Ylijäämämaat ovat iso ongelma suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä. Niitä syntyy kaikesta rakentamisesta. Kaupunkien tiivistymisen seurauksesta rakennetaan yhä enemmän pehmeälle maaperälle kuten savelle. Savi on vesipitoisena lujuusominaisuuksiltaan heikkoa ja routii helposti. Tämän vuoksi savea kaivetaan usein pois kaikenlaisen rakentamisen tieltä. Tiivistymisen seurauksesta rakennetaan myös yhä enemmän maan alle, mikä kasvattaa entisestään ylijäämämaiden määrää.

Ylijäämämaita syntyy kasvavissa kaupungeissa suuri määrä. Maa-aineksia joudutaan kuljettamaan tilan puutteen takia pitkiä matkoja loppusijoitukseen maanvastaanottoalueille. Ylijäämämaiden kuljetukset sekä maan vastaanottomaksut lisäävät huomattavasti rakentamisen kustannuksia. Saven läjittäminen vie myös huomattavasti tilaa, ellei saven lujuusominaisuuksia paranneta stabiloimalla tai käyttämällä muita tukirakenteita saven kasaamiseen.

Työssä esitellään alkuun saven työstettävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia sekä saven tärkeintä jalostuskeinoa stabilointia. Tämän jälkeen esitellään erimerkkitapoja ja -kohteita, joissa stabiloitua savea on mahdollista hyödyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset pengerrykset, täytöt, maisemoinnit ja tulva- sekä meluvallit. Savea on mahdollista käyttää myös stabiloituna kevyiden rakenteiden kuten teiden tai raittien perusteiden tukikerroksissa. Stabiloitu savi ei sovi kasvualustaksi, minkä takia stabiloidun maaston päälle on laitettava kerros kasvualustaa. Puut ja pensaat vaativat syvemmän kasvualustan, jota varten on stabiloituun saveen kaivettava kuopat. Stabiloimatonta ylijäämäsavea on mahdollista käyttää kasvualustoissa.

Ylijäämäsaven hyödyntämisen kannattavuuteen vaikuttavat monet kustannus ja päästötekijät. Vaikka ylijäämäsavia hyödyntämällä säästetään maan vastaanotto- ja kuljetuskustannuksissa sekä vältytään näin ollen myös kuljetuksissa syntyviltä päästöiltä, aiheutuu myös saven hyödyntämisestä päästöjä ja kustannuksia. Saven hyödyntämisen päästöt ja kustannukset koostuvat suurelta osaa stabiloinnissa käytettyjen sideaineiden kustannuksista ja päästöistä. Viime vuosikymmeninä onkin lähinnä keskitytty tutkimaan teollisuuden sivutuotteiden hyödyntämismahdollisuuksia stabiloinnin sideaineissa, jolloin sideaineiden valmistuksesta ei erikseen syntyisi päästöjä ja materiaalikustannukset laskisivat huomattavasti. Sivutuotteiden kuten ylijäämäsavien hyödyntämisessä hankalinta on kuitenkin epätasalaatuisuus, jonka vuoksi jokainen projekti vaatii tapauskohtaista selvittelyä, tutkimista ja suunnittelua. Aikaisessa vaiheessa tehtävällä hyvällä suunnitelulla on kuitenkin mahdollista saavuttaa suuret säästöt kustannuksissa ja päästöissä sekä luoda toimivaa ja kestävää ympäristöä.