Näyttelijä, elokuvaohjaaja

Axel Slangus oli muuntautumiskykyinen luonnenäyttelijä, jonka skaala ulottui komediasta tragediaan. Hän näytteli yli kymmenessä elokuvassa mykältä kaudelta 1960-luvulle. Slanguksen tunnetuin rooli elokuvassa on Eskon osa Nummisuutareissa (1923).


Axel Slangus syntyi 1890 Pyhtäällä maanviljelijäperheeseen. Hän kävi Svenska Teaternin oppilaskoulun 1910–12. Oltuaan kiinnitettynä Svenska Teaterniin 1912–13 hän siirtyi Åbo Svenska Inhemska Teaterniin, jossa oli vuoteen 1918, sen jälkeen taas Svenska Teaternissa 1918–62.

Axel Slanguksen teatterirooleista muistettavimpia olivat Esko (Aleksis Kivi: Nummisuutarit), Armas Fager (Runar Schildt: Suuri rooli), Juhani (Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä), nimiosat (Paul Schirmer: Herra ministeri, Marcel Pagnol: Herra Topaze ja Henrik Ibsen: Peer Gynt), kaupunginpäällikkö (Nikolai Gogol: Reviisori), monet Hjalmar Bergmanin näytelmien henkilöt ja Willy Loman (Arthur Miller: Kauppamatkustajan kuolema). Ruotsissa Dramaten-teatterissa Slangus vieraili 1922.

Ensimmäinen elokuvarooli Axel Slanguksella oli Carl Fagerin ainoassa ohjauksessa Rautakylän vanha parooni (1923); hän esitti päähenkilöiden poikaa. Hänen tunnetuin osasuorituksensa on pääosa Eskona Aleksis Kiven Nummisuutarit-näytelmän ensimmäisessä elokuvasovituksessa (1923). Suorituksesta oli tuleva yksi suomalaisen elokuvan ikonisimmista.

Saaristolaisaiheisessa salakuljetuselokuvassa Myrskyluodon kalastaja (1924) Axel Slangus näytteli salakuljettajien pomoa. Aikalaiskritiikki ylisti: ” – – Ensi sijalla mainittakoon hrat Ilmari ja Slangus filmin vastakohtaisina sankareina, toinen rehellisenä kalastajanuorukaisena, toinen salakuljettajakuninkaana.”

Asemansa mykän elokuvan ”tähtenä” vakiinnuttanut Slangus esiintyi seuraavaksi niin ikään meriaiheisessa elokuvassa, Teuvo Puron ohjauksessa Meren kasvojen edessä (1926). Hän esitti Hylkysaaren Paulia, joka osoittautuu laivahylkyjen ryöstäjäksi. Aikalaiskriitikko totesi, että ”Axel Slangus isäntänä on luultavasti ohjaajan surunlapsi.”

Erkki Karun ohjaamassa maanpuolustushenkisessä – edelleen mykässä – elokuvassa Meidän poikamme (1929) Axel Slangus esitti alokas Matti Korpea, pääroolia. Kriitikko tunnusti: ”Axel Slangus on ennestään sekä Esko että Sven Dufva – hänen Mattinsa on näitten jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, hiukan viisastunut ja kehittynyt, mutta yhä todellinen suomalainen torpanpoika.” Salakuljetusseikkailussa VMV 6 (1936) Slangus esitti konsuli Dasselheimia, salakuljetusliigan johtajaa ja Koskenlaskijan morsiamessa (1937) tukkipomo Svenssonia.

Slangus esiintyi myös muutamassa ruotsalaisessa elokuvassa. Hän oli näytellyt Sven Dufvaa John W. Bruniuksen ohjaamassa Vänrikki Stoolin tarinoissa (1926), josta Kurt Jäger tuotti hieman suomalaistetun version 1939 (ks. Suomen kansallisfilmografia, osa 2, 343–344).

Ruotsissa Gustaf Molanderin ohjauksessa Laulu tulipunaisesta kukasta (1956) Slangus esitti Väinöä (jota roolia ei ole Teuvo Tulion 1938 Suomessa ohjaamassa versiossa). Edelleen Lars Magnus Lindgrenin ohjauksessa En drömmares vandring Slangus esitti Karigo-nimistä henkilöä. Slanguksen elokuvauran huippu on hänen esiintymisensä siltavahtina Ingmar Bergmanin elokuvassa Neidonlähde (1960).

Vuonna 1958 Suomen Filmiteollisuus (SF) tuotti ja William Markus ohjasi Mika Waltarin romaaniin perustuvan elokuvan Verta käsissämme, josta Arne Mattsson ohjasi samaan aikaan ruotsinkielisen version Ingen morgondag (ks. Suomen kansallisfilmografia, osa 6, 250–251). Ruotsinkielisessä elokuvassa Axel Slangus esitti sokeaa kerjäläistä, jota roolia ei ole Verta käsissämme -elokuvassa.

Slangus näytteli myös Teuvo Tulion elokuvan Sellaisena kuin Sinä minut halusit (1944) ruotsinkielisessä versiossa Sådan du ville ha mig (1944). Hän esitti keskeistä miespääroolia Henrik Karoa (suomenkielisessä versiossa Paavo Jännes).

Axel Slangus myös ohjasi yhden elokuvan, yhdessä Wilho Ilmarin kanssa Teuvo Pakkalan tunnettuun näytelmään perustuvan Tukkijoella (1928), jonka hän myös leikkasi elokuvan kuvaajan Frans Ekebomin kanssa.

Axel Slangus oli vuodesta 1916 naimisissa näyttelijä Alice Reinholmin (1888–1976) kanssa. Heidän tyttärensä Margareta (Margaretha) Slangus (1923–2005) esiintyi elokuvassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952).

Axel Slangus sai Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultaisen ansiomerkin. Hän kuoli 74-vuotiaana 1965 Helsingissä.


Kalevi Koukkunen
9.11.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 291.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 428.