Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kotiutuneiden varusmiesjohtajien käsityksiä heille annetusta johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta. Tutkimuksessa aihepiiriä lähestyttiin johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta annettujen normien ja konstruktivistisen oppimisteorian kautta. Myös aikuisoppiminen oli osa teoriaosuutta. Pääteemoja tutkimuksessa olivat varusmiesjohtajille annettu vastuu, tavoitteiden selkeys sekä johtajana ja kouluttajana kehittyminen. Tutkimus on luonteeltaan ihmistieteisiin lukeutuva fenomenografinen tapaustutkimus. Fenomenografia on laadullisesti suuntautunut empiirinen tutkimusote, joka tutkii ihmisten käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Yleisesti fenomenografia tutkii maailman ilmenemistä ja rakentumista ihmisten tietoisuudessa. Tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin teemahaastattelun avulla. Tutkittavana joukkona tässä tutkimuksessa oli kuusi Suomenlahden Meripuolustusalueen kotiutunutta varusmiesjohtajaa, joista jokainen oli ollut palveluksessa samassa yksikössä tutkijan kanssa. Tutkittavat olivat sotilasarvoiltaan alikersantista aliluutnanttiin. Tutkimusaineistosta selvisi, että varusmiesjohtajat pitivät hyvänä asiana kantahenkilökunnan osoittamaa luottamusta varusmiesjohtajia kohtaan. Myös koulutuksien suunnittelun osalta pidettiin hyvänä asiana, että varusmiesjohtajat saivat itse olla suunnittelemassa ja toteuttamassa koulutuksia. Johtajana kehittymisessä suurin merkitys oli sillä, että henkilökunta luotti varusmiesjohtajiin. Heistä tuntui, että heitä tarvittiin perusyksikössä eivätkä he tunteneet itseään turhiksi. Kehittyminen johtajana ja kouluttajana oli todennäköisesti tiedostamatonta. Kehittymisen havaitsemiseen vaikutti todennäköisesti myös se, että kehityskeskusteluissa tai kausikeskusteluissa oli puutteita tai niitä ei ollut toteutettu lainkaan. Johtajakaudelle asetettuja tavoitteita ei mielletty kovinkaan selkeiksi tai ne eivät olleet tulleet esille riittävän painokkaasti. Tutkimuksen aineiston perusteella voidaan todeta, että johtaja- ja kouluttajakoulutuksessa on pääsääntöisesti onnistuttu perusyksiköissä. On kuitenkin osa-alueita, joihin tulee vielä paneutua entistä tarkemmin. Tämä tutkimus osaltaan auttaa hahmottamaan varusmiesten näkemyksiä omasta koulutuksestaan ja sen tasosta