Näyttelijä, ohjaaja

Pentti Viljanen näytteli 1936-63 lähes 80 filmiroolia, joista monet 1950-luvun sotilasfarsseissa ja komedioissa. Hänen esittämistään hahmoista tunnetuimpia on Murto-Kalle komediassa Omena putoaa (1952). Viljanen teki huomattavan näyttämöuran ohjaaja-näyttelijänä muun muassa Iloinen Teatteri - Punaisessa Myllyssä 1945-56.


Pentti Elias Viljanen syntyi 1915 Tampereella kaupungin sosiaalijohtaja Emil Viljasen ja Hilda Siniluodon perheeseen. Hän toimi kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa 1933-39, Suomen Filmiteollisuudessa 1940-42, Helsingin Kansanteatterissa 1941-45, johtajana sota-aikana Aunuksen Teatterissa, ohjaaja-näyttelijänä Iloinen Teatteri - Punaisessa Myllyssä 1945-56 ja näyttelijänä Suomalaisessa Nukketeatterissa 1957-64. Viljasen merkittäviin näyttämörooleihin lukeutuvat Seitsemän veljeksen Timo ja Lauri, Aviomies näytelmässä Rakkaus ja Reviisorin Hlestakov. Hän oli vuodesta 1950 lähtien naimisissa näyttelijä Eine Helken (o.s. Hämäläinen) kanssa.

Pentti Viljanen näytteli 1936-63 lähes 80 filmiroolia. Hän esiintyi usein humoristisissa tehtävissä erityisesti 1950-luvun sotilasfarsseissa ja komedioissa. Viljasen ainoa romanttisen sankarin rooli valkokankaalla oli Väliportin Matin toinen miespääosa Johannes Linnankosken novelliin pohjautuvassa draamassa Taistelu Heikkilän talosta (1936). Maria Jotunin näytelmään perustuvassa komediassa Miehen kylkiluu (1937) hän tulkitsee apteekkari Jussi Ollenbergia ja elokuvassa Kun on tunteet (1954) suutari Lettusta. Putkinotkossa (1954) Viljanen on kartanonomistaja Aapeli Muttinen ja Ryysyrannan Joosepissa (1955) kunnankirjuri Kasper Lutikainen.

Pentti Viljasen monista sotilasfarssitehtävistä suurimpia on Komppanian neropattien (1952) Kalle Konstilan pääosa. Hänen toisiin miespääosiin lukeutuvat Pontevien pommaripoikien (1948) Pena, menestyvä iskelmäsäveltäjä Martti Teräs farssissa 2 hauskaa vekkulia (1953) ja Kovanaaman (1954) valokuvaaja Evert Pinsiö alias Hakkelus-Bill.

Viljasen näyttelemistä sivuosista merkittäviin kuuluvat muun muassa salakuljettajan apuri komediassa Hän tuli ikkunasta (1952), Muhoksen mimmin (1952), Rappari-Ranssu, Ujo hupailussa Lumikki ja 7 jätkää (1953), Kummituskievarin (1954) Pekka, Helunan häämatkan (1955) renki Jalmari sekä Tytön ja hatun (1961) Tähtikiertueen johtaja David Moulin alias Taavetti Moilanen.

Pentti Viljanen esitti usein kiltinpuoleisia konnia. "Usein pikkurikolliset ovat mielenkiintoisia ja hyviä tehtäviä, jos henkilöön todella paneutuu. Pidin esimerkiksi Omena putoaa -elokuvan Murto-Kallen roolista, koska näin hänessä äärettömän paljon inhimillisiä piirteitä. Hän on ihminen, josta olosuhteiden pakosta tulee Murto-Kalle. Hän menee Ouluun hakemaan koplan varastamia rahoja, mutta junassapa korttihuijarit ryöstävät hänet putipuhtaaksi, vievät murtovehkeetkin. Hän oli kuitenkin rehellinen varas ja meni kavereille kertomaan, että näin kävi. Hänestä ei kertakaikkiaan voinut olla pitämättä. Jos sanoisin, ettei hän ollut miehen mittainen, niin varas kuin olikin, moittisin kirjailijaa, Mika Waltaria", Pentti Viljanen kertoi sivuosa-Jussilla palkitusta roolistaan Katso-lehdelle antamassaan haastattelussa 1972.

Pentti Viljanen näytteli elokuvauransa jälkeen 1963-75 monissa televisiosarjoissa. Hän esitti useita rooleja muun muassa Pekka Lipposen seikkailuissa (1964) ja Kunnon sotamies Svejkin seikkailuissa (1967-68). Viljanen näytteli myös televisioelokuvissa kuten Apulaisjohtaja (1965), Syntymäpäivät (1965) ja Ihmisiä elämän pohjalla (1967). Hänen viimeiseksi roolikseen jäi Nestori Aapelin teksteihin perustuvassa tv-sarjassa Siunattu hulluus (1975). Pentti Viljanen kuoli 59-vuotiaana 1975.


Sisko Rytkönen
29.5.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 562.

Elokuvakirja. (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 581.

Teatterin maailma 1965. Toimittanut Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1965, 407-08.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 525-26.

Pimpula: "Joutsenlammen prinssistä Murto-Kalleksi". Elokuva-Aitta 19/1951, 10.

Aikki Perttola-Flinck: "Mies kotimaisessa elokuvassa. Pentti Viljanen: Vanhoissa elokuvissa oli mieltä ja miehekkäitä miehiä". Elokuva-Aitta 51/1972.

http://www.imdb.com/name/nm0897537/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 16.4.2014.