Näyttelijä, teatterinjohtaja

Lähes 40-vuotisen teatteriuransa aikana Aimo Hiltunen näytteli klassisissa ja moderneissa näytelmissä, joita hän myös ohjasi. Hän esiintyi parinkymmenen elokuvan sivutehtävissä, joista isoin on sotamies Lampisen osa Tuntemattomassa sotilaassa (1955). Hän esiintyi myös varhaisissa tv-näytelmissä, joita ohjasikin.


Aimo Hiltunen syntyi 1929 Leppävirralla kauppiasperheeseen. Hän oli kiinnitettynä näyttelijäksi Intimiteatteriin 1952–56, Radioteatteriin 1956–59, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1959–61 ja näyttelijä-ohjaajaksi Turun kaupunginteatteriin 1961–65.

Vuonna 1965 alkoi Hiltusen teatterinjohtajakausi: 1965–74 Kuopion Yhteisteatteri, 1974–84 Lahden Kaupunginteatteri ja 1984–89 Jyväskylän kaupunginteatteri.

Aimo Hiltusen näyttämörooleja olivat mm. Artturi Järviluoman Pohjalaisten Jussi ja William Shakespearen Romeon ja Julian nimiosa Romeo. Hiltunen ohjasi erityisesti ”nykynäytelmiä” (Rolf Hochhuth: Sijainen, Edward Albee: Surullisen kahvilan balladi), venäläisiä klassikoita (Anton Tšehov: Kolme sisarta, Vanja-eno) ja suomalaisia (Minna Canth: Kovan onnen lapsia).

Hiltusen kaudella Jyväskylän Kaupunginteatterissa esitettiin maailmanensi-iltana musikaali Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen (1988, ohjaus Ilkka Bäckman).

Syntymäpäivähaastattelussaan 1989 Hiltunen pahoitteli, että valtakunnallinen teatterijulkisuus keskittyy Etelä-Suomeen. Helposti saa sellaisen käsityksen, ettei kulttuurielämää olisi ollenkaan Turun, Tampereen ja Lahden pohjoispuolella, vaikka maaseututeattereissa elää yrittämisen henki.

Aimo Hiltunen esiintyi parissakymmenessä elokuvassa sivurooleissa, joista isoin on sotamies Lampisen osa Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955), rooli, jota ei ole Rauni Mollbergin myöhemmässä versiossa (1985). Alikersantti Rokan taisteluparina Lampinen tunnusti pelänneensä ja aikoneensa lähteä karkuun. Romaanissaan Linna kiteyttää sotaveljeyden: ”– – Hietanen sekä Rokka olivat miehiä, joiden vierestä ei hevillä kehdannut lähteä.”

Hiltusella oli muitakin sotilasrooleja: alokas/legioonalainen Sankarialokkaassa (1955), sotilas Rintamalotassa (1956), korpraali Vääpelin kauhussa (1957), alikersantti Sotapojan heiloissa (1958) ja upseeri Autuaassa everstissä (1958). Konnaa hän esitti elokuvissa Kovanaama (1954) ja Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959, espanjalainen konna). Viimeisessä elokuvassaan Nuoruuteni savotat (1988) Hiltunen oli kunnanvaltuutettu.

Aimo Hiltunen esiintyi myös Suomen Television varhaisissa tv-näytelmissä, mm. Vappu Väreen Rippiaitta (1959), Gustaf von Numersin Pastori Jussilainen (1960, rengin osa), William Shakespearen Kesäyön unelma (1962, Demetrius) ja Eugene O’Neillin Oi nuoruus (1963, Millerien poika). Mainos-TV:lle Hiltunen ohjasi Veikko Kerttulan kanssa Anu Kaipaisen näytelmän Ruusubaletti (1968).

Aimo Hiltunen oli 1957–2002 naimisissa näyttelijä Sirkka-Liisa Wilénin (s. 1927) kanssa. Hän kuoli 73-vuotiaana 2002.


Kalevi Koukkunen
8.12.2014


Kirjallisuutta ja lähteitä

Aimo Hiltunen. 60-vuotispäivähaastattelu (Timo Siukonen). Helsingin Sanomat 24.4.1989.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita 2002.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 242.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ja Tammi 1993, 158.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 168.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas. 9. p. Porvoo – Helsinki: WSOY, 1955, 287 ja 376.