Tutkielmassa tarkastellaan Suomen puolustuksen omakuvan muodostumista aspirationaalisen konstruktivismin avulla. Tutkimuksen ennakko-oletus syntyy ajatuksesta, jonka mukaan Ukrainan kriisi on lisännyt suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskustelua valmiuden merkityksestä Suomen puolustuskykyyn. Tutkielman tutkimusongelmana on selvittää millaisten näkökulmien tukema Suomen puolustuksen omakuva muodostuu Ukrainan kriisin seurauksena käydyssä valmiuskeskustelussa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Anne L. Clunanin aspirationaalinen konstruktivismi. Aspirationaalisessa konstruktivismissa korostuvat sosiaalipsykologiaan kuuluvat sosiaaliset identiteettiteoriat sekä konstruktivistinen näkökulma siitä, miten intressit rakentuvat materiaalisten käsitysten lisäksi sosiaalisille tekijöille. Clunanin teorian keskiössä on kansallisten omakuvien tarkastelu. Teoriassa korostuu valtion sen hetkiselle politiikalle pätevimmän omakuvan valinta poliittisessa keskustelussa esiintyvien omakuvien joukosta. Tutkielmassa Suomen turvallisuuspolitiikan päämääristä muodostuva puolustuksen omakuva ymmärretään kansalliseen omakuvaan vaikuttavana alakategoriana. Puolustuksen omakuvan muodostumista analysoidaan Clunanin teorian mukaisella legitimiteetin vastaavuustestillä, jolla arvioidaan omakuvaan vaikuttavia historiallisia aspiraatioita ja omakuvan realistisuuteen vaikuttavia nykyhetken vaatimuksia. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Tutkimusaineisto muodostuu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa määrittävistä julkisista ja virallisista asiakirjoista sekä poliittisen eliitin puheista. Tällöin tärkein tutkimusaineisto koostuu valtioneuvoston selonteoista sekä tasavallan presidentin, puolustusministerin ja puolustusvoimain komentajan puheista. Tutkimusaineisto on rajattu ajallisesti vuoden 2012 selonteosta helmikuussa 2017 julkaistuun puolustuspoliittiseen selontekoon. Tutkimustulokset osoittavat, että Ukrainan kriisin seurauksena Suomen turvallisuusympäristön koetaan muuttuneen. Turvallisuusympäristön muutos on aiheuttanut poliittisessa eliitissä arviointia Suomen puolustuksen omakuvan realistisuudesta ja kyvykkyydestä vastata uusiin haasteisiin. Näihin haasteisiin sopiva omakuva löytyi valmiudesta. Analyysin perusteella Suomen puolustuksen omakuva muotoutui puolustusvalmiuden omakuvaksi, jonka koetaan vastaavan realistisesti ja tehokkaasti Suomen puolustuskyvylle asetettuihin tavoitteisiin. Muuttuneessa turvallisuusympäristössä Suomen puolustuksen avaintekijänä nähdään valmius, joka perustuu aktiiviseen vakauspolitiikkaan sekä kolmen muuttujan malliin: tilannekuvaan, toimivaltuuksiin ja kyvykkyyteen.