Koronapandemia osoitti, että ilmavälitteinen altistuminen on toimistotyöntekijöillä merkittävä infektioiden tartuntareitti. Tautia kantavat henkilöt eivät välttämättä edes tiedä olevansa sairaana, joten ilmavälitteisiltä taudinaiheuttajilta suojautuminen on toimistoympäristössä tärkeää. Erityyppiset kasvomaskit tulivat korona-aikana useimmille tutuiksi suojamenetelmänä, mutta suojautumiseen on olemassa myös muita keinoja, kuten erilaisia ilmanpuhdistimia ja virtausesteinä toimivia sermejä. Lisäksi ilmanvaihdon avulla on mahdollista pienentää epäpuhtauspitoisuuksia oleskeluvyöhykkeellä. Tässä Työsuojelurahaston hankkeessa tarkasteltiin laboratoriomittausten ja tietokonemallinnuksen keinoin ilmanpuhdistimien, maskien ja ilmanjaon vaikutuksia taudinaiheuttajille altistumiseen, kun infektoitunut henkilö levittää aerosoleja huoneessa joko hengityksen välityksellä tai yskimällä. Aerosolien levittämisessä ja niiden vastaanotossa käytettiin yskimiskonetta ja hengittävää lämpönukkea. Ilmavälitteisiä taudinaiheuttajia jäljiteltiin parafiiniöljypohjaisella aerosolilla ja MS2-viruksilla, joilla tutkittiin erilaisten suodatus- ja puhdistusratkaisujen tehokkuutta. Lisäksi ilmanvaihdon tehokkuutta ja epäpuhtauksien poistotehokkuutta tutkittiin SF6-kaasulla tehdyillä merkkiainemittauksilla. Tietokonemallinnukset tehtiin CFD-simulointeja käyttäen. Mittaustulokset osoittivat, että hengityksen välityksellä tilaan vapautuvilta epäpuhtauksilta suojasivat parhaiten maskit ja ilmanpuhdistimet, kun taas virtausesteet kuten sermit ja infektoituneen pitämä maski sekä visiiri olivat tehokkaita yskimistä vastaan. Sekoittavalla ilmanjaolla epäpuhtauspitoisuus oli suunnilleen sama kaikkialla oleskeluvyöhykkeellä, kun taas syrjäyttävällä oli merkittävää vaihtelua sekä ajallisesti että paikallisesti. Sekä parhaat että huonoimmat paikalliset tulokset saatiin syrjäyttävällä ilmanjaolla. Tietokonemallinnukset osoittivat, että suurehkossa avotoimistossa tilan keskellä oleva infektoitunut henkilö levittää epäpuhtauksia tehokkaasti eri suuntiin. Infektoituneen ollessa nurkassa epäpuhtaudet päätyivät seinäpintojen läheisyyteen ja kulkeutuivat niitä pitkin oleskeluvyöhykkeen ulkopuolella. Paras tilanne oli infektoituneen sijaitessa lähellä poistopistettä. Alimitoitetullakin (puhdistimen ilmavirta sama kuin tilan tuloilmavirta) ilmanpuhdistimella saavutettiin avotoimistossa korkean epäpuhtauskonsentraation alueita selvästi rajaava vaikutus. Tuloksista voidaan todeta, että ilmavälitteisiltä taudinaiheuttajilta suojautumiseen toimistoympäristössä on useita tehokkaita keinoja, joita yhdistelemällä saadaan paras lopputulos. Maskeilla pystytään estämään taudinaiheuttajia päätymästä tilaan, ilmanpuhdistimilla kyetään poistamaan tilassa jo olevia tai sinne syntyviä epäpuhtauksia, ja virtausesteillä kuten sermeillä pystytään ehkäisemään esim. yskäisyjen ja aivastusten mukana nopeasti eteneviä taudinaiheuttajia päätymästä altistuvan henkilön luo. Oikeaoppisella ilmanjaolla pystytään puolestaan kuljettamaan epäpuhtaudet pois oleskeluvyöhykkeeltä.