Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja

Helge Ranin näytteli vuosina 1927-50 parisenkymmentä filmiroolia, joista huomattavimmat mykkäelokuvan aikana. Uransa alkuvaiheessa hän esitti sankareita ja myöhemmin arvovaltaisia herroja. Ranin teki merkittävän uran näyttelijänä, ohjaajana ja teatterinjohtajana useilla Suomen näyttämöillä.


Helge Vilhelm Ranin syntyi 1897 Kuopiossa kauppias Lars Raninin ja Helga Hagelbergin perheeseen. Hän kävi kuusi luokkaa Mikkelin Suomalaista yhteiskoulua, minkä jälkeen työskenteli postivirkailijana, S.O.K:n toimihenkilönä ja Viipurin kaupungin Satamakonttorin kirjanpitäjänä.

Ranin opiskeli puhetekniikkaa mm. Hertta Jack-Leisténin ja Walle Sorsakosken johdolla. Hän oli kiinnitettynä näyttelijänä Viipurin Työväen Teatterissa 1922-23, Viipurin Näyttämöllä 1923-25, Kotkan Näyttämöllä 1925-26, Tampereen Työväen Teatterissa 1926-28 ja Tampereen Teatterissa 1928-34. Ranin toimi johtajana Porin Teatterissa 1934-40, Kotkan Maakuntateatterissa 1940-44 ja Viipurin Kaupunginteatterissa 1944-45. Hän työskenteli näyttelijä-ohjaajana Suomen Kansallisteatterissa 1945-48 ja vuodesta 1948 lähtien johtajana Suomen Työväen Teatterissa.

Luonnenäyttelijä Raninin merkittäviä näyttämörooleja olivat muun muassa Peer Gynt ja Ossian Biörcke näytelmässä Katupeilin takana. Hän esiintyi myös lausujana ja suomensi näytelmiä.

Helge Ranin oli vuodesta 1926 lähtien naimisissa näyttelijä Saara Raninin (o.s. Muinonen) kanssa. Taiteilijapariskunnan poika Matti Ranin (1926-2013) ja pojanpoika Matti Olavi Ranin (s. 1952) valitsivat näyttelijän uran.

Helge Ranin esitti vuosina 1927-50 parisenkymmentä filmiroolia, joista merkittävimmät mykkäelokuvan aikana. Komean ulkomuotonsa takia hän sai uransa alussa näytellä sankareita kuten Koljon Eeroa maalaisdraamassa Ei auta itku markkinoilla (1927). "Suurin saavutus on kuitenkin mielestämme Eeron esittäjän, Helge Raninin, keksiminen. Elokuvanäyttelijöistä tähän asti perin köyhässä maassamme on tällaisesta löydöstä syytä iloita. Hänen kasvojensa muoto ja ilmeikkyys tekevät hänet käyttökelpoiseksi voimaksi elokuvanäyttelijänä", kiitteli pääosan esittäjää Iltalehden nimimerkki -k.

Erkki Karun ohjaamassa ja armeijan imagon kohottamiseksi tehdyssä filmissä Meidän poikamme (1929) Ranin tulkitsi merkittävässä roolissa asepalvelustaan merivoimissa suorittavaa Pekka Peltolaa. Aamulehden nimimerkki H-m:n mielestä pääosan esittäjä Axel Slanguksen Matti Korpeen verrattuna "Helge Raninin Pekka on vilkkaampi ja rikaspiirteisempi, kevyellä, leppoisalla huumorilla piirretty ja omalla alallaan suomalaisen filmin tähän asti paraimpia saavutuksia".

Elokuva-lehdelle vuonna 1929 antamassaan haastattelussa Helge Ranin kertoi työstään seuraavasti: "Minun täytyy tunnustaa, että alunperin suhtauduin filmiin jonkinlaisella epäilyksellä, kun sen taiteellisuutta ja semminkin näyttelijätyön itsenäisyyttä siinä suuresti epäiltiin. Mutta myöhemmin, jouduttuani itse työskentelemään alalla, olen siihen yhä enemmän ja enemmän kiintynyt, ja monia kaikkein hauskimpia muistojani liittyykin juuri elokuvaan. Viime aikoinakaan ei tosin ole puuttunut epäilijöitä, jotka ovat väittäneet, että elokuvan taiteellisuudesta huolimatta ei kuitenkaan näyttelijätyölle siinä voida antaa suurtakaan itsenäistä arvoa. Mikäli omasta kokemuksesta voin päätellä, ei kuitenkaan voida näinkään sanoa: vaikka ohjaajalle annettaisiinkin täysi tunnustus, täytyy kuitenkin myös myöntää, että esim. lähikuvissa näyttelijän työ on itsenäistä ja luovaa taidetta."

Toimintaelokuvassa Kahden tanssin välillä (1930) Helge Ranin pääosassa esittää metsäalan johtaja Freybergin tyttäreen rakastunutta ja tukkilaisten kanssa tappeluun joutuvaa metsänhoitaja Antti Karetta. Uuden Suomen nimimerkki U.H:n mielestä hän sopi ulkomuotonsa puolesta sankariksi, mutta muuten hän oli osaan liian pehmeä. Carl von Haartmanin ohjaamassa historiallisessa elokuvassa Kajastus (1930) Helge Raninilla on toinen miespääosa eli Venäjän armeijassa palvelevan ratsumestari Karl Gustaf Cederströmin rooli. Arvostelijoiden mielestä ohjaaja ei ollut onnistunut näyttelijäohjauksessaan. "Valitettavin on tämä seikka ollut Helge Raninin suhteen, sillä täten näyttelijä ei ollut päässyt tuomaan esille suinkaan parastaan. On kuitenkin tunnustettava - kuten Ruotsissa ilmestyvä 'Filmjournalen' viime numerossaan toteaa - että Ranin on ainoa tähän asti suomalaisessa elokuvassa esiintyneistä näyttelijöistä, joilla on sankariosiin sopiva ulkonäkö ja tunnepohja", kirjoitti Aamulehden nimimerkki H-m.

1940-luvulla Helge Ranin näytteli valkokankaalla sivuosissa arvovaltaisia herroja kuten rovasteja, vallesmanneja, nimismiehiä, kihlakunnantuomareita ja merenkulkuneuvoksia. Seere Salmisen menestysnäytelmään perustuvassa elokuvassa Katupeilin takana (1949) hän esittää merkittää roolia, jota oli tulkinnut aiemmin Suomen Kansallisteatterissa. "Ennen muita on mainittava Helge Ranin kamarineuvos Biörckinä, todellisena aikansa herrasmies-ilmestyksenä, kultivoituneena, mahdikkaana aikansa tapojen ilmentäjänä", totesi Aamulehden nimimerkki O.V-jä. Helge Raninin viimeiseksi filmirooliksi jäi johtaja Filip Lehtinen elokuvassa Tapahtui kaukana (1950).


Sisko Rytkönen
21.2.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 543.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 415.

Suomen kansallisfilmografia 1 ja 4. Helsinki: Edita 1996 ja 1998.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Kustannusliike Opas 1930, 250.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1950, 216-17.

Mr. J-s. "Helge Ranin". Elokuva 17/1929, 7.