Opinnäytteessäni kysyn voiko lavastaja irtautua materiasta ja objektilähtöisyydestä. Etsin vastausta aineettomuuden asettamaan haasteeseen mm. prosessuaalisista ja ryhmälähtöisistä työskentelymetodeista sekä syvä- ja pintahavainnoinnin rytmityksistä. Lähestyn aihetta työryhmän jäsenen näkökulmasta tapaustutkimuksen muodossa.

Peilaan ajatuksiani aineettomasta skenografiasta valon, äänen ja koreografian maisteriohjelmien sekä Teatterikorkeakoulun Opetusteatterin kanssa yhteistyössä syksyllä 2017 toteuttamaamme esitykseen Valtamerellinen. Avaan valtamerellisen tunteen käsitettä Jussi Antti Saarisen filosofian väitöskirjan A Conceptual analysis of The Oceanic Feeling With a Special Note on Painterly Aesthetics ja hänen aihetta käsittelevien artikkeliensa pohjalta edeten käytännön praktiikoiden kautta kohti valmista esitystapahtumaa.

Käsittelen valtamerellistä tunnetta paitsi esityksen aiheena ja käytännön praktiikoiden lähtökohtana niin myös eksistentiaalisena orientaationa; sitä miten esitys suli osaksi tekijäänsä muuntaen materialistiseen maailmaan suuntautuneen negaation kohti kypsempää, muutosvoimaista toimijuutta.