Näyttelijä, elokuva- ja teatteriohjaaja

Jussi Snellman oli kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin lähes puolivuosisataa. Hän saavutti suurta suosiota niin sankariosissa kuin traagisissa rooleissa. Snellman näytteli myös ensimmäisessä suomalaisessa näytelmäelokuvassa Salaviinanpolttajat (1907) ja kolmessa muussa varhaisessa elokuvassa.


Jussi Snellman syntyi 1879 Oulussa konttoristiperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli teologiaa 1900–01. Suomen Kansallisteatterin näyttelijäkuntaan Snellman kuului 1901–47, minkä jälkeen hän toimi vielä dramaturgina ja ohjaajana Helsingin Kansanteatterissa. Ohjaajana hän suosi kotimaista näytelmäkirjallisuutta.

Hänen suuria roolejaan olivat nimiosat William Shakespearen Hamletissa, Friedrich von Schillerin Don Carloksessa, August Strindbergin Erik IV:ssä, Gustaf von Numersin Pastori Jussilaisessa sekä Romeo Shakespearen Romeossa ja Juliassa ja Hlestakov Nikolai Gogolin Reviisorissa. Opintomatkoja hän teki Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan, Italiaan, Skandinaviaan ja Venäjälle.

Jussi Snellman toimi aktiivisesti teatterialan järjestöissä, hän oli mm. Suomen Näyttelijäliiton perustajajäsen. Hän julkaisi runokokoelman Ristimiekka (1929), suomensi näytelmiä ja teosofian harrastajana teosofista kirjallisuutta sekä kirjoitti teoksen Miten meidän käy kuolemassa? (1945).

Jussi Snellman on suomalaisen elokuvan pioneereja. Hän näytteli nimismiestä ensimmäisessä kotimaisessa näytelmäelokuvassa, Louis Sparren ja Teuvo Puron ohjauksessa Salaviinanpolttajat (1907) sekä elokuvissa Sylvi (1913; Idestamin osa), Ollin oppivuodet (1920; Ollin isä, kartanonomistaja) ja Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921; taidemaalari Jussi Ponteva). Minna Canthin näytelmään perustuvaan elokuvaan Anna-Liisa (1922) Snellman teki käsikirjoituksen.

Snellmanin elokuvaosista ei juuri ole lehtimainintoja paitsi elokuvasta Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa, jossa aikalaiskriitikko sanoi herra Jussi Snellmanin ja neiti Hilja Jorman esittävän nuortaparia, Jussi ja Impi Pontevaa, uskottavasti ja varmasti. Elokuvassa Impin sisarta näytteli Jussi Snellmanin puoliso Ruth Snellman.

Jussi Snellman ohjasi elokuvan Seikkailu jalkamatkalla (1936), joka sai varauksellisen vastaanoton: sitä sanottiin filmatuksi teatteriksi. Elokuva perustuikin tanskalaisen Jens Christian Hostrupin jo 1840-luvulla ilmestyneeseen näytelmään, joka oli Suomessa esitetty 1902 ja esitettiin sattumoisin myös vuonna 1936. Toisaalta muuan arvostelija sanoi: ”Ilahduttava kotimainen elokuvauutuus.”

Lähes 45 vuotta kestäneen elokuvauransa päätteeksi Jussi Snellman näytteli elokuvissa Neiti Tuittupää (1943), Laulava sydän (1948) ja Yhden yön hinta (1952). Tuittupäässä hän näytteli professoria ja kahdessa viimeisessä lääkäriä.

Jussi Snellman oli vuodesta 1916 naimisissa näyttelijä Ruth Snellmanin (1894–1976) kanssa. Hän sai Suomen näyttämötaiteen kultaisen ansiomerkin. Jussi Snellman kuoli 89-vuotiaana 1969 Helsingissä. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.


Kalevi Koukkunen
9.10.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996, 189.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995, 56.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kirjailijat 1917–1944. Päätoimittaja Hannu Launonen. SKST 365. Helsinki: SKS 1981, 419.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 229–230.

Uusi Tietosanakirja. Osa 18. SAT–SPA. Päätoimittaja Veli Valpola. Helsinki: Tietosanakirja Oy 1964, 710.