Laivanrakennusteollisuudessa telakat pyrkivät jatkuvasti kehittämään tuotantostrategioitaan ja tehostamaan tuotantoaan. Yksi varteenotettava tuotannontehostamismetodi on laivan varustelutyön suorittaminen mahdollisimman aikaisessa tuotantovaiheessa, esimerkiksi lohkovarusteluvaiheessa. Tässä diplomityössä tarkastellaankin rakennustavan vaikutusta työaluksen konetornin varustelun tehokkuuteen. Työssä tarkastellaan erityisesti sitä, minkälaisia lohkoja tulee lohkotoimittajalta kokoonpanotelakalle toimittaa varustelutyön tehokkuuden maksimoimiseksi?

Tutkimuksen päätavoitteena oli vertailla viiden eri lohkotoimitusmallin vaikutusta kokoonpanotelakan varustelun tehokkuuteen. Kaikille viidelle eri toimitusmallille luotiin työssä yksilöllinen rakennustapa. Työn tavoitteena oli myös luoda menetelmä lohkovarustelun hyvyyden mittaamiseksi ja muodostaa luotua menetelmää tukeva laskentamalli laivan varusteluprosessille. Lisäksi työssä luotiin uusi hierarkia laivan rungon muodostaville teräsmoduuleille.

Lohkovarustelun hyvyyden mittariksi valittiin moduuli- ja lohkovarustelutuntien suhde kokonaisvarustelutunteihin ottaen huomioon vain tuotannon välittömät työtunnit. Varusteluprosessin keston laskentamalli perustuu eri varustelutoimintojen (moduulivarustelu, tasolohkova-rustelu, lohkovarustelu, aluevarustelu) välisiin työaikakertoimiin. Nämä kertoimet määritettiin kirjallisuuden perusteella ja varmistettiin niiden sopivuus kokoonpanotelakkaan telakalla suoritettujen asiantuntijahaastatteluiden pohjalta. Kyseistä mallinnusta ei kirjallisuuden perusteella aikaisemmin kokoonpanotelakkakonseptissa ole tehty.

Tutkimuksessa saatujen tulosten pohjalta voidaan todeta avonaisten runkolohkojen tai vaihtoehtoisesti ehjien osalohkojen tukevan työlaivan varustelutyön tehokkuutta kokoonpanotelakkakonseptissa parhaiten sekä sopivan kyseisen konseptin tuotantostrategiaan. Tilaamalla lohkot lohkotoimittajalta avonaisina runkolohkoina voidaan tuotannon välittömiä työtunteja vähentää 21% verrattuna työssä käytettyyn referenssiprojektiin. Puolestaan ehjien osalohkojen tapauksessa päästään parhaimmillaan 25% säästöön tuotannon välittömissä työtunneissa.

Työssä kehitetty laskentamalli antaa hyvän kokonaiskuvan varustelun välittömien tuntien kokonaiskeston muutoksesta eri lohkotoimitusmalleilla. Luotua mallia voi soveltaa kaikilla telakoilla, kunhan edellisten laivaprojektien varustelutunneista on olemassa statistiikka. Työaikakertoimien oikeellisuuteen on syytä suhtauta kriittisesti, koska niiden paikkansa pitävyyttä on vaikea todentaa. Mallissa myös oletetaan, että varustelutyö sujuu ongelmitta eli jokainen tehty työtunti on tehokkuudeltaan samanarvoinen. Tästä syystä tulosten oikeellisuus ja mallin luotettavuus tulee tulevaisuudessa varmistaa empiirisen tutkimuksen avulla.