Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan fantasiakirjallisuudessa esiintyviä fiktiivisiä henkilönnimiä ja niiden suomennoksia. Tutkimuskohteena ovat J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta 1. Sormuksen Ritarit -teoksen (2002) [1973] fiktiiviset henkilönnimet, joita vertaillaan alkuperäisteoksen henkilönnimiin. Tarkastelen alkuperäisnimiä ja niiden suomenkielisiä vastineita selvittääkseni, mitä käännösstrategioita on käytetty nimien suomennoksissa, miksi alkuperäisnimiä on suomennettu ja miksi osaa alkuperäisnimistä ei ole suomennettu.

Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 248 fiktiivisestä henkilönnimestä. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä toimii vertailu, mutta myös funktionaalis-semanttista rakenneanalyysia, kognitiivista merkitysanalyysia ja tekstianalyyttista metodia on sovellettu analyysiin. Aineiston analyysissa olen ensinnäkin tarkastellut suomennettujen henkilönnimien käännösstrategioita. Käännösstrategiat perustuvat Ainialan, Saarelman ja Sjöblomin (2008: 340), Hermansin (1988) sekä Nordin (2003: 182–183) esittämiin kirjallisuusnimien käännösstrategioihin. Olen myös selvitellyt nimielementtien määritelmiä sekä alkuperäisnimien funktioita ja semanttisia piirteitä, hyödyntäen alkuperäisteoksen kuvauksia nimenkantajista, Tolkienin (2005) [1975] käännösopasta, sanakirjoja sekä Hammondin ja Scullin (2005) esittämiä näkemyksiä Tolkienin nimistöön liittyen. Lopuksi olen analysoinut, millä tavoin alkuperäisnimien välittämät funktiot ja semanttiset piirteet välittyvät suomennetuissa nimissä.

Tutkimustulokset osoittavat, että suomentajat ovat käyttäneet useita käännösstrategioita hyvin vaihtelevasti. Tulokset osoittavat myös, että semanttinen läpinäkyvyys on painava syy aineiston henkilönnimien suomentamiseen. Semanttinen läpinäkyvyys on toisinaan kuitenkin muuttunut, parantunut tai kadonnut suomennetussa nimessä. Sen sijaan alkuperäisnimet jätetään pääsääntöisesti suomentamatta, kun nimellä ei ole semanttista sisältöä, kun nimenkantaja ei ole merkittävä hahmo ja/tai kun nimet sisältävät haltiakielisiä, muinaisenglantilaisia tai muinaisnorjalaisia elementtejä. Lainatut nimet vaikuttavat ensisijaisesti aidon paikallisvärin sekä tarunomaisen vaikutelman säilyttämiseen. Sen sijaan suomennetuilla nimillä pyritään siihen, että semanttinen läpinäkyvyys, osuvammat mielikuvat, toivotut assosiaatiot ja tunteet välittyisivät suomenkieliselle lukijalle, ja että nimet mukautuisivat paremmin suomen kieleen ja kulttuuriin.