Tämä diplomityö käsittelee olemassa olevan asuinkerrostalokannan ekotehokkuuden parantamista. Työn tavoitteena on esittää suurimmat puutteet asuinkerrostalojen ympäristövaikutuksissa, sekä antaa esimerkkejä ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Työ toteutettiin kirjallisena tutkielmana. Teoriaosuutta seuraa empiirinen tutkimus, joka sisältää tapaustutkimuksen ja haastatteluita. Tapaustutkimus, joka käsittelee olemassa olevan asuinkerrostalokannan ympäristövaikutuksia, tukee teoria osuutta ympäristövaikutuksien kartoituksessa. Haastattelut puolestaan täydentävät työtä sidosryhmien näkökulmilla. Empiirinen osuus tuo kaiken kaikkiaan enemmän esille kiinteistöomistajan sidosryhmien näkökulmia.

Työssä esitellään ekotehokkuuden käsite sekä asuinkerrostalojen suurimmat ympäristövaikutukset kirjallisuuden sekä PromisE - ympäristöluokituksen avulla. Ekotehokkuuden parantamisen keinot pyritään löytämään ympäristövaikutuksia karsimalla aiheuttamatta kiinteistöille taloudellisen tai teknisen tilan heikkenemistä. Lopputulemana tarjotaan analyysi asuinkerrostalojen ekotehokkuutta parantaville toimenpiteille.

Teoria osuus ja empiirinen osuus tukevat toisiaan. Poikkeavia lopputuloksia ei näiden kesken syntynyt. Energian ja veden kulutusta vähentämällä saavutetaan suurimmat ekotehokkuutta parantavat vaikutukset olemassa olevassa asuinkerrostalokannassa. Kulutusten hallintaan löytyy useita investointimahdollisuuksia, joiden tehokkuus riippuu paljolti kiinteistöjen ominaisuuksista, kuten vaipan tiiviydestä sekä kiinteistön teknisestä kunnosta. Investointien lisäksi kulutusta voidaan parantaa käyttöteknisillä säädöillä ja tehokkaalla ja ammattitaitoisella viestinnällä. Ekotehokas rakennus ei itsessään saavuta kaikkia potentiaalisia säästöjä, jos sen käyttäjät ja henkilökunta eivät käytä sitä ekotehokkaasti. Viestinnän avulla voidaan myös lisätä ekotehokkuuden kysyntää, joka nopeuttaa ekotehokkaiden ratkaisujen kehitystä ja käyttöönottoa.