Työn tarkoituksena oli selvittää mahdollisuuksia parantaa teollisuusjätevesiä käsittelevän aktiivilietepuhdistamon lietteen vedenerotusprosessia. Työssä keskityttiin lietteen tiivistämiseen jatkuvatoimisessa tiivistämössä, koagulointi- ja flokkulointiprosesseihin sekä mekaaniseen vedenerotusprosessiin dekantterisentrifugissa.

Vedenerotukseen ja flokkulointiin vaikuttavia tekijöitä selvitettiin laboratoriokokein ja prosessikoesarjoin.
Lietteen vedenerottuvuutta mitattiin suodattuvuuskokeilla. Prosessin toimintaa tutkittiin kiinto- ja kuiva-ainemäärityksien avulla laskettujen massataseiden perusteella.

Flokkulointipolymeereistä paras vedenerottuvuus saavutettiin vahvasti kationisilla polyelektrolyyteillä. Lietteen pH ei vaikuttanut flokkulointiprosessiin pH-välillä 5-7. Lietteen koagulonti ferrisulfaatilla vähensi flokkulontipolymeerin tarvetta ja paransi vedenerotusprosessia dekantterisentrifugilla. Yli 36 g kg-1 Fe3+ -pitoisuuksissa koagulointi kuitenkin heikensi flokkulointia. Polymeeriliuoksen flokkulointiominaisuudet heikkenivät, kun liuoksen pH:ta säädettiin yli 6. Tiivistämön toiminnan kannalta merkittävin parametri vaikutti olevan kiintoaineviipymä altaassa. Kiintoaine tiivistyi parhaimmillaan 45 % tiivistämössä. Tiivistymistä voitiin parantaa flokkulointipolymeerillä, mutta polymeerin lisääminen lietteeseen ennen tiivistämistä heikensi flokkulointia dekantterisentrifugilla. Lietekakun kuiva-ainepitoisuuden kannalta merkittävimpiä muuttujia olivat lietteen kiintoainepitoisuus ja dekantterisentrifugin rummun ja ruuvin välinen erokierrosluku. Erokierrosluvun pienentäminen 4 rpm paransi lietekakun kuiva-ainepitoisuutta 7 % -yksikköä, mutta pienensi kiintoainesaantoa 12 % -yksikköä. Suuremmilla kiintoainepitoisuuksilla saavutettiin yli 2 % -yksikköä kuivempi lietekakku, kun lietteen kiintoainepitoisuus vaihteli välillä 5-14 g l-1. Lietevirtaaman pienentäminen paransi kiintoainesaantoa dekantterisentrifugissa.

Vedenerotusprosessia voidaan parantaa optimoimalla tiivistämön toimintaa. Prosessin kannalta tärkeää olisi syöttää liete dekantterisentrifugille mahdollisimman suuressa kiintoainepitoisuudessa ja pienessä tilavuudessa. Kapasiteetin riittäessä vedenerotusprosessia voidaan edelleen parantaa pienentämällä dekantterisentrifugin erokierroslukua.