Esittävä taiteilija: näyttelijä, laulaja, muusikko

Luonnonlahjakkuus Vesa-Matti Loiri on tullut tunnetuksi laaja-alaisuudestaan niin esittävänä taiteilijana - näyttelijänä, laulajana, muusikkona - usealla eri foorumilla kuin nuorempana urheilijanakin, mm. jalkapallon, nyrkkeilyn ja biljardin harrastajana.


Ohjaaja Mikko Niskanen löysi 17-vuotiaan Vesa-Matti Loirin Elannon Näyttämöltä etsiessään nuoria näyttelijöitä esikoiselokuvaansa Pojat (1962). Vesa-Matille avautui elokuvan keskeinen poikarooli, Jake, jossa hän heti alun alkaen teki täysipainoista työtä. Elokuvan jälkeen Loiri hakeutui Suomen Teatterikouluun, jonka hän suoritti vuosina 1963-66. Teatterikoulun loppuvaiheissa hän esitti Vihtori Kosolaa Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperassa. Koulun jälkeen Loiri sai kiinnitykset Helsingin Kaupunginteatteriin 1966-71 ja sitten Turun Kaupunginteatteriin 1973-76. Sen jälkeen Vesa-Matti Loiri on työskennellyt vapaana taiteilijana elokuvissa, televisiossa ja laulajana.

Vesa-Matti Loirin ja Spede Pasasen yhteistyö alkoi vuonna 1968 elokuvassa Noin 7 veljestä, jossa Loiri omintakeisella tavalla Charles Chaplinia, Buster Keatonia ja Stan Laurelia yhdistelemällä esitti höperöä huovia. Värielokuvassa Pohjan tähteet (1969) hän oli kovaonninen elokuvaohjaaja Paavali Pohja. Varsinaiseksi kestomenestykseksi muodostui vuonna 1973 alkanut Uuno Turhapuro -elokuvien sarja. Vuoteen 2004 mennessä niitä tehtiin kaikkiaan 20 kappaletta, joista Loiri oli nimiosan esittäjänä mukana yhdeksässätoista. "Repaleiseen verkkopaitaan pukeutuneesta, työtä vieroksuvasta veijarihahmosta ja valoisasta vastarannan kiiskestä muodostui nopeasti käsite, eräänlainen utopistinen kuva suomalaisesta miehestä, joka huolettoman tuhattaiturin logiikalla luovii läpi byrokraattisen yhteiskunnan ja perhe-elämän vaatimusten." (Janne Mäkelä). Näin Uuno Turhapurosta tuli pitkäkestoisin sarjaelokuva Suomessa.

Uuno Turhapurojen ohella Vesa-Matti Loirilla oli humoristisia osia useissa muissakin, lähinnä Spede Pasasen tuottamissa elokuvissa. Vakavia rooleja merkitsivät mm. "byggmestari" Sakris Kukkelman Esko Favénin ja Tarja Laineen ohjaamassa elokuvassa Rakastunut rampa (1975), rintamakirjeenvaihtaja Usko Jaakko Pakkasvirran elokuvassa Pedon merkki (1981), jotka kummatkin palkittiin Jussi-patsaalla, tragikoominen Heikki Öljynen Jaakko Pyhälän elokuvassa Jon (1983) ja entinen merimies Himanen Matti Ijäksen elokuvassa Sokkotanssi (1999). Aleksi Mäkelän elokuvassa Pahat pojat (2003) hän oli Takkusen poikien isä, Timo Koivusalon historiankuvituksessa Kaksipäisen kotkan varjossa (2005) torikauppias Verneri. Mika Kaurismäen elokuvassa Tie pohjoiseen (2012) Vesa-Matti Loiri oli elämäntaiteilija Leo Porala. Vuonna 2015 Loirilla oli miespääosa vanhana pyörätuolipotilaana Mika Kaurismäen elokuvassa Elämältä kaiken sain.

Jusseja Loiri on saanut myös 1983 poikkeuksellisen laaja-alaisista näyttelijäsuorituksistaan vuoden elokuvissa ja vuonna 1998 elämäntyöpalkintona betoni-Jussin. Mika Kaurismäen dokumenttielokuva Vesku valmistui vuonna 2010.

Television puolella Vesa-Matti Loiri saavutti suosiota mm. Jatkoaika-ohjelmasarjassa sekä useissa Spede Pasasen show-ohjelmissa. Kalle Holmbergin 1977-81 ohjaamassa neliosaisessa Kalevala-sovituksessa Rauta-aika Loiri tulkitsi seppä Ilmaria. Vuonna 2015 Loiri toimi isäntänä televisiosarjassa Loirinuotiolla. Vesa-Matti Loiri on myös levyttänyt runsaasti mm. Eino Leinon runoihin tehtyjä sävellyksiä.

Vesa-Matti Loirin ensimmäinen vaimo oli 1967-69 näyttelijä Tuula Nyman (s. 1943).


Kari Uusitalo
30.1.2014, päivitetty 24.3.2016


Kirjallisuutta ja lähteitä

Petri Nevalainen: Saiskos pluvan, Vesa-Matti Loiri. Helsinki. Helsinki-Kirjat Oy 2010.

Janne Mäkelä: "Loiri, Vesa-Matti". Suomen kansallisbiografia 6. Helsinki: SKS 2005, 286-287.

Pentti Stranius: "Poikia sodassa - Jake ja Ivan ". Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998, 160-162.

Suomen kansallisfilmografia 7-12. Helsinki: Edita 1998-2005.