Useimmat yritykset ovat todenneet, että pysyäkseen mukana kilpailussa saati siinä menestyäkseen täytyy pystyä tunnistamaan käyttäjien tarpeita ja vastaamaan niihin. Erityisesti tuotekehitysprosessin alkuvaiheissa on mahdollista vaikuttaa siihen, kuinka hyvin käyttäjien tarpeisiin vastaamisessa onnistutaan. Tuotteen tärkeimmistä piirteistä päätetään jo tuotekehitysprosessin alkuvaiheissa, jolloin asetetaan suunta myös prosessin jatkolle. Näin ollen on oleellista tunnistaa käyttäjien tarpeet jo heti prosessin alkuvaiheissa, jotta ne parhaiten voisivat vaikuttaa lopputulokseen. Tuotekehitystä pidetään edelleen pääosin suunnittelijoiden ja insinöörien työnä. Edelläkäyttäjälähestymistapa kääntää asian päälaelleen asettaessaan käyttäjät suunnittelun keskiöön. Edelläkäyttäjät kokevat tarpeita jopa kuukausia tai vuosia ennen kyseisten tarpeitten yleistymistä. Edelläkäyttäjät hyötyvät merkittävästi, mikäli näihin tarpeisiin vastataan.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena on tutkia edelläkäyttäjien roolia tuotekehityksessä sekä edistää edelläkäyttäjämetodologiaa. Erityisesti tutkimus ja liitteenä olevat artikkelit tähtäävät edelläkäyttäjien tunnistamisen tapojen ja käsitteiden parantamiseen sekä (edellä)käyttäjätiedon siirtämiseen liittyvien keinojen ymmärtämiseen ja kehittämiseen.

Tutkimuksen löydöksistä: Yritysten haasteena on hyväksyä, että kilpailukykyinen ratkaisu voidaan kehittää yrityksen ulkopuolella mutta myös jopa kohdemarkkinoiden ulkopuolella. Jos yritykset keskittyvät ainoastaan kohdemarkkinoiden käyttäjien tarpeisiin, jäävät mitä luultavimmin edelläkäyttäjien näkemykset huomiotta.

Työssä näytetään, että niin kutsuttujen korkean suorituskyvyn käyttäjien lisäksi myös alemman suorituskyvyn käyttäjät voivat olla edelläkäyttäjiä. Lisäksi tuote liittyy aina osaksi käyttäjän elämässä risteäviä kulutusputkia eikä tuotetta näin ollen voida käsitellä irrallaan käyttäjän elämästä. Kun tunnistetaan eri kulutusputkien risteyskohtia, voidaan tunnistaa myös erilaisia edelläkäyttäjiä.

Käyttäjäinnovaatiotyökalupakkeja on pidetty otollisena välineenä siirtää tarpeisiin liittyvää (edellä)käyttäjätietoa yrityksille. Tässä tutkimuksessa havaitaan ristiriita kirjallisuudessa esitetyn teorian sekä käytännössä optimaalisen työkalupakin välillä. Voidaan päätellä, että toiminnallisen ja tehokkaan käyttäjäinnovaatiotyökalupakin luomiseen yksittäistä tuotekehitysprojektia varten liittyy liikaa riskejä. Suosittelen, että yritykset keskittyisivät edelläkäyttäjien tunnistamiseen. Jos edelläkäyttäjä on jo kehittänyt tarpeeseensa ratkaisun, voitaisiin itse ratkaisu siirtää yritykselle. Jos edelläkäyttäjällä ei ole vielä ratkaisua tarpeeseensa, voitaisiin siirtää tarve käyttäjiä osallistavien menetelmien, kuten tässä tutkimuksessa kehitetyn P3D:n, avulla.