Opinnäytetyöni koostuu ”Vauvakuume”-nimisestä pitkän elokuvan käsikirjoituksesta sekä tutkimusosasta, jossa käsittelen valehtelijaa komedian päähenkilönä. Tarkastelen aihetta käyttäen esimerkkeinä ”Vauvakuumeen” kohtauksia. Valehtelija on ristiriitainen hahmo mainstream-elokuvan päähenkilöksi, sillä hänen toimintansa on itsekästä ja luotaantyöntävää. Pyrin selvittämään keinoja ja syitä, miksi valehtelu herättää yleisössä sekä sympatiaa että naurua.

Valehtelun tarkoituksellisuus erottaa sen muusta ei-totuudenmukaisesta viestinnästä. Vaikka valehtelija pyrkii vääristämään totuutta, hän tiedostaa totuuden ja omalla tavallaan arvostaa sitä. Valheet voidaan jaotella mm. niiden harkinnanvaraisuuden ja motiivien mukaan. Motiivi vaikuttaa siihen, kuinka vahingollisina valheita pidetään. Valehtelija saattaa alkaa uskoa omiin valheisiinsa, jolloin valheet alkavat vaikuttaa hänen omaan identiteettiinsä. Valehtelu on monimutkainen prosessi, jossa verrataan valheesta koituvaa hyötyä kiinnijäämisestä seuraavaan haittaan. Prosessiin vaikuttaa myös valehtelijan omatunto. Läheisille valehtelu on vaikeampaa, ja läheisten väliset valheet otetaan usein loukkauksena.

Valheen kertominen luo odotuksen sen paljastumisesta. Valheella voidaankin luoda voimakas dramaattinen jännite tarinaan, mikäli yleisö on valheesta tietoinen. Vaikka valehtelija tekeekin väärin lähimmäisiään kohtaan, katsoja useimmiten toivoo hänen selviytyvän paljastumatta ja samastuu valehtelijaan. Valehtelija on Aristoteelisen perinteen mukaan komediallinen hahmo, sillä komediat pyrkivät esittämään ihmiset huonompina kuin ovat.

Nauru syntyy kuulijan odotusten ja todellisten tapahtumien ristiriidasta. Pelkkä vitsien esiintyminen ei tee teoksesta komediaa ja traagisissakin tarinoissa on usein sekä visuaalisia että verbaalisia vitsejä. Komedian huumori syntyy etäännytyksestä, jossa henkilön toiminta muuttuu jollakin tavalla mekaaniseksi. Valehtelijan koomisuus syntyy hänen toimintansa mekaanisuudesta: valhetta ylläpitääkseen valehtelija joutuu muuttumaan valheidensa marionetiksi. Komedian hahmot eivät tiedosta tapahtumien hauskuutta, vaan kohtaavat ne tosissaan ja vakavina. Komedian sävy voi vaihdella teoksen aikana, mutta on tärkeää pitää yllä teoksen komediallisuus. Vaikka komedian hahmoilla on heikkouksia ja puutteita, ne ovat harvoin peruuttamattomia ja parantumattomia.

Salaisuuksien ja eristäytymisen teemat toistuvat omissa pitkissä käsikirjoituksissani, joissa jokaisessa päähenkilö valehtelee läheisilleen. Taitavalla valehtelijalla on samanlaisia kykyjä kuin käsikirjoittajalla. Kirjoittajakin tiedostaa ja arvioi yleisönsä uskomuksia. Komedian kirjoittaja pyrkii sekä rikkomaan yleisönsä odotuksia että myötäilemään niitä. Samalla hän pyrkii kertomaan jotakin olennaiseksi kokemaansa maailmasta.