Tämä diplomityö käsittelee Suomessa sijaitsevien liikuntahallien energiatehokkuutta ja niiden energiankulutuksen jakautumista rakennuksen sisällä. Työn tavoite on luoda kuva keskimääräisestä liikuntahallista ja sen ominaisuuksista sekä energiankulutuksesta. Lisäksi työssä tarkastellaan Case-luonteisesti tarkemmin yhtä pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa liikuntahallia, jolle esitetään mallinnuksen avulla toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi. Työssä esitetyt ratkaisut ovat periaatteellisia, eikä järjestelmiä ja niiden parametreja ole optimoitu energiatehokkuuden maksimoimiseksi.

Keskimääräisen liikuntahallin pinta-ala on noin 2600 brm2, lämpöenergian ominaiskulutus on 125,8 kWh/brm2,a ja sähköenergian kulutus 103,9 kWh/brm2,a. Tarkasteltujen liikuntahallien ominaiskulutusten varianssi on erittäin suuri. Kun tarkastelun ulkopuolelle jätetään kaksi energiatehottominta ominaiskulutusta, laskee lämpöenergian ominaiskulutus arvoon 62,2 kWh/brm2,a ja sähkön ominaiskulutus arvoon 77,9 kWh/brm2,a. Jälkimmäiset arvot kuvaavat paremmin nykyaikaisia ja uudempia liikuntahalleja. Keskimääräisesti liikuntahalleissa kulutettava lämpöenergia käytetään pääasiallisesti tilalämmitykseen (42 %) sekä ilmanvaihdon lämmitykseen (41 %). Lämpimän käyttöveden osuus lämmönkulutuksesta on noin 12 %. Keskimääräisesti kulutettu sähköenergia käytetään pääasiassa tilojen valaistukseen (45 %) sekä LVI-laitteiden käyttöön (43 %). Suurimman osan valaistuksen energiankulutuksesta muodostaa liikuntatilan valaistus.

Liikuntahallien energiankulutusten suuri varianssi osoittaa, että liikuntahallien energiatehokkuudessa on merkittävää säästöpotentiaalia. Nykyaikaisilla menetelmillä useiden liikuntahallien energiankulutusta voidaan pienentää merkittävästi kohtuullisilla tai jopa pienillä investoinneilla. Energiatehokkuuden keskeisessä roolissa ovat hallin ilmanvaihdon toteutus tarpeenmukaisesti sekä tehokas ilmanvaihdon lämmön talteenotto ja ilman jako. Työn Case-kohteena tarkastellussa liikuntahallissa ilmanvaihdon muuttaminen vakioilmavirtaisesta tarpeenmukaiseksi pienensi rakennuksen kokonaisenergiankulutusta noin 20 %. Liikuntahallien energiatehokkuuden parantamisessa on aina huomioitava myös toimenpiteiden vaikutukset rakennuksen kosteustekniseen toimintaan kosteus- ja homeongelmien estämiseksi.