Pulsarit ovat neutronitähtiä, jotka pyörivät itsensä ympäri parhaimmillaan satoja kertoja sekunnissa lähettäen samalla sähkömagneettista säteilyä. Havaitun säteilyn periodi vetää tasaisuudessaan vertoja atomikelloille ja tekee pulsareista siten avaruuden majakoita, joiden avulla voi navigoida.

Navigoinnin tarkkuuteen vaikuttavat sekä yksittäisen pulsarin ominaisuudet, että käytettyjen pulsarien välinen geometria. Tarkkuutta kuvataan ”dilution of precision” (DOP) –nimisellä suureella.

Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää, mitkä pulsarit ovat kaikkein parhaita käytettäväksi navigoinnissa, kun niitä kuunnellaan radiotaajuuksilla. Ongelma on ratkaistu luomalla lista eri pulsariyhdistelmistä ja laskemalla, millä yhdistelmällä on kaikkein pienin DOP-arvo.