Näyttelijä, kuvaussihteeri, leikkaaja, ohjaaja

Kauko Vuorensola työskenteli näytelmäelokuvan parissa mm. näyttelijänä, kuvaussihteerinä ja leikkaajana vuosina 1947-63. Vuonna 1959 hän siirtyi päätoimisesti elokuvaohjaajaksi Suomen Televison (TV-1:n) palvelukseen.


Kauko Vuorensola aloitti näyttelijänä Helsingin Työväen Teatterissa 1945 ja suoritti Suomen Teatterikoulun vuosina 1947-50. Ensimmäisen elokuva-avustajan tehtävänsä Vuorensola sai 1947 Hannu Lemisen draamassa Hedelmätön puu. Ensimmäinen merkittävä rooli oli 1950 Iivo Mutasena Wilho Ilmarin kansankomediassa Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin, jatkoa seurasi 1951 mm. konstaapeli Pehkosena Matti Kassilan jännityskomediassa Radio tekee murron ja Don Josén apurina Ville Salmisen musiikkielokuvassa Rion yö. Pieniä kaksoisrooleja Kauko Vuorensolalla oli sotilasfarsseissa Miljonäärimonni (1953),Laivaston monnit maissa (1954) ja Sankarialokas (1955); Aarne Tarkaksen elokuvassa Herra Sotaministeri (1957) Vuorensola oli Ison-Britannian sotilasasiamies. Elokuvarooleja Vuorensolalle kertyi 36; viimeinen oli ryöstäjä Åke Lindmanin nuorisoelokuvassa "Jengi" (1963).

Kauko Vuorensola toimi kuvaussihteerinä seitsemässä Fennada-Filmi Oy:n elokuvassa 1952-56, järjestäjänä yhtiön elokuvassa Saariston tyttö (1953) ja leikkaajana kolmessa elokuvassa 1954-55. Ohjaajan apulainen tai apulaisohjaaja hän oli 1954-56 Fennada-Filmin elokuvissa Ryysyrannan Jooseppi, Villi Pohjola ja Jokin ihmisessä. Vuorensola toimi mainos- ja lyhytelokuvaohjaajana Oy Suomen Filmiteollisuudessa 1957-59 ja siirtyi sen jälkeen elokuvaohjaajaksi Suomen television (TV-1) palvelukseen. Vuonna 1964 hän ohjasi televisiolle sen ensimmäisen kokoillan näytelmäelokuvan Veljen varjo Eeva Joenpellon romaanin pohjalta. Vuorensolan dokumenttilyhytelokuva Keskiyön aurinko sai kirkon elokuvapalkinnon 1965.


Kari Uusitalo
28.3.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Teatterin maailma 1965. Helsinki: Tammi 1965, 411-412.

Mitä Missä Milloin Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972, 583-584.

Suomen kansallisfilmografia 3-7. Helsinki: Edita ym. 1989-1998.