Haku

Elokuva tilana-Tilasuunnittelun ja elokuvalavastuksen rajapinnat Wes Andersonin elokuvissa

QR-koodi

Elokuva tilana-Tilasuunnittelun ja elokuvalavastuksen rajapinnat Wes Andersonin elokuvissa

Space in film-Interfaces between spatial design and production design in Wes Anderson's films
Rummet i film-Gränsytorna mellan inredningsarkitektur och scenografi i Wes Andersons filmer

Tilasuunnittelun, arkkitehtuurin ja elokuvan väliset suhteet juontavat juurensa ensimmäisten elävien kuvien esittämiseen vuonna 1895. Elokuva on vaikuttanut arkkitehtuuriin yhtä lailla kuin arkkitehtuuri on vaikuttanut elokuvaan. Lavastuksessa ja sisustusarkkitehtuurissa työskennellään pitkälti samojen lainalaisuuksien parissa. Väri, valo, tila, ja niiden väliset suhteet rakentavat visuaalisen ympäristön, joka tukee elokuvan tarinaa. Todellisessa rakennetussa tilassa nämä samat elementit rakentavat perustan sille, millaiseksi tilan koemme.

Tämä kandidaatintyö tutkii rakennettujen ja kuvattujen tilojen välisiä suhteita, niiden pysyvyyttä sekä autenttisuutta. Työ on toteutettu kirjallisuustutkimuksena. Kandidaatintyötä ohjaavat tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Mikä saa tilan tuntumaan elokuvassa oikealta? Mitä elokuvalavastuksen keinoja Wes Anderson käyttää luodakseen tilallisen kokemuksen? Miten arkkitehtuuri, värit ja tarina keskustelevat elokuvassa keskenään?

Työssä tutkittiin tilasuunnitteluun, arkkitehtuuriin ja lavastukseen liittyvää kirjallisuutta. Työssä tutkittiin myös värien käyttöä, aisteja sekä sommittelun periaatteita. Työssä analysoidaan kahta Wes Andersonin ohjaamaa elokuvaa: Grand Budapest Hotel sekä The Darjeeling Limited. Analyysi toteutettiin tarkastelemalla elokuvista poimittuja pysäytyskuvia aiemmin työssä käsitellyn teorian pohjalta.

Kandidaatintyö pyrki esittelemään niitä lavastuksen keinoja, joita voidaan hyödyntää myös tilasuunnittelussa. Työssä käsiteltiin rakennetun tilan pysyvyyttä, sen tunnelmia sekä tilan fyysisiä ja kokemuksellisia ulottuvuuksia. Elokuva-analyysien myötä voidaan huomata Andersonin käyttävän niin perinteisiä teatterilavastuksen keinoja kuin myös keskisommitelmia, vastaväripareja, knolling-sommittelua sekä liikettä luodakseen vivahteikkaan ja dynaamisen tilakokemuksen. Opinnäytetyössä käy ilmi, että elokuvalavastus luo alustan monipuoliselle ja taiteelliselle tilasuunnittelulle. Lavastuksessa voidaan vapaammin kokeilla sellaisia ratkaisuja, joita ei toteutettaisi todellisessa rakennetussa ympäristössä.

Tallennettuna: