Based on a panel of public U.S. firms over the period 1999 to 2020 I study whether CEOs who have studied in an Ivy League school overperform compared to other CEOs. To measure CEO performance, I use annual Tobin’s Q, ROA, and ROE as proxies for firm performance. The regression results give mixed evidence and are highly dependent on the chosen firm performance proxy and control variable setup. Thus, due to the inconsistent results, I conclude that an Ivy League school education of a CEO does not have a statistically significant effect on firm performance.

The role of CEO education on firm performance has been widely studied. Even though I find education, or more precisely Ivy League school education, not to explain firm performance, there are other papers that find this connection. Miller et al. (2015) find that within established CEOs those who have attended an Ivy League school outperform other CEOs. Perez-Gonzalez (2006) also finds that within CEOs who have inherited their position due to family ties, those with educations from selective schools significantly outperform other CEOs.

On the other hand, there are studies in the existing literature that find no connection between a CEOs education and firm performance. Gottesman and Morey (2010) results clearly indicate that a CEO having a bachelor’s or master’s degree from an Ivy League school does not statistically significantly explain firm performance. Similarly, Benmelech and Frydman (2015) also do not report an Ivy League school education to be statistically significant in explaining Tobin’s Q.

To summarize, the evidence on the effect of CEO education on firm performance is mixed. Results seem to be sensitive to the chosen methods, especially on what is used as the proxy for firm performance, and the sample used.

Tässä tutkielmassa tutkin suoriutuvatko Ivy League -kouluissa opiskelleet toimitusjohtajat paremmin kuin muut toimitusjohtajat. Aiheen tutkimiseen käytän otosta, joka koostu Yhdysvalloissa julkisesti noteeratuista yrityksistä vuosien 1999 ja 2020 välillä. Toimitusjohtajien suoriutumisen arvioimiseen käytän yritysten vuosittaista Tobinin Q:ta, ROA:ta ja ROE:ta. Regressiotulokset ovat ristiriitaiset. Tulokset riippuvat käytetyistä kontrollimuuttujista ja siitä mitä kolmesta suoriutumisen mittareista käytetään. Näistä syistä ei voida todeta, että toimitusjohtajien Ivy League -koulutuksella olisi tilastollisesti merkitsevää vaikutusta yrityksen suorituskykyyn.

Toimitusjohtajan koulutuksen vaikutusta yrityksen suorituskykyyn on tutkittu laajasti. Vaikka en tutkielmassani löydä yhteyttä toimitusjohtajan koulutuksen ja yrityksen suorituskyvyn välillä, on olemassa tutkimuksia, jotka löytävät tämän yhteyden. Miller ym. (2015) löytävät, että tunnustettujen toimitusjohtajien keskuudessa ne toimitusjohtajat, jotka ovat käyneet Ivy League -koulun suoriutuvat muita toimitusjohtajia paremmin. Myös Perez-Gonzalez (2006) löytää, että niiden toimitusjohtajien keskuudessa joissa toimitusjohtajan asema on ikään kuin peritty perhesiteiden ansiosta, ne toimitusjohtajat joiden koulutus on selektiivisestä koulusta suoriutuvat muita saman ryhmän toimitusjohtajia paremmin.

Toisaalta on myös olemassa tutkimuksia, jotka eivät tutkielmani tapaan löydä toimitusjohtajan koulutuksen ja yrityksen suorituskyvyn välillä yhteyttä. Gottesman ja Morey (2010) regressiotulokset osoittavat selkeästi, että toimitusjohtajan kandidaatin- tai maisterintutkinto Ivy League – koulusta eivät selitä tilastollisesti merkitsevällä tasolla yrityksen suorituskykyä. Benmelech ja Frydman (2015) eivät myöskään raportoi toimitusjohtajan Ivy League -koulutuksen ja yrityksen suorituskyvyn välisestä yhteydestä.

Näytöt toimitusjohtajan koulutuksen ja yrityksen suorituskyvyn välillä ovat siis ristiriitaiset. Tulokset vaikuttavat olevan riippuvaisia käytetyistä metodeista, eritoten siitä mitä on käytetty yrityksen suorituskyvyn mittarina, ja myös käytetystä otoksesta.