Malliston lähtökohtana on ollut tutkia työmatkapukeutumista Pohjois-Eurooppalaisissa syys-talviolosuhteissa sekä nykypäivän suomalaista työmatkakulttuuria julkisen liikenteen kulkuvälineissä. Vaatteelliset valinnat ja referenssit ovat havaintojani "tutkivana työmatkalaisena" arkiaamujen ruuhkaliikenteessä; julkisissa liikennevälineissä, asemahalleissa ja siirtymäreiteillä.

Yhteen sopimattomat materiaalivalinnat, lämmön ja mukavuuden halu sekä vaikutteet funktionalismista korostavat suomalaista ajattelutapaa pukeutumisesta työkaluna pukijan henkilökohtaisten tarpeiden takaamiseksi, eikä lähtökohtaisesti muodikkaan kokemuksen, statuksen tai oman muotitietoisuuden esiintuomisen vuoksi.

Myös asujen siluetit, niiden muokattavuus ja käyttäjälähtöinen suunnittelu pyrkivät tarjoamaan mukavuuden mahdollisimman monille kehotyypeille, ikäryhmille ja mieltymyksille. Kiireessä toistuvasti puettu takki ei todennäköisesti ole yhdelläkään kerralla samoin puettu kuin edellisellä kerralla. Tämä lisää kiinnostavuutta, luo lukuisia eri pukemistapoja ja näkemyksiä ja antaa pukijalle mahdollisuuden vaatteen henkilökohtaiseen tarkasteluun, sen opiskeluun ja omien mieltymysten esiintuomiseen tai korostamiseen.

Pyrin pohtimaan myös, mitä asioita suomalaisessa työ/työmatkakulttuurissa arvostetaan tai vihataan, mikä on hauskaa, haluttua tai kiusallista ja mitä työmatkapukeutuminen voisi mahdollisesti antaa ilmi työmatkailijan lähitulevaisuudesta, menneisyydestä, arvoista tai asenteista vain vaatteita ja olemusta tarkastelemalla.

Lopputuloksena on joukko henkilökohtaisia havaintoja, ajatuksia, vitsejä ja kokeiluja koskien alkuperäistä taustatutkimustani toteutettuna vaatemallistona.