Diplomityö sisältää Skanno Oy:n huonekalu- ja designtuotemyymälätilan yksityiskohtaisen arkkitehtuuri- ja ideatasoisen sisustussuunnitelman. Suunnitelma on tehty olemassa olevaan rakennukseen. Yrityksen myymälä on sijainnut aiemmin osittain samoissa tiloissa kuin uusi myymälä.

Suunnitelma perustuu todelliseen toimeksiantoon. Suunnittelu alkoi 01.09.1998. Myymälä valmistui huhtikuun alussa 1999 ja avattiin yleisölle 15.04.1999. Diplomityössä esitetään suunnitelma pääosin sellaisena kuin se oli 22.01.1999. Tämän jälkeen osia suunnitelmasta, mm. alakattoa, muutettiin rakennuttajan toiveiden pohjalta. Muutoksia kuvataan taulukkomuodossa selostuksen loppupuolella. Diplomityö jakautuu sisällöllisesti kahtia tilojen arkkitehtuurisuunnitelmaan (kiinteät rakennusosat) ja sisustussuunnitelmaan (siirrettävät myymäläkalusteet), joista viimemainittua ei toteutettu. Diplomityön pääpaino on arkkitehtuurisuunnitelmassa, jota tarkastellaan rakennusopin näkökulmasta. Sisustussuunnitelma käsitellään työn ohjaajan neuvojen mukaisesti arkkitehtuurisuunnitelmaa ideatasoisempana ja suppeampana esityksenä. Diplomityö koostuu 23 planssista sekä 50-sivuisesta selostuksesta. Työssä on esitetty piirustuksin ja selostuksin hankkeen tausta, lähtötilanne sekä keskeisimmät toiminnalliset, esteettiset ja rakenteelliset ratkaisut, rakennusosat ja myymäläkalusteet.

Myymälä sijaitsee Arkkitehtien Antero Pernaja ja Nikke Sandell suunnittelemassa vuonna 1962 valmistuneessa Aleksanterinkatu 40:n kiinteistössä Antilooppi-korttelissa Helsingin keskustassa. Aleksanterinkatu 40:n rakennus on tyylillisesti selkeä oman aikansa edustaja rationaalisine kuparisine verhojulkisivuineen, ajalle ominaisine kattomuotoineen ja selkeine tilajäsentelyineen.

Antilooppi-kortteliin avattiin 15.04.1999 koko korttelin käsittävä Equator Ruokosuo Oy:n suunnittelema Kämp Galleria -kauppakeskus, joka yhdistää korttelin osia 1. ja 2. kerroksessa.

Suunniteltu myymälä käsittää 350 m[2] katutasossa ja 850 m[2] toisessa kerroksessa (vastaavat luvut aikaisemmin 500 m[2] ja 200 m[2]). Kerroksia yhdistää vanha valoaukko, joka sijaitsee rakennuksen rungon ja naapurikiinteistön rajoittaman valokuilun pohjalla. Myymälässä on kaksi sisäänkäyntiä: pääsisäänkäynti Kluuvikadulla ja 2. kerroksen yhteys kauppakäytävään. Pääsisäänkäynti on samalla päähuoltoreitti. Myymälä yhdistyy visuaalisesti ympäristöönsä 1. kerroksen Kluuvikadun ja 2. kerroksen Kluuvikadun ja Aleksanterinkadun sekä kauppakäytävän näyteikkunoiden kautta.

