Tuotantoprosessin aikana syntyvät lentopölyt aiheuttavat ongelmia terästeollisuudel-le. Niiden suora kierrätys tai läjitys kaatopaikalle on kemiallisen koostumuksen takia mahdotonta. Sekä pyro – että hydrometallurgisia menetelmiä on tutkittu pölyjen käsittelemisessä, mutta täysin tyydyttävää prosessia ei ole vielä tällä hetkellä olemas-sa. Enemmistö kaupallistetuista käsittelyprosesseista on perustunut pyrometallurgi-siin menetelmiin. Hydrometallurgisten prossien on kuitenkin ajateltu tarjoavan uusia mahdollisuuksia etenkin pienien pölymäärien käsittelyssä.

Työn teoreettisessa osassa käsitellään lentopölyihin liittyviä ongelmia ja esitellään joitakin tärkeimpiä käsittely menetelmiä. Hydrometallurgian teoriaa, ja viimeisintä rikkihappoliuotukseen liittyvää tutkimustietoa käsitellään omissa luvuissaan.

Työn kokeellisessa osassa esitellään työn aikana testattu monivaiheinen liuotuspro-sessi, jonka tarkoituksena oli sinkin liuottaminen viidestä eri pölynäytteestä (CRK, VKU1, VKU2, AOD1 and AOD2). Testattu prosessi koostui kolmesta vaiheesta: vesi-pesu, liuotus 0,5 M rikkihapolla, ja liuotus vaihtoehtoisesti 2 M tai 6 M rikkihapolla.

Kokeista saatujen tulosten perusteella monivaiheinen liuotusprosessi ei näytä tuovan erityistä lisäarvoa sinkin liuottamiseen. Sinkki liukeni pölyistä parhaiten 2 M rikki-hapossa, jollin sato prosentit olivat seuraavat: CRK 62 %, VKU1 58 %, VKU2 50 %, AOD1 61 % and AOD2 59 %.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kromin, nikkelin ja molybdeenin liukenemista pro-sessin aikana. Kromin ja nikkelin havaittiin olevan vaikeammin liuotettavissa kuin molybdeenin, joka liukeni jo prosessin ensimmäisessä vaiheessa. Työssä havaittiin myös, että vesipesu on tehokas tapa kloridien poistamiseen pölyistä.