Diplomityössä tutkitaan Kouvolan puutarhakulttuurin muotoutumista ja keskustan puistojen rakentumista suhteessa kaupunkirakenteen muuhun kehitykseen. Tavoitteena on ollut hahmottaa kokonaiskuva nykyisen Kouvolan historiallisista viheralueista ja tunnistaa kouvolalaisen puutarhakulttuurin erityispiirteet. Kohdealueena on vuonna 2009 kuntaliitoksen myötä syntynyt Kouvola, johon liitettiin Kuusankosken ja Anjalankosken kaupungit sekä Elimäen, Valkealan ja Jaalan kunnat. Kokonaiskuvan jälkeen työssä tarkennetaan Kouvolan keskustan keskeisimpiin puistoihin ja selvitetään niiden historiaa ja merkitystä kaupunkikuvassa. Työn lopussa esitetään kehittämisehdotuksia, joiden avulla Kouvolan asemayhdyskunnan historiaa saataisiin kaupunkikuvassa näkyvämmäksi ja keskustan viherverkostoa yhtenäisemmäksi.

Kouvolan historiaan kytkeytyy monenlaista puutarhakulttuuria. Kaupunkivihreän alkusoluna on ollut asemayhdyskunta puistoalueineen. Rautateillä oli jo 1800-luvun lopulla oma puutarhakulttuurinsa, joka näkyi myös Kouvolan asemalla. Samoihin aikoihin asemayhdyskunnan kanssa kasvoivat teollisuusyhdyskunnat Kuusankoskelle, Myllykoskelle ja Inkeroisiin. Myös tehtaiden ja niiden asuinalueiden yhteyteen rakennettiin puistoja, jotka olivat tärkeä osa tehtaiden julkisuuskuvaa. Lisäksi Kouvola on varuskuntakaupunki ja myös varuskunta-alueilla on alusta asti ollut rakennettuja puistoja.

Kouvolan keskustan puistojen ja viherverkoston muotoutumiseen ovat vaikuttaneet kaupungin kaavoituksessa eri aikoina vallinneet ideologiat. Oletettavasti myös rautateiden, teollisuuden ja varuskuntien viheralueilla on ollut vaikutusta kaupunkipuistojen kehitykseen. Työssä kuvataan kaavoituksen vaiheita ja kerrotaan puistorakentamisesta eri vuosikymmenillä. Keskustapuistojen kehitys kulkee käsi kädessä kaupungin muun kehityksen kanssa. Pienipiirteisen kauppalan puistikot muuntuivat vähitellen 1960-luvun modernismia edustaviksi avariksi kaupunkipuistoiksi. Asemayhdyskunnan viheralueet ovat suureksi osaksi kadonneet kaupunkikuvasta, mutta joitakin elementtejä ja osa-alueita on vielä jäljellä. Kadonneista piirteistä huolimatta Kouvolan puutarhakulttuuri on monimuotoinen, ja keskustan kehitysvaiheet kertovat mielenkiintoisen tarinan yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksista kaupunkisuunnitteluun.

Työn tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa Kouvolan kaupunkisuunnittelun tarpeisiin. Historiallisiin viheralueisiin kohdistuu suunnittelussa paineita, kun kaupunkirakennetta halutaan tiivistää ja tehostaa. Kaupunkivihreän arvot on tärkeää tunnistaa. Historialliset alueet ja elementit ovat osa kaupungin kollektiivista muistia, ja siksi niiden säilyttäminen on tärkeää. Paikallisten erityispiirteiden hahmottaminen auttaa jatkossa päättämään mitkä historialliset viitteet kaupunkikuvassa ovat erityisesti säilyttämisen tai korostamisen arvoisia. Vihreyden ja historian korostaminen tuovat moniulotteisuutta koko kaupungin imagoon, mikä myös on ollut työssä yhtenä lähtökohtana.