Tämän tutkimuksen tavoite oli tutkia Natura-alueiden, luonnonsuojeluohjelmien, luonnonsuojelualueiden ja suojelualuekiinteistön rajauksia ja selvittää keinoja, joilla epäyhtenäisyydet voidaan poistaa. Tutkimusongelmaksi muotoutuivat ne syyt, miksi rajaukset poikkeavat toisistaan, mitä haittoja poikkeavat rajat aiheuttavat ja kuinka rajauksia voidaan yhtenäistää ja selkeyttää. Tutkimusmenetelmänä oli kirjallisuustutkimus, jonka lisäksi rajausten epäyhtenäisyyksien aiheuttamia haittoja on tutkittu kyselyn avulla.

Tärkeä lähde tämän työn kannalta oli ympäristöministeriössä 2007 valmistunut ohjeistus rajauseroavaisuuksien ratkaisemiseksi. Edellä mainitun ohjeistuksen perusteella voidaan nyt luonnonsuojelualueen perustamisella toteuttaa suojeluohjelmakohde, jolloin ohjelmarajaus korvataan luonnonsuojelualueen rajoilla Suomen ympäristökeskuksen aktiiviaineistossa. Lisäksi ohjeistuksen mukaan luonnonsuojelualue voidaan jatkossa perustaa laajimman, eli Natura-alueen rajauksen mukaisesti, jolloin luonnonsuojelualueen oikeusvaikutukset ylettyvät ulommaiseen rajaan, eikä sen yli. Muita keinoja olivat kiinteistönmääritys, kun suojelualuekiinteistön raja on epäselvä, kiinteistörekisterikartan perusparannusmittaukset sekä kaksivaiheinen suojelualuekiinteistön muodostaminen.

Tutkimuksen toinen osio koostuu kyselystä metsähallituksen, Maanmittauslaitoksen ja Lapin ympäristökeskuksen henkilöille, jolla on selvitetty luonnonsuojelualueiden rajausten epäyhtenäisyyksien aiheuttamia haittoja. Kyselyyn vastanneet pitivät rajausten epäyhtenäisyyksien suurimpana haittana sitä, että ne hankaloittavat metsätaloutta, vaikuttavat maanomistajien asenteisiin kielteisesti, lisäävät hallinnointiin kuluvaa työmäärää sekä vaikeuttavat suojelualuekiinteistöjen muodostamista ja rekisteröintiä.

Ohjausryhmässä pohdittiin niitä keinoja yhtenäistää ja selkeyttää suojelualueiden rajoja tapauksissa, joista ei ole olemassa ohjeistusta tai lainsäädäntöä. Näitä keinoja ovat mm. olemassa olevan luonnonsuojelualueen rajan sijaintitarkkuuden perusparannukset maastossa, selvitys luonnonsuojelualueen rajausten yhtenäisyydestä, ohjelmakohteen toteutumisesta ja selkeydestä sekä suojelutavoitteiden toteutuminen osana säädösvalmistelua. Muita keinoja olivat luonnonsuojelualueen ja Natura-alueen poikkeamien inventointi sekä suojelualuekiinteistön ulkopuolelle jäävien Natura-alueiden muodostaminen käyttöoikeusyksiköksi.