Suomen jätevesiviemäriverkoston rakentaminen on ollut runsasta 1960–1970-luvuilla. Kyseisinä vuosina rakennetut johdot ovat lähestymässä käyttöikänsä loppua, ja niiden saneeraus on ajankohtainen. Vesihuoltolaitoksien verkostosaneeraukseen kohdistamat resurssit ovat rajalliset, ja siksi on ehdottoman tärkeää kehittää menetelmiä sille, että kuntotutkimukset ja saneeraustoimet kohdistetaan tarkoituksenmukaisesti. Kohdistaminen ei yleensä ole helppoa: vesihuoltolaitoksilla on usein puutteelliset lähtötiedot, kuten sijainti-, materiaali- ja ikätiedot verkostoistaan. Hyvä verkoston tilan tunteminen ja verkoston toiminnan kannalta kriittisimpien johto-osuuksien tunnistaminen ohjaavat saneerausten oikeanlaisessa kohdentamisessa.

Tämän työn tavoitteena oli tutkia, miten viemäriverkoston kuntotutkimuksia ja saneerauksia voisi kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti ja erityisesti häiriöiden syntyä ennakoivasti. Työssä perehdyttiin kohdentamiseen riskienhallinnan kannalta. Riskiperusteisessa kohdentamisessa arvioidaan häiriöiden todennäköisyyttä ja seurausten vakavuutta ja kohdennetaan verkoston ylläpitotoimet ennakoivasti näiden pohjalta. Ensisijaisesti kuntotutkimukset ja saneeraukset tulisikin kohdentaa niihin verkoston osiin, joissa riskit ovat kaikkein suurimmat.

Työssä käytiin läpi, millaisia rakenteellisia ja toiminnallisia häiriöitä viemäriverkoston toiminnassa saattaa ilmetä. Lisäksi selvitettiin erilaisia työkaluja, joiden avulla kuntotutkimuksia ja saneerauksia on mahdollista kohdentaa riskienhallinnan näkökulmasta. Putkimateriaalien valmistajien ja vesihuoltolaitosten edustajien haastattelujen avulla selvitettiin, miten kuntotutkimuksia ja saneerauksia Suomessa tällä hetkellä kohdennetaan ja minä aikakausina rakennetuissa putkimateriaaleissa saattaa ilmetä laadullisia eroja.

Kohdentamisen avuksi testattiin Aalto-yliopiston Efesus-hankkeen yhteydessä kehitettyä Sphinx-ohjelmistoprototyyppiä Porvoon veden verkkotietoaineistolla. Testauksella selvitettiin ohjelman tarjoamat mahdollisuudet saada lisätietoja viemäriverkoston riskikohteista erityisesti sijaintiin ja ominaisuustietoihin perustuen. Tarkastelussa riskialttiimpina pidettiin linjoja, joissa tapahtuvien häiriöiden todennäköisyys on suuri tai seurauksen merkittäviä. Testauksessa selvitettiin, miten hyvin ohjelmistoprototyyppi soveltuisi kuntotutkimusten ja saneerausten kohdentamisen työkaluksi ja mitä kehitystoimia ohjelmiston käyttö edellyttäisi. Sphinx-ohjelmistoprototyypin avulla laadittiin Porvoon veden viemäreille kriittisyysluokitus ja kuntotutkimusohjelma.