Elokuvatuottaja, teollisuusyrittäjä

Insinööri Erik Estlander rakensi 1915 Suomen ensimmäisen elokuvastudion Brändön huvilakaupunkiin Helsingin lähistölle.


Helsingissä 1871 syntynyt Erik Estlander valmistui paperi-insinööriksi vuonna 1894 Wienissä. Hän oli tunnettua kulttuurisukua - isä Carl Gustaf oli Helsingin yliopiston estetiikan ja kirjallisuuden professori, sisar Hedvig Maria vuoden 1886 yleinen seppeleensitojatar.

Toimittuaan insinööriksi valmistumisensa jälkeen jonkin aikaa teollisuusyrittäjänä Erik Estlander kohdisti mielenkiintonsa elokuvaan. Alalle hän astui varsinaisesti vuonna 1912, jolloin perusti Helsinkiin Ab Finlandia Film -nimisen elokuvavalmistamon. Ensimmäisenä vuonna yhtiön toimesta valmistui kaikkiaan kahdeksan lyhytelokuvaa, joista yksi, Tukinuittoa Taivalkoskessa, saatiin kaupatuksi jopa Ranskaan. Kaikkiaan Ab Finlandia Film valmisti n. 60 lyhytelokuvaa, joista viimeisen vuonna 1921.

Finlandia-Filmin kamerat pyörivät ympäri Suomea: Poroviikko Hyrynsalmella (1921), Punkaharjun näköaloja (1913), Kuvia Hangosta (1913), Imatra talvipuvussa (1913), Nokia (1913), Kuvia Porkkalasta (1914), Raaseporin rauniot (1914). Lyhytelokuvasta Karhunmetsästys Sodankylässä (1914) tarkastusviranomaiset määräsivät leikattavaksi "raaempia kohtauksia kaikkiaan 22 metriä". Filminauhalle tallentuivat myös Leo Mechelinin hautajaiset (1914).

Estlanderin suunnitelmissa oli Ruotsin malliin käynnistää myös laajamittainen näytelmäelokuvien valmistustoiminta. Tätä varten hän kesällä 1915 pystytti Brändön huvilakaupungissa (nykyisessä Helsingin Kulosaaressa) omistamalleen huvilatontille sisarenpoikansa, arkkitehti Sven Kuhlefeltin piirtämän lasiseinäisen studiorakennuksen. Vuonna 1916 siellä kuvattiin Ab Finlandia Filmin nimissä kaksi pitkää elokuvaa, mm. "elenäytelmä" Tuhlaajapoika. Venäläisten vallanpitäjien maailmansodan vuoksi syksyllä 1919 määräämä täydellinen kuvauskielto tyrehdytti jatkotoiminnan, ja kylmilleen jäänyt studio purettiin vuonna 1920.

Kesällä 1919 Estlander oli suomalaisena tuottajana mukana venäläisin emigranttivoimin Kannaksen Uudellakirkolla toteutetussa elokuvassa Bolshevismin ikeen alla. Elokuvan parissa hän viihtyi edelleen teatteritoiminnan harjoittajan, kunnes vuonna 1923 siirtyi takaisin teollisuusyrittäjäksi. Eläkkeelle Estlander vetäytyi vuonna 1939 ja kuoli seitsemän vuotta myöhemmin Turussa.

Erik Estlanderin poika Carl Estlander toimi vuosina 1922-33 teatterinjohtajana Ab Biorama Oy:ssä ja Adams Filmi Oy:ssä.


Kari Uusitalo
20.9.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Kari Uusitalo: Eläviksi syntyneet kuvat. Suomalaisen elokuvan mykät vuodet 1896-1930. Helsinki: Otava 1972.

Kari Uusitalo: ”Tuhlaajapoika”. Viikkosanomat 17/1966

Österbotten 1965. Årsboken utgiven av Svensk-Österbottniska Samfundet. Vasa 1964.