Tässä diplomityössä tutkitaan ekologisesti kestävää rakentamista pyrkimyksenä löytää keinot suunnitella kokonaisvaltaisesti kestävä kaupunkikerrostalo. Lisäksi työssä selvitetään, mitä ekologinen kestävyys tarkoittaa rakentamisessa, miten ekologisen kestävyyden toteutumista voidaan arvioida rakennusteknisiä ratkaisuita valittaessa, ja minkälainen on rakennuskokemukseen perustuva kaupunkikerrostalo, jonka ratkaisut on tehty ekologisen kestävyyden ehdoilla. Työ sisältää kirjallisuuskatsauksen, suunnittelumetodin kehittämisen ja kaupunkikerrostalon rakennussuunnitelman.

Työn ensimmäisessä luvussa tutkitaan ympäristöongelman ja rakentamisen suhdetta sekä tarkastellaan määritelmiä kestävälle kehitykselle. Ensimmäisen luvun lopuksi todetaan, että ekologisesti kestävässä rakentamisessa aineen ja ajan vaatimusten tulee toteutua. Ekologisesti kestävään rakentamiseen voidaan käyttää ainoastaan kestävistä lähteistä olevia aineita, jotka voivat palata käytön jälkeen takaisin luonnon kiertokulkuihin. Lisäksi aineiden keruun tulee olla niin hidasta, että luonnonympäristöt ehtivät palautua rasituksesta. Työn toisessa luvussa esitellään aineen ja ajan tarkastelu, tässä työssä ekologisen kestävyyden näkökulmasta kehitetty suunnittelumetodi, jolla arvioidaan rakenteiden, rakennusmateriaalien ja rakennusteknisten ratkaisuiden ekologista kestävyyttä. Tarkastelu tehdään vertailemalla suomalaisessa kerrostalorakentamisessa käytettyjen rakennusosien ainesosia ja odotettavissa olevaa teknistä käyttöikää. Työn kolmannessa luvussa esitetään aineen ja ajan tarkastelulla valituista rakennusosista suunniteltu ekologisesti kestävä kaupunkikerrostalo. Rakennussuunnitelma keskittyy erityisesti kestäviin rakenteisiin ja talotekniikkaan, mutta rakennukselle osoitetaan myös erilaisia käyttötarkoituksia sekä mahdollinen sijoituspaikka Helsinkiin.

Tämän tutkimuksen perusteella kestävän kehityksen käsite on Suomen rakennusalalla täysin määrittelemättä ja kestävän rakentamisen ohjaukseen käytetään yksipuolisia ja suppeita keinoja. Kestävälle kehitykselle on kuitenkin olemassa myös järjestelmätason määritelmä, jonka avulla ekologisen kestävyyden toteutumista voidaan arvioida. Työssä kehitetty suunnittelumetodi, aineen ja ajan tarkastelu, on yksinkertainen ja pelkistetty työkalu. Sen avulla voidaan saada kuva tarkasteltavan rakennusosan kestävyydestä, mutta tarkastelun luotettavuus riippuu pitkälti siitä, miten hyvin tarkasteluun valitut kohteet vastaavat suunniteltavaa rakennusta. Työssä esitetty kaupunkikerrostalosuunnitelma osoittaa, että ekologisesti kestävä rakentaminen on mahdollista, mikäli suunnittelutyö tehdään johdonmukaisesti ekologisia reunaehtoja noudattaen.