Säveltäjä, kapellimestari, näyttelijä

Kalevi Hartti tuli tunnetuksi jazzmuusikkona ja esiintyi yhtyeineen sessioissa ja radiossa. Hän sävelsi 1950–60-luvulla musiikin kymmenkuntaan näytelmäelokuvaan, moniin mainoselokuviin ja radiokuunnelmiin. Vuosina 1942–63 hän näytteli niin ikään kymmenkunnassa elokuvassa.


Kalevi Hartti syntyi 1927 Helsingissä. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1939–48 ja Helsingin yliopistossa 1952–54. Vuosina 1949–50 hän opiskeli myös Yhdysvalloissa Metropolitan School of Musicissa.

Elokuva-alalle Kalevi Hartti tuli 16-vuotiaana tai ehkä aiemminkin pyörimään Suomen Filmiteollisuuden (SF) Liisankadun halleille – ja pääsikin pikku rooliin Toivo Särkän elokuvaan Onni pyörii (1942; Kaukon eli Tauno Palon hakkaamista katsova poika). Sitä seurasivat isommat roolit Suomisen perhe -elokuvissa Suomisen Ollin tempaus (1942), Suomisen taiteilijat (1943), Suomisen Olli rakastuu (1944) ja Suomisen Olli yllättää (1945).

Suomis-elokuvissa Kalevi Hartti esitti Suomisen Ollin (Lasse Pöysti) luokkatoveria, Ekaa eli Erkkiä paitsi ensimmäisessä elokuvassa Jaska Suomista, joka ei kuitenkaan ollut Ollille sukua. Eka on jonkin verran murrosikäisempi kuin Olli ja esim. Suomisen taiteilijat -elokuvassa kymmenisen senttiä pitempi kuin Olli. Kalevi Hartti ja Lasse Pöysti olivat miltei yhdenikäiset: Hartti oli syntynyt 1.1.1927, Lasse Pöysti on syntynyt muutama viikko myöhemmin, 27.1.1927.

Ekan lisäksi huomattavin Kalevi Hartin rooleista oli nuoren kavaljeerin Veikko Syvärisen osa elokuvassa Kasvot kuvastimessa (1953). Lääkintäalikersanttia Hartti näytteli elokuvassa Tyttö lähtee kasarmiin (1956) ja yhtä alokasta elokuvassa Vatsa sisään, rinta ulos! (1959). Jälkimmäisessä elokuvassa on sinänsä vanha jekku: alokas Pöntinen (Tommi Rinne) on pukeutunut kapteeni Roudan (Helge Herala) virkapukuun. Kun alokkaat (näiden joukossa Kalevi Hartti) huomaavat vaihdoksen, syntyy kotimaisessa sotilasfarssissa ainutlaatuisen spontaani naurunremakka. Hartin muita joukkorooleja olivat yksi toimittajista (Olemme kaikki syyllisiä, 1954) ja poika Lissun hipoissa (Nina ja Erik, 1960).

Kesällä 1942 Kalevi Hartti oli Jukka Laurinin ja Veikko Laakson kanssa päässyt myös kuvausryhmän jäseneksi Särkän ohjaamaan Uuteen elämään -elokuvaan. Ilmeisen merkittävä tehtävä nuorelle Hartille oli kamera-assistentin posti olympiadokumenteissa Maailmat kohtaavat (1952) ja Kultaa ja kunniaa (1953).

Kalevi Hartti sävelsi musiikin kymmenkuntaan näytelmäelokuvaan. Erikoinen poikkeus on ”läpisävelletty” Kesäyön lapset (1955), jossa musiikki soi koko elokuvan ajan ja jossa kuullaan myös Pentti Kaartisen säveltämiä lauluja.

Elokuvassa Kasvot kuvastimessa (1953) Kalevi Hartti hyödynsi jo muutamaa vuotta aikaisemmin levytettyjä lauluja Etelän yössä, Dolorosa, Kotisaaren poukama ja Venetsiana. Harha-askeleeseen (1964) Kalevi Hartti sävelsi joulusävelmän. Lisäksi elokuvassa kuullaan radiosta jazzia, missä sattumoisin yhdistyy toisaalta Hartin jazztausta ja radio hänen esiintymisfooruminaan.

Nähtävästi Kalevi Hartti oli Aarne Tarkaksen suosikkisäveltäjä, koska hän sävelsi musiikin tämän seitsemään elokuvaan: Kovanaama (1954), Olemme, kaikki syyllisiä, Tyttö lähtee kasarmiin, Vihdoinkin hääyö… (1957), Paksunahka (1958), Nina ja Erik ja Olin nahjuksen vaimo (1961). Elokuvassa Vihdoinkin hääyö…on kaksi Hartin säveltämää valssia, lisäksi hän sovitti Felix Mendelssohn-Bartholdyn Häämarssin.

Kovanaamassa kuullaan yli 20-minuuttisen, aluksi jopa sibeliaanisen, sitten jazzahtavan päämusiikin lisäksi Hartin säveltämä ja Aarne Tarkaksen sanoittama kappale Kaukokaipuu, jonka esittää Ritarikvartetti (myös levytys).

