Haku

Henkilö

Aku Korhonen

QR-koodi

Tiedosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Finna-arvio

Näyttelijä

Aku Korhonen oli Suomen Kansallisteatterin pitkäaikainen luonne- ja luottonäyttelijä. Vuosina 1924-58 hän esiintyi myös kaikkiaan 76 elokuvassa - joukossa oli runsaasti suuria rooleja.


Aku (August Aleksander) Korhonen syntyi Käkisalmessa 1892 ja opiskeli lestadiolaisten kasvatusvanhempiensa mieliksi ensin apteekkialaa Kurkijoella, mutta teatteri veti nuorukaista vastustamattomasti puoleensa. Syksyllä 1914 hänelle tarjoutui tilaisuus liittyä Suomen Näyttämön kiertueelle. Sen toiminnan päätyttyä jo vuoden kuluttua Korhonen hakeutui avustajaksi ensin Tampereen Teatteriin ja sitten vuonna 1916 Viipuriin. Keväällä 1922 hän siirtyi Helsinkiin Kansan Näyttämölle ja sieltä edelleen vuonna 1925 Kansallisteatteriin, johon oli kiinnitetty kuolemaansa 1960 saakka. Teatterin palkeilla Korhonen oli pidetty ja sydämellinen luonnenäyttelijä täynnä hiljaisesti hersyvää huumoria, aitoa kansanomaisuutta ja tarvittaessa myös ihmisen syvää tragiikkaa. Talvi- ja jatkosodan vuosina Korhonen antoi oman panoksensa kansakunnan henkiseen sodankäyntiin epävirallisena "ikävä- ja valheentorjuntapäällikkönä".

Valkokankaalla Aku Korhonen tunnettiin lähinnä "kotimaisen elokuvan salaviisaana, lempeäkatseisena humoristina ratkomassa sovinnollisuuden hengessä ristiriitoja ja saattamassa yhteen rakastavaisia" (Outi Lahtinen). Ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin rovasti mykkäelokuvassa Suursalon häät (1924). Elokuvassa Korkein voitto (1929) hän näytteli juutalaista vakoojaa ja 1930 kenraalikuvernööri Bobrikoffia elokuvassa Kajastus; Bobrikoffia hän esitti toistamiseen elokuvassa Helmikuun manifesti (1939). Vuosina 1936-44 Korhonen esiintyi sopimusnäyttelijänä yksinomaan Oy Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa, vasta sen jälkeen tulivat vuoroon myös muut tuottajayhtiöt.

Aku Korhosen loistorooleja olivat mm. Pohjalaisia-elokuvan Salttu (1936), Tulitikkuja lainaamassa -elokuvan Antti Ihalainen (1938), Jumalan tuomion juoppo käräjäkirjuri Grahn (1939), Tuomari Martan kihlakunnantuomari Schroderus (1943) ja Särkelä itte -elokuvan Heroja (1947). Vuosina 1937-40 Korhonen esitti nimiosaa kaikkiaan kolmessa Lapatossu-elokuvassa. Elokuvassa Kun on tunteet (1954) Korhonen oli Voilokin juureva isäntä, samana vuonna elokuvassa Taikayö karjalainen kulkukauppias Verneri Jokainen ja elokuvassa Silja - nuorena nukkunut (1956) Rantoon professori. Rooliasunsa tähän elokuvaan Korhonen suunnitteli itse.

Jusseilla palkittiin Aku Korhosen näyttelijäsuorituksista yhteisesti Pikajuna pohjoiseen -elokuvan toimittaja Auvinen ja Laitakaupungin laulu -elokuvan Sokea-Hanski 1948, Sillankorvan emäntä -elokuvan (1953) Savelan Eetu ja viimeiseksi valkokangasrooliksi jäänyt Vieras mies -elokuvan (1957) vanhaisäntä Hermanni.


Kari Uusitalo
6.9.2013


Kirjallisuutta ja lähteitä

Ritva Heikkilä (toim.): Aku Korhonen - näyttelijä ja ihminen. Helsinki: WSOY 1961.

Outi Lahtinen: ”Korhonen, Aku”. Teoksessa Suomen kansallisbiografia 5. Helsinki: SKS 2005.

Suomen kansallisfilmografia 1-6. Helsinki: Edita ym. 1989-1996.

Muuta

SF-tähtiä ja tähdenlentoja: Aku Korhonen http://areena.yle.fi/radio/2296839
Linkki tarkistettu 23.2.2015.

Tallennettuna: