Diplomityö käsittelee Aleksanterinpatteria, venäläisten 1860- ja 70-luvuilla rakentamaa linnoitettua kasarmia Vallisaarella, Helsingin edustalla, Suomenlinnan naapurissa. Aleksanterinpatteri ja muut Vallisaaren rakennelmat ovat venäläisajan näyttävimmät linnoituslaitteet Viaporin linnoituksessa. Aleksanterinpatterissa oli yhdistettynä tuli- ja kivirakenteinen kasarmi holvattuine majoitus-, keittiö-, ruokailu- ja varastotiloineen sekä sen päällä maavallein suojatut tykkiasemat eli tykkipatteri. Työn tarkoituksena on kuvata Aleksanterinpatterin vaiheita ja nykytilaa sekä tehdä avaus sen tulevaisuuteen. Aihe on ajankohtainen, koska syksyllä 2008 puolustusvoimat ilmoitti luopuvansa Vallisaaresta lähitulevaisuudessa ja suljettu sotilassaari avautuu näin yleiseen käyttöön.

Rakennuksen historiaa käsitellään alkuperäislähteiden valossa. Näin vastataan kysymyksiin miksi ja miten Aleksanterinpatteri on rakennettu ja mitkä olivat sen toimintaperiaatteet. Kokonaiskuvan luomiseksi on tutkittu venäläisaikaisen Viaporin linnoituksen rakentamista laajemminkin ja taustoitetaan Aleksanterinpatteria edeltäneitä rakennussuunnitelmia Vallisaarella. Selvityksessä nostetaan esille uutta tietoa kahdesta tärkeimmästä venäläisaikaisen Viaporin tutkimuksen käytössä olevasta lähteestä: Kansallisarkistossa sijaitsevista venäläisistä sotilasasiakirjoista (lyh. VeSA) sekä näihin asiakirjoihin liittyneistä kartoista ja piirustuksista, jotka on erotettu omaksi, Museoviraston rakennushistorian osaston hallussa olevaksi "venäläinen insinöörikomennuskunta" -kokoelmaksi (lyh. VIK).

Aleksanterinpatterin suunnittelussa oli tärkeällä sijalla rakennusteknisten ja toiminnallisten seikkojen lisäksi myös ulkoinen vaikuttavuus. Suora vaikutus rakentamiseen on ollut myös mm. Venäjän ulkopolitiikalla, asevelvollisuuteen siirtymisellä ja elinolojen muutoksilla sekä ase- ja rakennustekniikan kehityksellä.

Nykytilanteen selvitys perustuu paikan päällä tehtyyn inventointiin, havaintoihin ja mittauksiin. Rakennus on osittain tyhjänä ja säilynyt pitkälti venäläisaikaisessa asussaan, tosin osittain huonokuntoisena. Osa tiloista oli vielä inventointiajankohtana vuonna 2008 suljettuja varastoja, jonne ei ulkopuolisilla ollut asiaa.

Työssä esitetään näkemys tavasta, jolla erityisesti Aleksanterinpatteri ja myös muut Vallisaaren rakennelmat saataisiin paremmin yleiseen tietoisuuteen ja arvoiseensa käyttöön sekä, mikä tärkeintä, pelastetuksi kiihtyvältä rappeutumiselta. Aleksanterinpatteri on Vallisaaren rakennuksista ja linnoituslaitteista komein ja kenties mielenkiintoisin. Se soveltuu luontevasti tulevaisuuden avoimen Vallisaaren keskukseksi, eri kiertoreittien päätepisteeksi, levähdys- ja virkistäytymispaikaksi sekä paikaksi, josta saareen tutustujat saavat tietoa sen historiasta, rakentamisesta ja entisistä asukkaista. Aleksanterinpatteri on ennen kaikkea nähtävyys jo itsessään ja siksi on tärkeää ottaa huomioon rakennuksen kerrostumat ja erityispiirteet sekä niistä seuraavat rakennustekniset haasteet.