Elokuvaa Olin nahjuksen vaimo kuvattiin myös Pariisissa, mikä innoitti Kalevi Harttia säveltämään Reino Helismaan sanoituksen ”Pariisi ja kevät”, jonka Leif Wager laulaa elokuvassa; laulu on levytetty nimellä Mon Ami (1956). Ehkäpä kappale sai vaikutteita laulusta April in Paris, jonka Helismaa oli 1957 suomentanut nimellä Pariisin huhtikuu. Ja olipa Helismaa suomentanut jo 1955 Cole Porterin kappaleen I Love Paris nimellä Kaunis Pariisi.

Lisäksi Kalevi Hartti sävelsi musiikkia lyhytelokuviin, mm. tukkukauppaa esittelevään Ikuiseen kiertokulkuun (1956, ohjaus Felix Forsman), henkilökuvaan Mies ja hänen maailmansa. Antti Wihurin tarina (1958, ohjaus Veikko Laihanen) ja teollisuuselokuvaan Helsinki – teollisuuden ja kaupan kaupunki (1959, ohjaus Hans Haataja) sekä mainoselokuvamusiikkia sellaisille yrityksille kuin Asko, Esso ja Valio.

Kalevi Hartti sävelsi myös näyttämö- ja kuunnelmamusiikkia. Ainakin Ylioppilasteatterin 1962 Seurasaaressa esittämään, Kai Lappalaisen ohjaamaan Ludvig Holbergin Erasmus Montanus -näytelmän varhaiseen suomennokseen Anttonius Putronius eli Aatto Puuronen (1846) Hartti sävelsi musiikin. Hän sävelsi musiikkia myös radiokuunnelmiin, mm. Ferenc Molnárin Liliomiin (1963). Radioarkistossa on tallenteina monia sellaisia näytelmiä, joissa on Kalevi Hartin musiikki.

Kalevi Hartti sävelsi musiikin myös muutamaan varhaiseen tv-näytelmään, mm. Jean Anouilh’n komediaan Prinssi ja hatuntekijä (1961, Suomen Televisio) ja Aleksis Kiven Olviretkeen (1967, Mainos-TV).

Kalevi Hartin yhtye esiintyi 1950-luvulla paitsi omissa konserteissa myös radiossa. Hartti levyttikin jazzia, mm. Cole Porterin sävellyksen Night and Day (1950) ja Harry Warrenin September in the Rain (1950). Teoksessaan Rumbakuninkaista salsatähtiin (1997) Pertti Luhtala sanoo, että 1950-luvun puolivälin valtavirtauksista poikkeava oli pianisti Kalevi Hartin levyttämä instrumentaalikappale Rumba bueno (1954) bongosooloineen.

Vuodesta 1956 Kalevi Hartti oli osakkaana ja teknillisenä johtajana X-Filmi Oy:ssä (per. 1955), jonka toimialana oli elokuvaohjelmien valmistaminen. Yhtiön pääomistaja oli konsuli Kurt Juuranto (1927–86). X-Filmi tuotti vuosina 1955–56 viisi lyhyttä ajankohtaiskatsausta päänimekkeellä X-uutta ja lyhytelokuvan Tieteen sinetti (1958), jotka ovat kaikki todennäköisesti kadonneet.

Vuonna 1972 X-Filmin nimi vaihtui Finnvisio Oy:ksi, joka taas on vuodesta 1993 ollut Finnvox Studiot Oy:n aputoiminimi. Finnvoxista kehkeytyi äänilevytuotannon keskeinen suomalainen äänitys-, miksaus- ja masterointiyritys, ”suomalaisen musiikkibisneksen instituutio”, joka laskee toimintansa vuodesta 1965.

Kalevi Hartti oli nuoresta pitäen perehtynyt elokuvatuotannon eri vaiheisiin. Vaikka hän oli X-Filmin teknillinen johtaja, sopii olettaa, että käytännön elokuvatyön rinnalla musiikki oli hänen vastuualueensa yrityksessä.

Kalevi Hartti kuoli oman käden kautta 37-vuotiaana 1964 Helsingissä.

Muistelmateoksessaan Lassen oppivuodet (1990) Lasse Pöysti kuvaa Kalevi Harttia: ”Kalevi Hartti oli sellainen jännittävä vähän isompi veli. Hän harrasti kilpapyöräilyä ja oli ennen kaikkea loistava jazzpianisti. – – Hänen musisointinsa tapahtui vaivattomasti ja nautinnollisesti.”


Kalevi Koukkunen
8.4.2015
Täydennetty 14.5.2017


Kirjallisuutta ja lähteitä

Fabian Dahlström: Sibelius-Akademin 1882–1982. Sibelius-Akademins publikationer 1. Helsingfors: Sibelius-Akademin 1982, 408.

Pekka Gronow: Kahdeksas taide. Suomalaisen radioilmaisun historia 1923–1970. Helsinki: Avain 2010, 334 ym.

Unto Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 338.

Pertti Luhtala: Rumbakuninkaista salsatähtiin. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1997, 377.

Lasse Pöysti: Lassen oppivuodet. Helsinki: Otava 1990, 93.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Kalevi Hartti. Kuolinilmoitus. Uusi Suomi 23.8.1964.

Kalevi Hartti. Nekrologi. Helsingin Sanomat 24.8.1964.

http://www.aanitearkisto.fi/firs2/fi/index.php (luettu 4.4.2015).

https://www.finnvox.fi/historia (luettu 2.10.2018).

Päivi Uusimaan (informaatikko, Yle Arkisto, 7.4.2015) sähköpostiviesti, Kalevi Koukkunen.