Näyttelijä

34-vuotisella teatteriurallaan Aleksis Rautio tuli tunnetuksi lämmittävästä huumoristaan niin huvi- kuin laulunäytelmissä. Hän oli suomalaisten maalaisluonteiden taitava esittäjä. Hän näytteli myös kahdessa varhaisessa näytelmäelokuvassa, Salaviinanpolttajissa (1907) ja Anna Liisassa (1911).


Aleksis (Aleksanteri, Aleks., Alex.) Rautio kiinnittyi Suomalaiseen Teatteriin (Kansallisteatteriin) 1882 oltuaan sitä ennen apteekkioppilaana ja kirjanpitäjänä.

Lähteiden mukaan Aleksis Rautio esiintyi nopeastikin vaihtuvissa näytelmissä samoin kuin Teppo Raikas. Ilona-tietokannassa Aleksis Rautiolla on yli neljäsataa mainintaa. Rautio oli suomalaisten maalaisluonteiden taitava esittäjä; hänen sanottiin luovan osansa sisältäpäin. Ikimuistoisia olivat hänen roolinsa mestari Topiaksena (Aleksis Kiven Nummisuutareissa), kraatari Aapelina (Kiven Kihlauksessa), Toppona (Minna Canthin Työmiehen vaimossa) ja Kalervona (Kiven Kullervossa). Rautio muistettiin myös William Shakespearen ja Henrik Ibsenin näytelmistä.

Aleksis Rautio oli myös suomalaisen elokuvan uranuurtajia. Suomen Kansallisteatterin näyttelijä-ohjaaja Teuvo Puro teki historiaa, hän ohjasi ensimmäisen suomalaisen näytelmäelokuvan Salaviinanpolttajat ruotsalaisen taiteilijan Louis Sparren (1863–1964) kanssa (ensiesitys Helsingissä 29.5.1907). On ymmärrettävää, että Puro värväsi elokuvahankkeeseen näyttelijätovereitaan: Teppo Raikkaan, Eero Kilven, Jussi Snellmanin ja Aleksis Raution. Raikas ja Kilpi näyttelivät salapolttajia, Snellman esitti nimismiestä ja Rautio nimismiehen apulaista. Elokuva on tuhoutunut; käsikirjoitusta eikä valokuviakaan ole löytynyt.

Vuonna 1911 Teuvo Puron, Teppo Raikkaan ja Frans Engströmin ”filmiyhtymä” tuotti Minna Canthin suureen draamaan perustuvan elokuvan Anna Liisa. Käsikirjoituksen laativat Puro ja Raikas, ohjaajana oli Puro (todennäköisesti Raikkaan kanssa) ja kuvaajana Engström. Puro ja Raikas myös näyttelivät, samoin Aleksis Rautio, joka esitti isää. Anna Liisaa ei koskaan esitetty eikä nähty, koska elokuvan negatiivit tuhoutuivat teknis-taloudellisista syistä.

Aleksis Rautio oli vuodesta 1883 naimisissa näyttelijä Katri Raution (1864–1952) kanssa, joka oli kiinnitettynä Kansallisteatteriin 1880–1917). Heidän poikansa oli näyttelijä ja sittemmin radiokuuluttaja ja ohjaaja Markus Rautio (1891–1973), ”Markus-setä”.

Aleksis Rautio kuoli 58-vuotiaana 28.4.1916 Helsingissä ”kestettyään muutamia aikoja sitten vaikean leikkauksen”. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.

Hautaustilaisuudessa 2.5.1916 Suomen Kansallisteatterin johtokunnan jäsen Fredrik J. Lindström mainitsi, että jos kohta Aleksis Raution osat monesti olivat sivuosia, jäivät ne aina lähtemättömästi katsojan mieleen ehjinä, vaikuttavina ja inhimillisesti tosina taideluomina.

Markus Raution äiti Katri (o.s. Bengtsson) oli ruotsinkielinen. Tiedetään, että hän aktiivisesti opiskeli suomea. Isä Aleksis osasi ruotsia päätellen siitä, että hän käytyään suomenkielisen Wilken koulun suoritti kolme luokkaa ruotsinkielistä yläalkeiskoulua. Näin Markus-poika jo kotona oppi ruotsin kieltä.


Kalevi Koukkunen
26.8.2022



Kirjallisuutta ja lähteitä

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin – Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 255.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1996.

Uusi Tietosanakirja. Osa 16. POJ–REL. Päätoimittaja Veli Valpola. Helsinki: Tietosanakirja Oy 1964, 851.

Aleksis Rautio. Nekrologi. Helsingin Sanomat 29.4.1916.

Aleksis Rautio. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 30.4.1916.

Näyttelijä Aleks. Raution hautaus. Helsingin Sanomat 3.5.1916.

Ilona-tietokanta. Saatavissa 26.8.2022: http://ilona.tinfo.fi/

Juha Seitajärvi (KAVI), puhelinhaastattelu 22.8. ja 23.8.2022, Kalevi Koukkunen.