Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja

Oiva Luhtala esitti vuosina 1936-62 nelisenkymmentä elokuvaroolia, joista tunnetuimmat ovat Ryhmy ja Romppainen -elokuvien vääpeli Ryhmy ja ”Herran ja ylhäisyyden” (1944) sotilaspalvelija Tlaca. Hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä 1930- ja 1940-luvulla Helsingissä ja Tampereella ja teatterinjohtajana vuosina 1950-68 Lappeenrannassa, Kemissä ja Mikkelissä.


Oiva Armas Luhtala syntyi 1911 Helsingissä työnjohtaja Herman Luhtalan ja Lempi Suutarin perheeseen. Hän opiskeli muun muassa Taideteollisuuskoulussa, Kansankonservatoriossa ja Suomen Laulun akatemiassa. Luhtala työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1937-39 ja 1940-41 sekä Tampereen Työväen Teatterissa 1944-50. Hän toimi johtajana Lappeenrannan Kaupunginteatterissa 1950-56, ohjaaja-näyttelijänä Mainos-TV:ssä 1960-61, johtajana Kemin Kaupunginteatterissa 1961-65 ja Mikkelin Teatterissa 1965-68.

Luhtalan merkittäviä näyttämörooleja olivat mm. Loppiaisaaton Narri, Göran Persson näytelmässä Erik IV ja Hamletin Kuningas. Hänen huomattavia ohjauksiaan olivat Niskavuoren Heta, Toreadorin valssi, Naimapuuhat, Arkkienkelit eivät vedä höplästä ja Täällä Pohjantähden alla I ja II.

Oiva Luhtala näytteli vuosina 1936-62 nelisenkymmentä elokuvaroolia, joista ensimmäinen oli Koskenlaskijan morsiamen (1937) Peura-Joopi. Hän esiintyi pienissä osissa mm. historiallisissa elokuvissa Aktivistit (1939) ja Helmikuun manifesti (1939) sekä sotilasfarsseissa Punahousut (1939) ja Kersantilleko Emma nauroi? (1940).

Oiva Luhtalan tunnetuin rooli on vääpeli Kalle Ryhmy, jota hän näyttelee elokuvissa Ryhmy ja Romppainen (1941), Jees ja just (1943) ja "Jees, olympialaiset", sanoi Ryhmy (1952). Tämä kirjailija Armas J. Pullan luoma hahmo kunnostautui Mörökölli-kissan ja vänrikki Ville Romppaisen kanssa niin sodassa kuin rauhan ajan seikkailussa. "Nämä kaksi 'kaverusta' todella täydentävät toisensa sekä luonteenpiirteiltään että näyttelemislaadultaan. Heidän rempseä ja lupsakka esiintymisensä on riemastuttavaa", kiitteli Oiva Luhtalan ja Reino Valkaman roolisuorituksia Suomen Sosialidemokraatin nimimerkki T.A. vuonna 1943.

Oiva Luhtala muistetaan Ryhmyn lisäksi T.J.A Heikkilän sotilaspalvelija Tlacana Simo Penttilän romaaniin pohjautuvassa seikkailufilmissä "Herra ja ylhäisyys" (1944). Hänen hillitön roolisuoritus veistä lipovana hurjapäänä palkittiin sivuosa-Jussilla. Koomisten hahmojen esittäjä nähtiin vakavassa osassa draamassa Neljä naista (1942), jossa Luhtala tulkitsi pesulan omistajan sairastuvaa maalaripuolisoa. Sodan jälkeen hän näytteli valkokankaalla mm. talonmiehiä, tukkilaisia ja konnia. Luhtalan viimeisiä filmirooleja oli Vihtori Vainolainen elokuvassa "Ei se mitään!" sanoi Eemeli (1962).

Oiva Luhtala esiintyi myös muutamissa televisiotuotannoissa kuten minisarjassa Herra ylikersantti yllättää (1960) ja tv-sarjassa Seitsemän veljestä (1960-61), jossa Luhtala näytteli Timoa.


Sisko Rytkönen
25.3.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 518.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 502.

Teatterin maailma. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1965, 265.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

"Ryhmyn tiellä on Ryhmyjä". Jaana 2/1969, 58.

http://www.imdb.com/name/nm0525305/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 9.1.2014.