Vaalaan, joiden ohjaamiin elokuviin Rakel pääsi avustajaksi, naamioijaksi ja näyttelijäksi. Komediassa Kun isä tahtoo... (1935) hänellä on huomattava rooli kauneussalongin omistajana ja Vaimokkeessa (1936) sivuosa päähenkilön Maila-sisarena. Rakel Linnanheimo tulkitsee professorin tytärtä Lauraa draamassa Nuorena nukkunut (1937), jossa hänen pikkusisko Regina Linnanheimo esitti pääosaa ja isosisko Elli Ylimaa Sofia-tätiä. Rakel Linnanheimon ainoa naispääosa oli Moision Kyllikin rooli Teuvo Tulion ohjaamassa ja Johannes Linnankosken romaaniin perustuvassa elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). "Ulkonäöltään ja niukoilta, mutta sattuvilta eleiltään hän oli onnistunut", arvioi näyttelijäsuoritusta Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki H. V. Miespääosaa eli Koskelan Olavia esittänyt Kille Oksanen ja Rakel Linnanheimo menivät naimisiin 1941. Liitto päättyi samana vuonna aviomiehen kaaduttua itärintamalla.

Rakel Linnanheimo siirtyi 1930-luvun loppupuolella kameran edestä enemmän maskeeraustehtäviin. Opiskeltuaan alaa Paramountin studiolla Pariisissa hän toimi naamioijana muun muassa Suomi-Filmissä, Adams-Filmissä, Fenno-Filmissä ja Veikko Itkosen tuottamissa elokuvissa. Linnanheimo piti vaativimpana maskeeraustyönään historiallista elokuvaa Aktivistit (1939). Naamiointitehtävien ohessa hän esitti muutamia sivuosia, joista merkittävimmät olivat mustasukkainen Ester Iippo komediassa Varaventtiili (1942) ja kotirouva Lahja Hyrkäs Hilja Valtosen romaaniin perustuvassa filmatisoinnissa Neiti Tuittupää (1943). Rakelin vuonna 1944 solmittu avioliitto näyttelijä Rauli Tuomen kanssa päättyi 1949. Linnanheimo toimi naamioijana vuoteen 1952 saakka, minkä jälkeen hän työskenteli 20 vuotta konttoristina Merikiito Oy:ssä ja kymmenen vuotta käännöstekstien oikolukijana Yleisradiossa.


Sisko Rytkönen



Kirjallisuutta

Suomen Kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen Kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen Kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Jaana Nikula: Polttava katse. Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat. Helsinki: Otava 2000.

Maija Kajander: "Kirjailija F. E. Sillanpää Regina Linnanheimosta: Ainoa oikea Silja". Keski-Uusimaa 12.7.1998.

Jussi Karjalainen: "Elokuvanäyttelijä-naamioija Rakel Linnanheimo. Linnanheimon sisarukset hakeutuivat elokuvan pariin". Helsingin Sanomat 28.4.2004.