Myymälän peruskonseptina on olla tyhjä tila, joka on monipuolisesti jaettavissa siirreltävin kalustein. Alakatossa sijaitsevaan liukukiskojärjestelmään ja liukuseiniin pohjautuva järjestelmä tuottaa luontevimmin suorakulmapohjaisia tilajakoja. Tällaisia ovat mm. vyöhykejako, ruutujako ja vapaa "miesiläinen" jako. Järjestelmässä keskeistä ei kuitenkaan ole jokin tietty plaaniratkaisu, vaan muunneltavuus. Käyttäjän kulloisetkin tarpeet määrittelevät tilayksiköiden koon, kulkureitit, yksiköiden välisen transparenssin, valaistuksen ja värit. Myymälän tyhjä perustila luotiin purkamalla kaikki turha pois ja selkiyttämällä tilojen muotoja sijoittamalla varastot ja henkilökunnan huoneet tilan reunoille Arkkitehtuurisuunnitelman tärkeimmät toiminnalliset osat ovat myymälän kerrostenvälisen asiakas- ja huoltoliikenteen sekä selkeän myymäläkierron mahdollistava porraspari sekä tilanjaon, ilmanvaihdon sekä valaistuksen tarjoava alakattojärjestelmä. Valoaukossa sijaitseva porraspari on betonirunkoinen. Kaiteet ovat alapäästään betoniin kiinnitettyjä paksuja teräslevyjä. Alakatto koostuu teräslankaverkkoelementeistä joiden yläpuolella on sähkö- ja liukukiskot sekä normaalit LVIS järjestelmät. Muita keskeisiä rakennusosia ovat valoaukon kaide ja porrasparin takana sijaitseva näyttelylokerikko. Viimemainittu muodostaa yhdessä porrasparin kanssa yleisöä Kluuvikadulta houkuttelevan myymälänäkymän (tärkeä piirre, koska Skanno luopui yhteydestään Aleksanterinkadulle). Valoaukon kaide on tehty vanhasta betonikaiteesta korottamalla ja lisäämällä kaiteen päälle teräksinen taso. Näyttelylokerikko on betonia. Käyntiovet ja komeroseinät ovat Ferro Luja -levypintaisia ja teräsrunkoisia.

Arkkitehtuurisuunnitelman eräänä keskeisenä aiheena on käytetty Skannon logon suorakaidetta. Tämä toistuu mm. alakatossa, portaiden kaiteissa, näyttelylokerikossa ja tietyissä seinissä. Rakennusosissa käytetyt materiaalit ovat teräsverkko, teräslevy, puhdasvalubetoni, tasoite, pystypuutammiparketti ja Ferro Luja -levy. Väriskaala on mattaharmaa ja pohjautuu käytettyjen materiaalien luontaisiin väreihin. Materiaalit on pinnoitettu läpinäkyvin käsittelyin helposti puhdistettaviksi.

Kaikki talotekniikka ja valaistus on integroitu rakenteisiin.

Sisustussuunnitelma pohjautuu toiminnallisessa mielessä pitkälti alakaton joustaviin ripustusjärjestelmiin. Tilaa jakavat alumiiniset kehysmäiset liukuseinät ja MDF-levystä tehdyt liukuhyllystöt. Suunnitelmassa on lisäksi esitetty MDF-levypintainen mattomyynnin laatikosto, työasema, siirrettävä RST-pintainen keittiöiden esittelyseinä sekä MDF-levystä tehty pientavaran myyntihyllystö. Sisustussuunnitelman osat noudattavat designinsä ja materiaaliensa puolesta arkkitehtuurisuunnitelman yleisperiaatteita. Myymäläkalusteet on suunniteltu siten, että ne sekä rajaavat tiloja että toimivat näytteillepanon mahdollistavina kalusteina. Esimerkiksi liukuseinäkehyksiin voidaan virittää myytäviä eri kokoisia tekstiilejä tai mattoja.

Tekijä kokee omassa arkkitehtuuriajattelussaan tärkeäksi rakennuksen hengen, spirituksen. Jos Vitruviuksen käsitekolmikko vastaa kysymykseen "millainen se on?" niin spiritus vastaa kysymyksiin "mikä se on?" tai jopa "miksi se on". Tämä käyttökelpoisuudesta, kauneudesta ja kestävyydestä kasvava ominaisuus esiintyy jokaisessa rakennuksessa ja sen laatuun ja intensiteettiin voidaan vaikuttaa suunnittelulla. Suunnittelutyössään tekijä hakee rakennuksen henkeä erilaisten kohteen olemusta kiteyttävien käsiteanalogioiden kautta.

Skannon myymälän suunnittelun tavoitteena oli laajentaa myymälää olemaan enemmän kuin pelkkä myymälä, eräänlainen tapahtumapaikka. Etsittäessä tätä myymälän henkeä käytettiin analogiana teatteria. Lopputulos ei ole teatteri, mutta toivottavasti myymälä, jolla on henki.